onko mieheni isä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

juuli

Vieras
Vauvani on jo 3kk mut vasta aloin miettiin onko mieheni isä vai ei!?! Vuosi sitten muistan varmasti että ovulaatio oli tiistaina (silloin tunsin oviskipuja) ja su-ke harrastin seksiä mieheni kanssa.Torstaina olin viihteellä ja heräsin toisen miehen vierestä.(En silloin seurustellut edes vielä mieheni kanssa) tulin raskaaksi tuolloin pidin sitä itsestään selvyytenenä että isä on mieheni eikä tuo yhden illan juttu mut nyt olen alkanut miettiä.Mieheni on niin onnelinen pojastaan etten halua edes puhua hälle tästä!auttakaa! Tiedän että olen idiootti mut oikeesti vasta nyt ajattelen asiaa.Jos asia ennen tuli mieleeni käänsin heti ajatukset muualle mut nyt ei enää onnistu.
 
Luonto on ihmeellinen - ei tuollaisia asioita voi sanoa faktana, vaikka yleensä sanotaan, että munasolu säilyy hedelmöityskelpoisena 24h ovulaatiosta.

Enpä tiedä mitä tekisit... jos olet onnellinen miehesi kanssa ja teillä on selvästi yhteinen tulevaisuus. Miksi toisaalta pilaisit kaikkien kolmen onnen? On kyllä varmasti kauhea mietiskellä moista itsekseen. En taida osata auttaa.
 
Jospa otat härkää sarvista ja kerrot asiasta miehellesi. Hän varmaan arvostaa jossain vaiheessa rehellisyyttäsi. Sitten kipin kapin isyystestiin.Se riski tietysti on että hän ei olekkaan lapsen isä,ja kävelee pois elämästäsi..
 
Isä voi olla ihan kumpi vaan. Ei vastausta tiedä kuin isyystestin jälkeen.
Sinuna unohtaisin koko asian ts. eläisin niin, että nykyinen mies/isä on lapsen isä. Jos rupeat selvittämään totuutta, niin perheonnesi särkyy ja haluatko ottaa sen riskin?
Miksi asia vaivaa vasta nyt? Eikö se käynyt mielessä silloin kun sait tietää raskaudesta...vai valitsitko paremman isäehdokkaan lapsellesi ja omatunto kolkuttaa. Sori tämä vuodatus, mutta en ymmärrä noin nopeaa seksipartnerin vaihtoa sinkuillekkaan.
 
Kannattaa ehkä selvittää asia. En tarkoita nyt sinua mutta joskus erotilanteessa äiti onkin täräyttänyt isälle että tämä lapsi ei ole sinun...siinä on miehen maailma murtunut SAATIKA lapsen, kun luultu isä ei halua enää häntä nähdä.
 
Kumpi vain voi olla lapsen isä...

Kyllä mäkin omasta mielestä tiedän, millon mulla on ovulaatio. Vaan silti tulin raskaaksi, kun jätettiin kondomia käyttämättä kun ""ovulaation piti jo olla mennyt"". Meille ei ollut mikään maailman suurin järkytys, vauva tuli vain hieman aiemmin, mitä oltiin suunniteltu, oli tarkoitus pitää hieman pään selvitystaukoa km:n jälkeen, vaan tauosta tulikin aiottua lyhyempi...

Sinuna kyllä teettäisin isyystestin.
 
ihan pieni vinkki sinulle!!et ole ensimmäinen joka on samassa tilanteessa,pitäkää housut jalassa.mutta ei, aina ollaan haarat leveillään kun mahdollisuus tulee!!!
 
Löytyypä minunkin kaveri piiristä saman tyyppinen juttu,viime kesänä kaverini soitti ilosena olevansa raskaana,oli hetki sitten tavannut miehen ja oletti lapsen olevan hänen.
Vilkkaana bilettäjänä kaverillani oli kesällä ollut myös toinen (ellei useitakin) miehiä ja ei tietookaan menkkojen alkamisista yms (huoleton kaveri,ei pidä kirjaa menkoistaan)
No viikko plussasta rupesi miettimään kuka onkaan lapsensa isä???!!!
Kertoi tästä tälle ukolleen(jonka siis oletti olevan lapsen isä)
että hän ei ole ainut isä vaihtoehto,kävivät ultrassa jossa ultraaja päätteli hedelmöityksen,tämän mukaan lapsi olisi ollut tämän miehen,mutta niskapoimu ultrassa selvisikin toisin,lapsi oli saanut alkunsa aikasemmin ja lapsen isä olikin kesä ""seikkailu""...

