Onko muiden miehet tälläisiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt vaimo

Vieras
Olen kotona lasten kanssa. Lapset ovat pieniä ja hommaa riittää. Äitiysloma loppui juuri ja aloitin hoitovapaan. Teen lähes kaikki kotityöt yksin. Teen ruokaa, pesen pyykit, hoidan lapset, siivoan. Mies on iltaisin lasten kanssa ja tekee tarvittaessa pihahommia (minäkin teen niitä), mutta ei osallistu siivoamiseen tai pyykinpesuun muuta kuin pyytämällä. Tästä on vuosien varrella keskusteltu lukuisia kertoja.

Eilen mulla meni hermot. Yritin tehdä illalla pikaista viikkosiivousta ja mies vaan katselee telkkaria. Kun huomautin, että hänkin voi koskea imuriin tai moppiin, niin taas kerran ukko suuttui ja osallistui väkisin. Ja mulle tuli paha mieli, jälleen kerran. Yritin miehelle jutella tän jälkeen, että voisiko hän mitenkään osallistua edes viikkosiivoukseen, koska mun on hankala tehdä ihan kaikki hommat lasten kanssa päivisin. Kahden pienen kanssa on paljon hommaa, eivätkä he nuku koskaan yhtä aikaa. Minusta on kohtuutonta, että mulla ei ole omaa aikaa ikinä, kun silloin kun mies vahtii lapsia, minä siivoan tai pesen pyykkiä. Mies ilmoitti, että hän imuroi tästä lähtien joka torstai. Ilmoitus tuli hyvin närkästyneellä äänellä. Olenko kohtuuton kun tälläistä pyydän? Mies ei selvästikään ymmärrä miksen saa tehtyä kaikkea päivisin. Silloin kun hän on lasten kanssa, hän ei voi tehdä mitään muuta. Ei hän itsekään pysty yhtä aikaa tekemään kotihommia ja hoitamaan lapsia, mutta silti hän olettaa että minä pystyn. Tämä malli tulee miehen kotoa. Anoppi on aina tehnyt kaiken ja mies ei ole ikinä joutunut osallistumaan NAISTEN TÖIHIN lapsena ja sama asenne hänellä näyttää olevan edelleen.
 
Et ole kohtuuton. Mä olen sitä mieltä, että naisilla muutenkin kotona riittää oikeasti tekemistä ja on lisäksi vielä se henkinen päävastuu lapsesta/lapsista sillä aikaa kun mies on töissä. Eli on vastuussa lapsista mikä on myös tietyllä tavalla rankkaa vaikka, okei nainen voi melkein missä välissä vaan keittää esim. kahvit kotona jos haluaa ja mies ei töissä mut en mä tota henkistä vastuutakaan vähättele yhtään.
 
meillä mennään niin että silloin kun olen kotona päivisin (äippälomat ja hoitovapaat), niin minä siivoan ja hoidan kodin, teen ruuan. sit ku mies tulee töistä niin yhdessä jos tarvii. ei meillä koti aina kiillä, mutta tarviiko sen? kyllä minä saan kahden lapsen kanssa tehtyä tarvittavat hommat. sit kun itsekin jatkan opiskeluja niin hommat menee tasan puoliksi. mulla ei ole valittamista.
 
Ei onneksi, enkä tuollaista katselisi. Mieheni veli on juuri tuollainen kuvaamasi mies ja hänen vaimonsa siitä on vuositolkulla valitelttut. Silti asiaan ei ole tullut mitään muutosta. Minä olen sitä mieltä että asiat täytyy puhua halki ja tehdä selväksi etä kotityöt kuuluvat molemmille!
 
Täällä :wave: Mä siivoan, laitan ruuat, pesen pyykit, leikkaan ruohon, teen lumityöt, käyn kaupassa, olen lasten kanssa ja vien heitä useimmiten harrastuksiin, käytän hiihtämässä ja luistelemassa ja uimassa, siivoan ja pesen myös auton (jota en juurikaan edes käytä ). Valmistelen kaikki juhlat, teen tarjoilut ja korjaan sit myös jäljet. Mitäs vielä muuta? No anyway, ei tunnu valittamalla muuttuvan asiat. Melkein helpompi tahä ite ku aina nalkuttaa.
 
