Onko muita joilla on rumat lapset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Meinasin pelästyä viime viikolla kun näin erään tuttavan pikkupojan ostoskärryissä.
Yritin hymyillä vaikka olin kieltämättä vähän järkyttynyt pojan ulkonäöstä. Toivottavasti sisäinen säpsähdykseni ei näkyny ulospäin.
Pää omituisen mallinen(kuin kahdeksikko tms) ja metri silmien välissä jotka olivat jotenkin ulkona kuopistaan. Toinen silmä siis toisella laidalla päätä ja toinen toisella. Taisivat viel karsastaa. Kävi ihan sääliksi. :(

Voi ei, näit sit mun rakkaudenhetelmäni :ashamed:
Mä olen oikeasti nähnyt pari ET´n näköistä lasta.
 
vierestä: eikö aika rumaa ole jos silmät on liian lähellä toisiaan. Siis kun musta se on ihan järkkyä. tuossa jommassa kummassa vauva- tai kaksplus lehdessä on se julkkikolumnisti (mies) ja aina ihmetellen katselen hänen tyttöä, silmät aivan tajuttoman lähellä toisiaan. Niin onkohan vaan mun mielipide, vai onko jonkun muunkin mielestä "vähemmän kaunista"
 
Meidan poika ei ole ruma. Enka usko, etta tama olisi vain mun (ja tietty isovanhempien :)) mielipide. Ikaa pienella vasta yksi vuosi, etta aika nayttaa minkalainen siita myohemmin tulee.
 
Voi kauhee mikä keskustelu!! :D Meidän poika on ainakin meidän mielestä maailman sulosin ja komee varmasti tulee..tottahan se on että maailma tänä päivänä on todella pinnallinen paikka. Nyt sit vaan kaikki opettamaan "rumille" lapsilleen niitä elämän arvoja, ettei tämä pinnallisuus vie mennessään. ;)
 
Minulle tulee kyllä surullinen olo kun joku haukkuu rumaksi lastaan. Minusta rakkaus ja läheisyys tekee toisesta kauniin vaikka ulkonäkö ei joidenkin standardien mukainen olisikaan.
En ainakaan itse katso muidenkaan lapsia niin, että olisivat rumia.
Tai no...vastasyntyneet ovat kaikki rumia tasapuolisesti :D
Mutta se rakkaus..
Silti toki olen ajatellut sitä miltä lapseni näyttää isona, että pärjääkö ..sen myönnän.
Olen toivonut, että perii edulliset puolet kummaltakin ja epäedulliset jää pois.
Nyt kuitenkin näkee, että lapsemme on ihan oma yksilönsä ja ulkonäkö on niin eri sekoitus geenejä, että en arvaa miltä näyttää isona.
Lapsesta ei välttämättä näe tuleeko hänestä sievä tai komea isona koska kasvot muuttuvat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rumilus:
Mun on pakko tunnustaa että ihan pelkään minkä näköisiä lapsia mulle tulee. Olen itsekin saakutin ruma ja pelkään että ulkonäköni periytyy. Tämän takia oikeesti oon jopa miettiny koko lasten hankintaa että onko se järkevää - kärsivät koko elämänsä jos ovat niin rumia kuin minä.

Vauva on nyt 7 kk ja ainakin toistaiseksi oikein soma. Luojan kiitos perinyt isänsä ulkonäön!! Mutta nyt jo mietin seuraavaa. Jos hänestä tulee äitinsä näköinen niin hän on varmaan katkera mulle:(

Eikä tämä ollut mitään provoilua, mä oon oikeesti miettiny ja surkutellu jo etukäteen jos lapset saa mun ulkonäön. Ei se elämä kivaa ole jos on ruma kuin rupisammakko.


Tuo on niin totta, yksi lapsaista voi olla kaunis. Perinyt näkönsä jostai ja toinen vähemmän kaunis. Tulee siinä lapselle katkeruutta. Jos vaikkapa toinen muistuttaisi isää ja olisi kaunis ja toinen ruma, äitiinsä tullut. Komeat miehet usein etsivät vähemmän kauniita naisia ku haluavat päteä.
 
On kyllä hurja tunne (kun olen myös aina ajatellut että kaikki lapset on kauniita) tavata yhden tuttavan tyttö kun ensimmäinen sana mikä mieleen tuli oli "kamala". Ihan hirveää oli tekovirneellä kehua tyttöä, tosi vaivaannuttava tilanne. Tunnen häpeää, kun tiedostan mitä ajattelen, mutta en voi sille mitään. Lapsella oli niin ulkonevat ikenet, että kasvot oli koko ajan ihme irvistyksessä. Sana kaunis ei sovi siihen lapseen millään, ei edelleenkään vaikka on nyt jo iso.
 
Tämä ketju herätti mut...viimeinkin! Täällä ihan oikeasti on äärimmäisen tyhmiä ihmisiä! ...ja ei, omat lapseni eivät ole rumia. En ole kyllä viivottimella mitannut silmien väliä. Miettikääpä ihan tosissanne mitä kannattaa sanoa julkisesti! Toivottavasti teidän rumat lapsenne aikuisena kertovat teille miten saivat kokea lapsena olevansa vanhempiensa mielestä liian rumia! Lapsi huomaa sen! Aivan varmasti huomaa! Jo se, että joskus sanot jotakuta kauniiksi mutta et koskaan sano niin lapsellesi viestittää aika paljon!
 
Kun näin hänet ensi kerran 6kk ikäisenä, suorastaan hätkähdin, minäkin jopa joka en pienistä hätkähdä. Samoin veljeni, jolla on tosissaan pokerinaama.