Sinulle neuvoisin,että kerro miehellesi ja teette isyys tutkimuksen ja jos hän ei ole lapsen isä,et häntä myöskään ansaitse!
Karua nyt sanoa,mutta yhdyn edelliseen ja mielestäni olisi kannattanut pitää ne housut jalassa.
Tälläsissä tapauksissa niitä YH-äitejä tuleekin.
Sääliksi käy miestäsi...
 
ihan edelliseen kommenttiin jep:lle haluaisin yh:na kommentoida että voi niitä yksinhuoltajia tulla kymmenen vuoden avioliitonkin jälkeen... Pikkasen voisit miettiä mitä kirjoitat!
 
Turha niistä housuista enää moralisoida....

Musta kuulostaa todennäköisemmältä, ettämiehesi on isä. Kuitenkin kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi ja selvittää juttu. Muuten et voi ola varma, ja asia kalvaa vuodesta toiseen. Pahimmassa tapauksessa asia sitten selviää esim. koulun biologiantunnilla kun opetellaan veriryhmien periytymistä...tai jollakin osapuolella todetaan joka huippuharvinainen periytyvä sairaus...

Jos et silloin vielä seurustellut miehesi kanssa, mitä syytä hänellä olisi raivostua siitä että olit sen toisen miehen kanssa? Silloin oli eri tilanne kuin nyt.
 
Ei ei ei, älä kerro, jos haluat miehesi kanssa elää. Ei olisi ensimmäinen lapsi, jolla eri isä kuin kasvatti-isä (ja tietämättään). ""Ennen vanhaan"" näitä oli todella paljon.

Noh olipahan tämäkin neuvo. Vaikea päätös sinulla, todennäköisempää (kai) kuitenkin, että miehesi on oikeasti lapsen isä =D
 
Tyttösiittiöt on sitkeempiä ja pojat nopeampia. Eli jos ovulaatio on jo tapahtunut, poika ehtii perille ensimmäisenä.

Tosin jos ovis ollut jo tiistaina ja ap sekstannut miehensä kanssa vielä esim. keskiviikkona, niin todennäköisimmin ap:n mies on silti lapsen isä. Ellei hänen siittiöissään ole jotain perustavanlaatuista vikaa.
 
Valitettavasti kaikki muu paitsi DNA testi on MUTU tietoa. Sulla on tasan 2 vaihtoehtoa - pohdiskelet tätä itseksesi- tai kerrot miehellesi, jotta isyystesti voidaan tehdä.

Tai oikeastaan kolmaskin vaihtoehto, mutta en toivo, että olisit niin ""ovela"", että teettäisit testin ilman miehesi hyväksyntää.
 
Mietipäs tarkkaan, mitä voitat sillä, että selvität lapsen todellisen isän. Tilanne olisi tietysti ihanteellinen, jos varmistuisi, että nykyinen miehesi on isä, vaikkakin kaikki sitä edeltävät epävarmuudet varmasti vaikuttavat suhteeseenne. Mutta on tietysti 50 % mahdollisuus, että tämä toinen kaveri on se biologinen isä. Pahimmassa tapauksessa lapsesi menettää isän kokonaan. Biologinen isä ei välttämättä tiedä koko lapsesta ja vaikka saisikin tietää, ei olisi kiinnostunut. Nykyinen miehesi taas saattaisi koko asiasta suuttua ja loukkaantua niin paljon, että katkaisisi kaikki siteet. teihin molempiin... Oletko valmis ottamaan sen riskin?