Meilläkin saa todella usein sanoa jos haluaa jotain miehen tekevän. Kyllä hän kerran viikoon tiskit laittaa muttei omasta tahdosta paljoo muuta, väliin kerää lelut, laittaa pyykit. ollaan puhuttu. Toivoisin että hän imuroisi edes joskus. Olen ehkä liikaakin mäkättäjä eukko.. paska fiilis..
 
:wave: Täältäkin löytyy tuollainen mies, ja tottakai jokainen voi muuttua ja pitääkin, mutta kyllä se peruslaiskuus ihmiselle opetetaan jo lapsena, että kiitos vaan anoppi :whistle: Jos ruoka suurin piirtein pureskellaan valmiiksi ja tavarat saa jättää siihen mihin ne sattuu osumaan, niin vaikeahan noista tavoista on päästä eroon. Mutta sen verran kultainen mies muuten, että suotakoon hänelle anteeksi tuo kotityöpuutos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
meillä mennään niin että silloin kun olen kotona päivisin (äippälomat ja hoitovapaat), niin minä siivoan ja hoidan kodin, teen ruuan. sit ku mies tulee töistä niin yhdessä jos tarvii. ei meillä koti aina kiillä, mutta tarviiko sen? kyllä minä saan kahden lapsen kanssa tehtyä tarvittavat hommat. sit kun itsekin jatkan opiskeluja niin hommat menee tasan puoliksi. mulla ei ole valittamista.


Ei meilläkään koti kiillä, mut kun on kaksi lasta ja eläimiä, niin on vähän pakko edes kerran viikossa siivota. Saan minäkin kaiken tehtyä, kun on pakko, mutta mielestäni se ei ole oikein, että mies saa iltaisin huilata ja minä teen sillä aikaa yksin ruokaa, mitä myös hän syö, siivoan yksin sotkut, joita myös hän on aiheuttanut ja pesen yksin pyykit, koko perheen vaatteet.

 
meillä menee tällä hetkellä niin, minä siivoan illalla aina työpäivän jälkeen... yhtenä iltana imuroin ja sit yhtenä siivoan vessan eli olen jakanut työt eri päiville... miehellä menee oma aika ulkohommissa... tiskikoneen mies aina tyhjentää, luojan kiitos (itse inhoan sitä hommaa)...

meillä tämä toimii tällä hetkellä, ja en edes kaipaa miehen "apua"...
 
Aika paljon minäkin teen, kun olen kotona. Mies auttaa kyllä, jos pyydän. Meillä enempi harmittaa silloin, kun olen töissä ja kotityöt tuppaavat kasautumaan...niin mies alkaa toisinaan raivokkaasti ja uhrautuvaisesti siivota. Minusta sekin on tyhmää käytöstä, kun tulee semmoinen fiilis, että toinen ajattelee: "Mäkin olin töissä ja nyt mun täytyy YKSIN tämä siivota". Ihan ystävällisesti voidaan sanoa toiselle, että mulla ois aikaa töiden jälkeen, oisko sulla? Voitaisko yhdessä siivoilla ja laittaa ruokaa. Jos kumpainenkin on väsyneitä, niin vois kahvikupin ja päivänpostin selailun jälkeen aloittaa YHDESSÄ sen raivauksen -eikä raivoomisen. Silleen tulee vain riitoja. :/
 
Meillä kotiyöt ovat minun harteilla kun kotona olen ja mies töissä. Hän ei kyllä vapaalla ollessaankaan kotitöitä tee, enkä sitä odotakkaan. Lapsia on viisi, sekä kissa, joten paikat eivät kiillä kovinkaan. Viikottain teen ns. viikkosiivouksen, ja tarvittaessa imuroin, joka käytännössä tarkoittaa lähes päivittäin.


