Te, joiden miehet reissuhommissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minulla on nimenomaan alkanut leikata, että tässä mättää tosiaan kaikki, kun minusta tuntuu, että en saa vieläkään mitään, vaikka kaiken piti muuttua, kun mies pääsee töihin. Näin ei käynytkään.

Viime aikoina olen tosiaan puhunut, että minäkin tarvitsisin jotakin, suuttuu mies ja huutaa, kuinka itsekäs minäminäminä-persoona olenkaan ja ettenkö muka saa mitään. En...

Olen huomannut, että iltaisin olen aika väsynyt ja olen alkanut pelätä miehen puheluita, koska en niitä jaksaisi. Hän haluaa joko puhelinseksiä (josta en itse ole pitänyt ikinä) tai hän sanoo, että ajaa kotiin pikaisille. Kun yritän sanoa, että nyt en jaksaisi, hän loukkaantuu verisesti. Kerron, että olen väsynyt, niin valittaa, että älä kuskaa lapsia harrastuksiin, ettet väsy. Kun kerron, että kaipaisin apuakin häneltä, tulee valtava huuto, että häntä loukkaa, kun alan puhua auttamisesta, kun hän puhuu perustarpeestaan.

Hän on syyllistyksen mestari tai sitten minä olen ihan sokea itselleni (kuten mies sanoo) ja osaan vieläpä välittää faktat sillä tavalla eteenpäin, että saan ihmisiä puolelleni.
 
Kuulostaa siltä että miehelläsi on pahoja mielenterveys ongelmia; masennusta, maanis-depressiivisyyttä, narsistisuutta??? Niin kauan kuin mies ei ymmärrä tarvitsevansa apua ei paljon ole tehtävissä, aikuinen ei voi täysin vastuuta itsestään siirtää muille.
Huolehdi siitä että itse jaksat.
 
Itse olen hakenutkin apua, mutta olen huomannut, että se ei riitä. Itse asiassa 1,5vuotta sitten kesällä sanoin jo, että tämä on loppu, jos molemmat eivät hae apua. Minä hain, hän ei. Hän ei kuulema kuitenkaan oikeasti tarvitse apua, vaan ainoastaan työtä, sitä kautta rahaa ja normaalia "miehisyyttä". Kun minä puolestani opin olemaan ärsyttämättä häntä, niin huutokin vähenee huomattavasti.

Itse en yhtään ymmärrä ärsyttävyyspuheita, vaikka itsetutkiskelua olen todella paljon tehnytkin! Minä en huuda hänelle, että renkaanvaihdot jäivät taas minun kontolleni tai en huuda, kun olen aina yksin. Hän huutaa, jos minä vaihdan renkaat itse, koska teen hänet tarpeettomaksi ja varmastihan mulla on ollut siihen ulkopuolinen mieskin apuna.
 
Todennäköisesti itse tekisin miehelle selväksi että joko hän hakee ulkopuolista apua tietyn ajan kuluessa, esim. kahden viikon tai kuukauden sisällä tai jos hän ei sitä halua tai siihen pysty sinä lasten kanssa alat järjestää elämääsi niin että mies ei siihe kuulun tai ainakaan sinun elämääsi hän ei kuulu kuin lasten isänä. Ongelmat eivät tietenkään ratkee noin nopeasti, mutta toivottavasti se olisi uusi alku, ainakin johonkin.
 
Kkuulostaa kovin tutulta mieheltä. Kaikki sanomiset,tekemiset ja tekemättä jättämiset tuntuvat liiankin tutuilta asioilta.
Te ette siis ole naimisissa ja kysynkin nyt että onko miehesi suostunut tunnustamaan isyytensä virallisesti? Siis jos eroaisitte niin joutuisiko miehesi elatusvelvolliseksi maksajaksi vai alkaisiko hän katkeran ja epätoivoisen taisteluyrityksen lapsista?
 