Minä olen sitä mieltä, että jatkakaa elämäänne niin, kuin tähänkin asti eli pidä asiat omana tietonasi. Isyys on niin paljon muutakin, kuin se geeniperimä!
 
aivan.. tässähän voi käydä niinkuin elokuvissa.. jossain lääketieteellisessä kokeessa jommankumman hengen pelastamiseksi todetaankin että ei ole yhteensopivuutta. Selittele siinä sitten... Utopiaa mutta realismia!
 
On toki realismia, että lapsen sairaus jossain vaiheessa vaatisi biologisen isän apuja, mutta onko se riittävä peruste tämänhetkisen onnellisen perhe-elämän romuttamiseen? Ja jos biologisen isän selvittää ja osoittautuu, että se onkin se satunnainen kumppani, ei se silti takaa, että hän rientää apuun, mikäli sitä tarvitaan!

Kellä onni on, se onnen kätkeköön...
 
Minä kyllä arvostan rehellisyyttä, ja kertoisin. Paljon kamalampaa olisi, jos totuus jostain ihmeen kautta paljastuisi myöhemmin, esimerkiksi 10 vuoden kuluttua. Siinä todellakin romuttuisi sekä lapsen että isän elämä!! Entä jos haluat lapsellesi joskus miehesi sukunimen? Avoliitossa elävät joutuvat silloin isyydentunnustamiseen, jossa kysellään sinun seksikumppaneitasi...
 
minun kaveripiirissä yksi poika sai tietää 14 vuotiaana että saman kylän mies olikin sen isä ja ne joutu käydä läpi kaikki dna kokeet ym. pojan elämä ei ole kummoinen.se ei tiedä enään voiko luottaa,sen entinen elämä on muuttunut.sillä on hirveästi mielenterveysongelmia..

Minulla oli 2 miestä samaan aikaan melkein,mutta lääkärien ja hoitajien mielestä lapsi olisi nykyisen mieheni.Kerroin miehelleni että tälläinen mahdollisus on ja jos hän haluaa mennä isyystesteihin niin minulle käy.Hän otti asian hyvin ja ei halunnut testeihin.Ollaan naimisissa ja lapsi on isin silmäterä...ja ruvennut muistuttamaan isäänsä kaikin puolin.Mutta olisi ollut kamalaa pitää salaisuus itellä ja se kaikki on aina lapselta pois.
 
...olin rehellinen heti alkuun, mies oli ymmärtäväinen ja sanoi, ettei jätä mua ja lasta, oli se sitten kumman hyvänsä. Luojalle kiitos, että lapsi oli tämän isän oma, huomasin heti laitoksella piirteistä, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Tänään lapsi on niin sopiva sekoitus meitä molempia, ettei tule enää edes muistelleeksi tuota kamalaa epätietoisuutta.

Valheella on LYHYET jäljet. Älä ole nyt itsekäs, ja ajattele pelkästään omaa etuasi. Kyseessä on kahden muun ihmisen elämä (ehkä jopa kolmen).

Oletko SINÄ se, jolla on valta päättää?? Etkö mieluummin antaisi totuuden tulla ilmi, hyvässä taikka pahassa, ettet jäisi iäksi tämän salaisuutesi vangiksi?
Vahingoitat tällä pahiten itseäsi.

Mä toivon sydämeni pohjasta, että löydät ratkaisun tähän tilanteeseen. Mieti sisintäsi ja harkitse kaikki vaihtoehdot TARKKAAN! Älä ajattele tämän hetkistä kärsimystä, koska se kärsimys tuplaa itsensä päivä päivältä, ja jos salaisuus joskus räjähtää kasvoille, tekee se PALJON pahempaa jälkeä kuin nyt.

Älä myöskään anna biologisten seikkojen vaikuttaa liikaa päätökseesi, sillä mikään ei ole niin arvaamaton kuin ihmisen oma vartalo, ja kaikki mitä sen sisällä on. Ja sitä kun ei meistä kukaan tiedä mitkä on ne luonnonlait, jotka toisia ihmisiä saa alulle.

Kuulostanpa minä paatokselliselta saarnaajalta, believe me, en ole sellainen. Haluan vain hirmuisesti, että pääset tuosta piinastasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, uskoa parempaan tulevaan. Asioilla ON tapana järjestyä!!!
 

Yhteistyössä