 
Nyt hyvän aikaa kotona olleena olen ihan tyytyväinen siihen, että mies on illalla ja viikonloppuisin perheen kanssa ja huolehtii joskus lastenhoidosta sekä ajaa nurmikon, hankkii polttopuut ja pesee kaikki matot. Muuta ei hänen periaatteessa tarvitse tehdäkään, koska hän tuo leivän pöytään ja huolehtii siitä, että minulla on mahdollisuus hoitaa lapsia ja kotia.

Mies tekee vaativaa työtä, joka vie aika lailla mehut, kun taas minä saan olla kotona stressaamatta kodin ulkopuolisista töistä. Silloin, kun olimme molemmat töissä, oli monta kertaa rankempaa: molemmilla vaativa työ ja sitten illalla ja viikonloppuisin kotihommat. Silloinkin tein kotihommia enemmän kuin mies ihan siksi, että miehellä työmatka vie sen verran, että hänen kotiutuessaan piti ruuan jo olla valmiina nälkäisille lapsille jne.

Ei meillä aina paikat kiillä, pyykkivuoret odottavat joskus silittämistä ja ikkunat pesijää, mutta ei mies minulle huomauttele siitä. Tärkeintä on, että me ja lapset voimme hyvin ja elämme sovussa ja koetamme karttaa stressiä.

 
omaa aikaa on se kun mies kahtoo lapsia ja mää SAAN siivoilla rauhassa:) eli oon tyyytyväinen jos mieskahtoo ees sen aikaa tenavien perään että saan tehä peruskotihommat illalla. Kaksi pientä lasta meillä. Monesti nolottaa ees pyytää että piätkö vauvaa että vien pyykit ulos jne. Mies tekee nurmikon leikkuun, joskus tyhjentää tiskikoneen tai järkää lelut. mut mä teen ihan mielellään ne illalla ite, se on mun irtaantumista lapsista ;) Lenkillekään ku en pääse ku vauva 3kk aika tissitakiainen =)
 
Joo ei se munkaan mies tee mitään kotihommia. 8 tuntia on töissä ja se kuulemma riittää hänelle. Mietin vain kun lähden töihin(meillä siis vain yksi lapsi) niin kaikki kotohommat+ ruuanlaitot kaatuu minun päälleni töitten jälkeen. Miten ihmeessä jaksan sitten kun nyt tuntuu osa kotitöistä ylivoimaisilta juuri sen takia ettei tytön kanssa voi esim. mopata tai vessoja pestä? Sanoin just ukol et ku töihin lähden niin hän saa tehä myös ruokaa kun aikaisemmin kotiin pääsee kun minä ja pyykkejä pestä niin tämä veti herneen nenään. Hän kuulemma 8 tuntia töissä. Samalla lailla minä pian. Ja minunko silti pitäisi kaikki tehdä? Olenko joku kone vai? Kyllä se raja vielä vastaan tulee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt vaimo:
Olen kotona lasten kanssa. Lapset ovat pieniä ja hommaa riittää. Äitiysloma loppui juuri ja aloitin hoitovapaan. Teen lähes kaikki kotityöt yksin. Teen ruokaa, pesen pyykit, hoidan lapset, siivoan. Mies on iltaisin lasten kanssa ja tekee tarvittaessa pihahommia (minäkin teen niitä), mutta ei osallistu siivoamiseen tai pyykinpesuun muuta kuin pyytämällä. Tästä on vuosien varrella keskusteltu lukuisia kertoja.