On tunnustanut kyllä ja välillä uhkailee, että tekee minulle mahdottomaksi pitää lapset. Vaikeaahan minun on toki pärjäillä, kun olen aivan yksin, mutta perusasiat meillä kyllä ovat kunnossa ja voimaantuisin varmasti, jos miehestä aiheutuva taakka surutyön jälkeen vähenisi.
 
Voi ei millainen mies ja mikä tilanne! :( Ja minä oikeesti luulin että meillä on asiat huonosti, kun mies joutuu olemaan töissä 125km päässä täältä, tulee kotiin noin kolmesti kuussa...
Mutta täysin on eri tilanne meillä kuin teillä. Mies soittelee kyllä työpaikaltaan mutta kyselee lapsemme kuulumisia ja meidän päivän suunnitelmia jne. Illalla soittaa hyvät yöt ja perään laittaa viestin jossa sydämiä. Aamulla ekana soittaa kun herää. Mutta taas kun hän on kotona niin ei ihan asiat luista.... Mies kuvittelee voivansa vaan rötvätä ja laiskotella kun tulee vapaapäiville, mutta ei perheellisille mitään vapaapäiviä suoda. Minun pitäisi hoitaa kaikki talousasiat, mies sentään maksaa vuokrat ja laskut pois. Mutta olen hyväksynyt oman roolini, ja siihen oleellisesti kuuluu kaikki kotihommat mutta tottakai toivon apuja mieheltä kun hän kotiin eksyy.
Myös se kaihertaa meidän välejä aika ajoin, kun miehen täytyy jokaisella lomalla päästä kaljalle kaverinsa kanssa. Jos vaikka on vain kaksi päivää vapailla niin yhden illan viettää kaverinsa kanssa, mielummin kuin minun kanssani... Seksiä harvoin, ehkä kahdesti kuussa. Mutta e usko että meidän väleissä muuta vikaa on kuin se että tämä etäsuhde vaikuttaa liiaksi. Tunteita on, mutta ei niin paljon kuin voisi olla. Kaikki on tavallisen harmaata, ja olen jopa ajatellut elämää ilman miestä vaihtoehtona... mutta se on toistaiseksi mahdotonta rahallisesti kun olen kotona lapsen kanssa... koitan saada eloa tähän suhteeseen mutta tosiasia on se ettei reissumiehen vaimona kauaa jaksa olla :(
 
[QUOTE="alkup";22402126]On tunnustanut kyllä ja välillä uhkailee, että tekee minulle mahdottomaksi pitää lapset. Vaikeaahan minun on toki pärjäillä, kun olen aivan yksin, mutta perusasiat meillä kyllä ovat kunnossa ja voimaantuisin varmasti, jos miehestä aiheutuva taakka surutyön jälkeen vähenisi.[/QUOTE]

Niin, eli mitä sä nyt odotat sitten? Etkai sä luule että tuollaiset uhkailut menee läpi. Älä ole hölmö. Sä olet hoitanut lapset ja talouden ja mies siitä sitten muka vie lapset? :) Ou jees.
 
No itse asiassa meinaa, että haluaisi satuttaa minua sillä, että en saa pitää lapsia, mutta ei hänkään heitä halua. Hänen asiansa ovat niin sekaisin, ettei hän pystyisi heitä huoltamaan, mutta tosiaan ei halua ajatella lasten parasta, vaan haluaisi vain satuttaa minua sillä, että lapset joutuisivat ulkopuoliselle.
 
[QUOTE="alkup";22402249]No itse asiassa meinaa, että haluaisi satuttaa minua sillä, että en saa pitää lapsia, mutta ei hänkään heitä halua. Hänen asiansa ovat niin sekaisin, ettei hän pystyisi heitä huoltamaan, mutta tosiaan ei halua ajatella lasten parasta, vaan haluaisi vain satuttaa minua sillä, että lapset joutuisivat ulkopuoliselle.[/QUOTE]

Miehen kuvio on päivänselvä. Miksi sä tuota sitten jahkaat? Millä perusteilla lapset joutuisi ulkopuoliselle, kysyn vaan. Ota nyt se järki käteen äläkä kelaa pelkästään mies sitä ja mies tätä. Sinusta ja lapsistahan tässä oli kysymys. Jos tilanne on kuten sanot, niin mikä sua pidättelee? Miksi jäädä tuleen makaamaan?
 
kumman nimissä asunto?

