Onko mahdollista saada joku lastenpsykologi setvimään lasten välejä?

Tytöltä itseltäänkin olen monesti kysynyt syytä käytökseen, hän saattaa vain nauraa, virnistellä ja kertoa että hänestä on kivaa olla tuhma.

 

Jos asia oikeasti on noin, että tyttö provosoi ja lällättää jne. niin seuraavan kerran kun tulee äitinsä kanssa anteeksipyytöä hakemaan, kilahtaisin kunnolla ja sanoisin suorat sanat. Että on ihan turha tulla tänne itkemään jos käyttäytyy tyhmästi ja siitä sitten joku suuttuu kun ei tajua perääntyä.

Opeta omalle lapsellesi myös se, että perääntyy jos joku tekee noin. Tai ainakin varoittaa jos on menettämässä hermonsa. Eli "lopeta lällättäminen tai suutun".

Mä en olis varmaan tota tollasta kattonu enää viidennen kerran jälkeen ollenkaan. Laittaisin stopin asialle ja ottaisin asian jämäkästi hoitooni. Tytön äiti ei tunnu käsittävän että tytössäkin vikaa, jonkun pitää sille sanoo asiat hyvin suoraan, suuttuu siitä sit tai ei.

Entä jos sen oman lapsensa opettaisi olemaan provosoitumatta... =)

Sekin on mahdollista, mutta ei kenenkään tarttis kuunnella lällättämistä päivät pääksytysten, vai ootko eri mieltä?

Tietenkin hyvä asia, jos kykenee pysymään tyynenä ja ottaa lällätykset vaan vastaan mut jotenkin tuntuu, että pidemmän päälle se vaan vahingoittaisi lasta ja aikuiset tavallaan hyväksyisi sen.

Tekee varmaan ihan hyvää tytön äitille kun saa kuulla lapsestaan vähän totuuksia.

Kuka jaksaa lällättää kun se ei enää tehoa?

Yleensä aikuisen kannattaa pysyä näissä tilanteissa aikuisena eikä kilahdella ympäriinsä. Se että opettaa lastaan sietämään läällätystä ei tarkoita sitä että hyväksyisi toisen lapsen huonon käytöksen.

 

Meillä on ollut 5vuotiaiden kanssa lällättelyä, jonka seurauksena poikaa on opetettu (tai ainakin yritetty ) olemaan provosoitumatta. Ei toki ole oikein lällätellä, mutta vielä pahempi on vahingoittaa toista. Tällä hetkellä pulmaa ei enää ole. Mutta ainahan sitä tuon ikäisten kanssa on jotain setvimistä ja tuomarin tarvetta. Meillä on naapureiden kanssa juteltu näistä ja ollaan aika hyvässä ymmärryksessä, että välillä on vikaa toisessa ja välillä toisessa. Tärkeintähän olisi, että lapset oppisivat tuossa iässä käyttäytymään ja kohtelemaan toisiaan oikein.

 

Tytöltä itseltäänkin olen monesti kysynyt syytä käytökseen, hän saattaa vain nauraa, virnistellä ja kertoa että hänestä on kivaa olla tuhma.

No johan on varsinainen, aika nerokas tosin, oppinut siihen ettei kukaan hänelle mitään mahda!

Ehkä ei mahdakaan, mutta sä voit tehdä jotain asialle ettei sun lapsen tarvii enää siitä kärsiä. Eli juuri niinkuin on neuvottu, VAHDI ja toimi sen mukaan, mitä näet.

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Mutta, ootteko te kokeillu "jäähyä", eli sen tietyn kaveirn kanssa ei saa hetkeen leikkiä?

Pakko tähän kertoa ystävästäni. Hän on lastenpsykologi ja hänellä on 3 pientä lasta. On välillä ihan yhtä neuvoton lastensa välisissä yhteenotoissa, uhmaiän kanssa ym. kuin esim minä, jolla ei oo mitään lapsiin liittyvää koulutusta

 

Jos asia oikeasti on noin, että tyttö provosoi ja lällättää jne. niin seuraavan kerran kun tulee äitinsä kanssa anteeksipyytöä hakemaan, kilahtaisin kunnolla ja sanoisin suorat sanat. Että on ihan turha tulla tänne itkemään jos käyttäytyy tyhmästi ja siitä sitten joku suuttuu kun ei tajua perääntyä.

Opeta omalle lapsellesi myös se, että perääntyy jos joku tekee noin. Tai ainakin varoittaa jos on menettämässä hermonsa. Eli "lopeta lällättäminen tai suutun".

Mä en olis varmaan tota tollasta kattonu enää viidennen kerran jälkeen ollenkaan. Laittaisin stopin asialle ja ottaisin asian jämäkästi hoitooni. Tytön äiti ei tunnu käsittävän että tytössäkin vikaa, jonkun pitää sille sanoo asiat hyvin suoraan, suuttuu siitä sit tai ei.

Entä jos sen oman lapsensa opettaisi olemaan provosoitumatta... =)

Sekin on mahdollista, mutta ei kenenkään tarttis kuunnella lällättämistä päivät pääksytysten, vai ootko eri mieltä?

Tietenkin hyvä asia, jos kykenee pysymään tyynenä ja ottaa lällätykset vaan vastaan mut jotenkin tuntuu, että pidemmän päälle se vaan vahingoittaisi lasta ja aikuiset tavallaan hyväksyisi sen.

Tekee varmaan ihan hyvää tytön äitille kun saa kuulla lapsestaan vähän totuuksia.

Kuka jaksaa lällättää kun se ei enää tehoa?