Nyt näin hänet jälleen reiluna vuosikkaana, ja millään ilveellä en saa siitä lapsesta sanottua, että hän on mitenkään suloinen, kaunis tms. Mieheni, joka vihaa ulkonäkömoitiskelua, joutui myöntämään, että ko. pojassa ei mikään kasvonpiirre herätä lämpimiä tunteita. Kun otin lapsen syliini, minulla oli vaikeuksia pitää häntä luontevasti, koska kasvot "vaanivat" minua liian lähellä.

Lapsi näyttää vanhalta Batman-leffan Jokerilta, jolla on epämuodostunut suu ja sameat, mitään näkemättömät silmät. Kun lapsi hymyilee, hän on suorastaan pelottavan näköinen, hymy ei yllä silmiin, ja hän päästelee outoja ääniä. Silmänaluset ovat mustat, suu on todella oudonmallinen ja hiusraja lähes takaraivolla. Lapsi on kyllä terve, tietäisin jos hänellä olisi joku sairaus.

Kukaan, jonka reaktioita olen seurannut lapsen ensi kertaa nähdessään, ei ole kommentoinut mitään positiivista lapsen ulkonäöstä, esim. onpa kauniit silmät, onpa hymyileväinen jne. Ihmiset suorastaan menevät lukkoon hetkeksi, mutta onneksi ovat peittäneet sen, niin mekin, vaikka reagoimme niin voimakkaasti. Saahan näitä mielipiteitä olla, mutta emme missään nimessä toisi näitä julkisesti ilmi. Keksimme lapsesta sitten muuta sanottavaa, kuten esim. että onpa hyvin kasvanut jne.
 
Meidän poika on sellainen tavis peruspoika ulkonäöltään, ei ruma muttei mikään tavanomaista kauniimpikaan. Tyttö sen sijaan saa palautetta ulkonäöstään kun on kaikkien mielestä niin kovin sievä. Kaikki sanoo että se on kaunis kuin nukke: isot silmät, pitkät kaarevat ripset ja korkkiruuvikiharainen tukka. Itse olen jäävi sanomaan kun omissa silmissä omat on tietenki aina kauniita.
 
ei kai kukaan pidä omaa lastaan rumana, jokaisesta vanhemmastahan se oma mussukka on maailman kaunein otus :laugh: profiilissa on oman jälkikasvun kuva ja minusta se ruttunaama OLI ja ON edelleen suomein suloisin tytöntyllerö, universumin kaunein kakara sanokoot muut mitä tahansa !! B) :heart: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei näin hyvännäkösistä vanhemmista voi tulla kuin kauniita lapsia eli ei ole meillä rumia!

Kyllä voi. Tunnen pariskunnan josta toinen on mallinhommissa ja toinen komea ku mikä.. ja lapsi ei oo mitään missiainesta todellakaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kun näin hänet ensi kerran 6kk ikäisenä, suorastaan hätkähdin, minäkin jopa joka en pienistä hätkähdä. Samoin veljeni, jolla on tosissaan pokerinaama.

Nyt näin hänet jälleen reiluna vuosikkaana, ja millään ilveellä en saa siitä lapsesta sanottua, että hän on mitenkään suloinen, kaunis tms. Mieheni, joka vihaa ulkonäkömoitiskelua, joutui myöntämään, että ko. pojassa ei mikään kasvonpiirre herätä lämpimiä tunteita. Kun otin lapsen syliini, minulla oli vaikeuksia pitää häntä luontevasti, koska kasvot "vaanivat" minua liian lähellä.

Lapsi näyttää vanhalta Batman-leffan Jokerilta, jolla on epämuodostunut suu ja sameat, mitään näkemättömät silmät. Kun lapsi hymyilee, hän on suorastaan pelottavan näköinen, hymy ei yllä silmiin, ja hän päästelee outoja ääniä. Silmänaluset ovat mustat, suu on todella oudonmallinen ja hiusraja lähes takaraivolla. Lapsi on kyllä terve, tietäisin jos hänellä olisi joku sairaus.

Kukaan, jonka reaktioita olen seurannut lapsen ensi kertaa nähdessään, ei ole kommentoinut mitään positiivista lapsen ulkonäöstä, esim. onpa kauniit silmät, onpa hymyileväinen jne. Ihmiset suorastaan menevät lukkoon hetkeksi, mutta onneksi ovat peittäneet sen, niin mekin, vaikka reagoimme niin voimakkaasti. Saahan näitä mielipiteitä olla, mutta emme missään nimessä toisi näitä julkisesti ilmi. Keksimme lapsesta sitten muuta sanottavaa, kuten esim. että onpa hyvin kasvanut jne.

Voi ei :( aika kauheeta luettavaa. Käy sääliks pikkuista,kyllä jokainen lapsi ansaitsee edes kerran kuulla olevansa suloinen ja ihana. Mä oon semmonen,että jos joku on jollain tavalla alakynnessä,niin tekee mieli paijata ja helliä kaksinverroin "tavalliseen" tallaajaan verrattuna. Jos oma lapsi olisi jotenkin erityisen poikkeava ulkonäöltään,niin pitäisin raivoisasti huolta siitä,että hän voisi tuntea itsensä ihan yhtä ihanaksi kuin muutkin.
 
Paitsi että aina ruma vauva/lapsi ei ole = ruma aikuinen tai toisinpäin.Tiedän "höperön" /persoonallisen näköisiä vauvoja joista kasvanu mielettömän kauniita nuoria ja sitte taas ylisöpöjä vauvoja jotka hyvinkin taviksen näkösiä pottunokkia isompana.
 

Yhteistyössä