Mä voisin olla niin ilkeä, että vaihtaisin lukot ja puhelinnumeron, jos ei meno muutu.

Tosin mä olenkin se "ilkeä" ja itsekäs, joten olisin lähtenyt ajat sitten kävelemään. Yleensä täällä tuskailee peruskiltit naiset, jotka kuvittevat olevan normaalia, että mies käyttää hyväksi ja alistaa.

ryhdistäydy, nainen!
 
Minä kyllä ulkoistaisin kokonaan tuollaisen miehen. Meilläkin mies tekee reissutöitä ja on kotona vain viikonloput. Viikonloppuisin mies huolehtii käytännössä kaikesta lapseen ja kodinhoitoon liittyvästä ja lisäksi usein tuo jotain pientä tuliaisiksi. Viikot on helvetin rankkoja, kun itselläkin on raskas työ ja vaihdettuani vastikään tehtäviä työstressiä tulee vietyä paljon kotiinkin. Lapsella on kova ikävä ja hän on kiukutteleva ja väsynyt. Melkein neljä kuukautta on tätä viimeistä komennusta siedetty ja kun tilanne alkoi riistäytyä kotona käsistä (yksinkertaisesti työn ja kodin yhteensovittaminen alkoi olla pirun vaikeaa) mies otti lapsen viikoksi mukaan. Isoja järjestelyjähän se vaati, hirveä puhelinrumba lupien takia, että lapsen sai ottaa työmaalle ja ylipäätään tilaajan maksamaan majoitukseen, mutta toisaalta pomo tarjosi viikon lopuksi palkankorotusta, eli ihan hyvällä tuota sielläkin katsottiin ja sekä lapsella että miehellä oli ollut mukavaa ja minä sain järjestettyä työasioita niin, että pari seuraavaa viikkoa pitäisi olla hieman helpompia.

Jos miehellä ei ole ikävä lapsia eikä vaimoa kuin seksin puitteissa, niin mitä tuota ottamaan enää kotiin takaisin.
 
Kyllähän nämä kommentit itkettävät...

Olisin niin toivonut,että mies heräisi itse tajuamaan,että vaatii aivan liikaa suhteessa siihen,mitä pystyy antamaan,mutta tuskin sitä tapahtuu. Hän on käyttänyt viimeiset vuodet minua vain hyväkseen ja verottanut on lapsille laitettuja säästöjäkin tuhansia. Olen uskonut,että hän välittää lapsista ja tienaa rahat vielä takaisin,mutta tuskin mitään sellaista tulee koskaan tapahtumaan.

Kunpa olisi edes kannattelijoita,että jaksaisin viedä nyt tämän eron läpi.
 
[QUOTE="Alkup";22402604]Kyllähän nämä kommentit itkettävät...

Olisin niin toivonut,että mies heräisi itse tajuamaan,että vaatii aivan liikaa suhteessa siihen,mitä pystyy antamaan,mutta tuskin sitä tapahtuu. Hän on käyttänyt viimeiset vuodet minua vain hyväkseen ja verottanut on lapsille laitettuja säästöjäkin tuhansia. Olen uskonut,että hän välittää lapsista ja tienaa rahat vielä takaisin,mutta tuskin mitään sellaista tulee koskaan tapahtumaan.

Kunpa olisi edes kannattelijoita,että jaksaisin viedä nyt tämän eron läpi.[/QUOTE]


SSuuosittelen lämpimästi sinua ottamaan yhyttä kkuntasi perhe--asiaainnotteluukeskukseen. Siielllä saat lämmintätukea vvieedä ero-asian kuunniallisesti läpi ja saat voimaa ja itseluottammusta.
Anteeksi kirjoitusvirheet...
 

Yhteistyössä