Eilen mulla meni hermot. Yritin tehdä illalla pikaista viikkosiivousta ja mies vaan katselee telkkaria. Kun huomautin, että hänkin voi koskea imuriin tai moppiin, niin taas kerran ukko suuttui ja osallistui väkisin. Ja mulle tuli paha mieli, jälleen kerran. Yritin miehelle jutella tän jälkeen, että voisiko hän mitenkään osallistua edes viikkosiivoukseen, koska mun on hankala tehdä ihan kaikki hommat lasten kanssa päivisin. Kahden pienen kanssa on paljon hommaa, eivätkä he nuku koskaan yhtä aikaa. Minusta on kohtuutonta, että mulla ei ole omaa aikaa ikinä, kun silloin kun mies vahtii lapsia, minä siivoan tai pesen pyykkiä. Mies ilmoitti, että hän imuroi tästä lähtien joka torstai. Ilmoitus tuli hyvin närkästyneellä äänellä. Olenko kohtuuton kun tälläistä pyydän? Mies ei selvästikään ymmärrä miksen saa tehtyä kaikkea päivisin. Silloin kun hän on lasten kanssa, hän ei voi tehdä mitään muuta. Ei hän itsekään pysty yhtä aikaa tekemään kotihommia ja hoitamaan lapsia, mutta silti hän olettaa että minä pystyn. Tämä malli tulee miehen kotoa. Anoppi on aina tehnyt kaiken ja mies ei ole ikinä joutunut osallistumaan NAISTEN TÖIHIN lapsena ja sama asenne hänellä näyttää olevan edelleen.



Meilläkin oli joskus tuollaista, paitsi että ei viitsinyt herra edes silloin vahtia lasta kun minä siivosin. Se mies meni vaihtoon, ei tosin pelkästään tuon asian takia!
 
Exä mieluusti luisti kaikista mahdollisista kotihommista. Nykyinen puolestaan laittaa meillä lähes aina ruuat, siivoaa useimmiten, vain pyykkihuolto on kokonaan mun hommiani, mutta tykkään silittää ja viikata vaatteita kaappiin.
 
myö ollaan molemmat töissä/koulussakäyviä ihmisiä, mutta miehen raskaan työn takia mie hoidan yleensä ne kotityöt eli siivouksen ja pyykin pesut ja mies sitten ne muut hommat viikonloppuisin kun joutaa. tekisi kyllä varmast jos paikat rupeais rempsottamaan, mutta ei meillä kyllä kiiltele lattiat ikinä .
 
silloin kun olin äippälomalla tein kaikki kotityöt, pihatyöt, kaupassa käynnit. En nähnyt siinä ongelmaa. Silloin kun ollaan molemmat töissä, työt jaetaan. Nyt mies tekee remonttia, joten kotihommat teen taas minä. Eli kumpikin tekee sen mukaan miten aikaa on. Mielestäni äippäloman aikaan oli ihan kohtuullista, ettei miehen tarvinnut osallistua kotitöihin, hänhän se toi rahat perhelle.
 
Kyllä mun mies osallistuu kotitöihin, ei nyt tietenkään samassa määrin kuin mä kotiäitinä. Mut kuitenkin. Juuri tuon ap:n kirjoituksen takia olis hyvä, että poikien äidit opettaisivat pojatkin tekemään kaikkia kodin asioita ihan pienestä pitäen. Ja tietysti se, että oma isä niitä myös tekee on ihan ehdoton roolimalli pienille pojille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä :
omaa aikaa on se kun mies kahtoo lapsia ja mää SAAN siivoilla rauhassa:) eli oon tyyytyväinen jos mieskahtoo ees sen aikaa tenavien perään että saan tehä peruskotihommat illalla. Kaksi pientä lasta meillä. Monesti nolottaa ees pyytää että piätkö vauvaa että vien pyykit ulos jne. Mies tekee nurmikon leikkuun, joskus tyhjentää tiskikoneen tai järkää lelut. mut mä teen ihan mielellään ne illalla ite, se on mun irtaantumista lapsista ;) Lenkillekään ku en pääse ku vauva 3kk aika tissitakiainen =)

Miksi sua nolottaa pyytää miestäs pitelemään vauvaa siksi aikaa, että saat roskat vietyä..?? Musta aika outoa kyllä tuo! Onhan se vauva kuitenkin teidän yhteinen eikä pelkästään sun... :o
 

Yhteistyössä