Onko muiden miehet viikot poissa?

[AurinkoinenÄiti]

Onko täällä muita äitejä, joiden miehet tekee esim reissutyötä ja on viikot poissa kotoa? Kuinka te pärjäätte lasten kanssa ja kuinka lapset pärjää ilman isää?

Meillä mies opiskelee toisessa kaupungissa ja ainakin vuoden verran tätä vaihetta kestää, riippuu tietysti kuinka hyvin mies saa opintoja kerrytettyä. Yleensä mies tulee to-iltana tai perjantaina kotiin ja lähtee useimmiten maanantaina. Joskus ei tule kotiin edes viikonloppuna. :/
Meillä on pian 3v ja 7kk pojat ja he kaipaavat hirvittävästi isäänsä. Senkin takia on raskasta pyöritää arkea yksin. Esikko kapinoi minua vastaan ja vaan isän hoito kelpaa...
Muutto miehen opiskelu kaupunkiin ei kannata.

Onko kohtalotovereita?

 

[taustalla]

tovereita ollaan! mies on vuodessa paljon reissussa,tekee kesäaikaan 4 päiväistä viikkoa. olen kotona 3 ja 1v lasten kanssa ja vanhempi kaipaa kovasti isää. ja se näkyy kiukutteluna ja äidin huomiosta tapellaan ja paljon. raskastahan tämä on eikä käy yksinhuoltajia kateeksi,vaikka niillä on varmasti erilainen asenne kun ei ole ketään ketä odottaakaan kotiin. mutta toisaalta kaikkeen tottuu...

 

[pamse]

Meillä aikoinaan mies jatkuvasti reissuissa ja vapaa-ajat harrastuksissa. Lapset tottuivat, ettei isää ole. Eivät siis kaivanneet ja silloin harvoin kun isi oli kotona, ei kelvannut mihinkään, vaan aina kuului että, EI KUN ÄITI!
No, monta vuotta tätä kesti ja lopulta sitten erosin. Olen tyytyväinen ratkaisuuni ja sitä myötä myös lapset olivat tyytyväisiä. Tapasivat sitten isäänsä joka toinen viikonloppu l. enemmän kuin ennen. Nyt kun ovat jo aikuisia, käyvät isäänsä katsomassa n. kerran vuodessa. Minusta tuntuu, että lasten isä ymmärtää vasta nyt mitä on menettänyt.
Tahdon vain tällä kertoa, että kyllä lapsiin vaikuttaa se, että isä on paljon poissa. Toinen juttu tietenkin on, jos isä on läsnä edes silloin kun on kotona. Meillä näin ei ollut. Enkä todellakaan tarkoita, että sinun kannattaa erota. Minulle se oli hyvä asia, mutta varmasti meidän lähtökohdat ovat ihan erilaiset.
Toivottavasti pääsette pian koko perhe yhteen ja samalle paikkakunnalle asumaan. Onko teillä mahdollisuus lasten puhua isille esim. skypessä ja kameran kanssa, jos vaikka ikävä sillä helpottaisi? Voimia myös sinulle lasten kanssa, minä tiedän mitä on olla yksin pienten lasten kanssa. Ajattele sitä, että aika kuluu nopeasti ja pian voi olla asiat toisin :hug:

 

[Ekaluokkalaisen äiti]

Minulla on ollut tilanteita, jolloin mies on ollut pitkiäkin aikoja pois kotoa. Viimeksi tälläinen rupeama oli, kun odotin meidän kolmatta lasta. Ensin ihan alkuraskaudesta hän oli reilut 2 kk pois (kävi melkein joka viikonloppu kotona) ja toisen kerran, kun odotus oli jo loppuvaiheessa.

Alkuraskausaika oli kaikista pahin. Kävin itse töissä, voin pahoin ja olin väsynyt ja samalla hoidin tietysti isommat lapset ja kodin ym. juoksevat asiat. Lapset sairastivat jatkuvasti ja jouduin olemaan töistä pois. Töissä esimies kiukutteli ja kotona oli stressi siitä, että en ollut töissä. Ja päinvastoin: töissä ahdisti ajatus, että lapset olivat aamusta iltaan hoidossa ja isää ei mailla eikä halmeilla auttamassa.

Lapset kaipasivat isäänsä kovasti ja minä sain lohdutella itkut ja ikävät ja vastailla kysymyksiin "miksi isi ei tule jo kotiin". Samaten tietysti minun harteilla oli kantaa kaikki kiukuttelut ja mielenosoitukset.

Nyt mies ei ole ollut keikkahommissa, mutta on kuitenkin usein aamusta iltaan pois. Lapset eivät välttämättä näe häntä viikolla joka päivä, mutta viikonloput on sentään yleensä kotona.

Minua ainakin ottaa aivoon ja suuresti olla "yksinhuoltaja" vaikka toinenkin olisi olemassa. Meidänkin lapsilla on esim. sairauksia, jotka vaativat säännöllistä lääkitystä ja lääkärissä ravaamista ja kaikki muu arki siihen päälle harrastuksineen ja kodinhoitoineen sekä ongelmineen niin eipä se kovin ihanaa ole. Ja, kommenttina vielä, että kun mies sitten on kotona niin tuntuu olevan kovin pihalla useimmista asioista (luonnollisestikin) ja ei tunnu omaavan mitään kovin reipasta otetta lastenhoitoon (lue:käskettävissä).

Mutta, onpa lähipiirissä vieläkin "pahemmin", joten jos jotain positiivista hakee niin se, että nykyään siis suurimmaksi osaksi kotona verrattuna entiseen. =)