Yleensä aikuisen kannattaa pysyä näissä tilanteissa aikuisena eikä kilahdella ympäriinsä. Se että opettaa lastaan sietämään läällätystä ei tarkoita sitä että hyväksyisi toisen lapsen huonon käytöksen.

Jo ei lällättäminen tehoa, niin sit kokeilee jotain muuta. Keinojahan on vaikka kuinka ja kun ikää tulee lisää niin juttu menee rankemmaksi. Nyt ne on vasta 5 vuotiaita eli aika pientähän tuo VIELÄ on.

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Tehdäänkö vaihturit? On noi sentään tänään ollu pisimmillään ehkä 15 min tappelematta :headwall:

 

Kai olet ap vaatinut, että naapurin tyttö pyytää pojaltasi anteeksi härnäämistään samalla kun poika pyytää tytöltä huonoa käytöstään?

Minusta ongelma on vain se, että teidän lapsenne eivät kykene itsenäisesti leikkimään pihalla vaan vaativat valvontaa. Ja se on teidän vanhempien homma.

 

On puolin ja toisin jonkin sortin anteeksipyyntöä. Vaan mitäpä sana anteeksi merkitsee, kun kohta sama ralli päällä?

Tyttö ei kunnioita äitiään, saati minua, joten vaikka oltaisiin vieressä, on käytös tytöllä samanlaista.
Karkaa kun äitinsä yrittää napata kiinni toruttavaksi.

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Tehdäänkö vaihturit? On noi sentään tänään ollu pisimmillään ehkä 15 min tappelematta :headwall:

Onko ne toistensa kurkuissa kiinni? Hakkaa? Lyö? Potkii?
Sanallista kiusaa 24/7?

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Mutta, ootteko te kokeillu "jäähyä", eli sen tietyn kaveirn kanssa ei saa hetkeen leikkiä?

Pakko tähän kertoa ystävästäni. Hän on lastenpsykologi ja hänellä on 3 pientä lasta. On välillä ihan yhtä neuvoton lastensa välisissä yhteenotoissa, uhmaiän kanssa ym. kuin esim minä, jolla ei oo mitään lapsiin liittyvää koulutusta

Suutarinkaan lapsilla ei ole kenkiä

 

Monesti syytä kuitenkin löytyy molemmista osapuolista Miettisin lisäksi, ovatko kypsiä leikkimään ilman valvontaa jos kuvioissa on kiusaamista, lyömistä jne. Ei 5 vuotta tarkoita sitä kaikille, että voi olla vahtimatta, toisia pitää pitä hyvinkin tarkasti silmällä.

Jos syy on yksipuolisesti toisesta, ratkaisu on hyvin yksinkertainen. He eivät leiki enää yhdessä.

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Tehdäänkö vaihturit? On noi sentään tänään ollu pisimmillään ehkä 15 min tappelematta :headwall:

Onko ne toistensa kurkuissa kiinni? Hakkaa? Lyö? Potkii?
Sanallista kiusaa 24/7?

Onneksi vaan sanallista

 

Kiellä tyttöä tulemasta teidän pihalle, kerro äidillekin. Sitä kieltoa on PAKKO jo kunnioittaa. Omaa poikaasi kiellä puhumasta tytön kanssa tai menemästä niiden pihalle. Keksi muuta aktiviteettia, etsi niitä kavereita. Mieluummin tosin ilman kuin noin. Homma poikki vaan!?

 

Rivitalonpiha, en voi kieltää ketään pihalla olemasta. Näitä teidän neuvoja nyt lukeneena ja miettineenä ajattelin ottaa asian kunnolla puheeksi huomenna ja ehdottaa lasten erottamista heti kun pientäkin skismaa tulee. Jospa lapset siitä jotain oppisivat.

 

Lapset ovat näin kesällä lähestulkoon aamusta iltaan ulkona, ei ole mahdollista koko aikaa olla vahtimassa.

Tilanne on siis osapuileen tällainen:

Naapurin tyttö on erittäin voimakasluonteinen, dominoiva, periksiantamaton. Minun poika on lähes päinvastainen.
Tyttö kiusaa, ärsyttää ja tekee lientä "huomaamatonta" jäynää kaiken aikaa. Lällättelee, solvaa, nappaa lippiksen ja juoksee nauraen karkuun poika itkien perässä jne.
Pojalla menee jossakin vaiheessa hermot ja haukkuu esim. tyhmäksi, voi jopa lyödä kepillä jos oikein suuttuu.
Siitäpä tyttö aloittaa mahdottoman itkun ja huudon, menee äidilleen ja äiti tulee tytön kanssa vaatimaan anteeksipyyntöä.
Tytön äiti ei oikein huomaa mistä riidat alkaa.

Riita sovitaan ja leikki jatkuu taas hetken, kunnes riita alkaa uudestaan.

Voitteko ollenkaan kuvitella miten raskasta on, kun sama tapahtuu kymmenen kertaa päivässä? Minä olen lopussa.

Mun mielestä nämä kumpiki kuulostavat sellaisilta etteivät oo kypsiä olemaan ulkona ilman aikuisen valvontaa. Joten mars ulos lapsen kanssa ja silloin ku et ehdi olla ulkona, lapsikin on sisällä. Meillä vähän samanlaista tässä taloyhtiössä ja meidän 5v saa olla ulkona vain aikuisen kanssa ja piste.

 

Mietin samaa...omille lapsilleni |O :headwall:
Ketään, en ketään muuta näin paljon tappelevaa sisarusparia tunne/tiedä...

Tehdäänkö vaihturit? On noi sentään tänään ollu pisimmillään ehkä 15 min tappelematta :headwall:

Onko ne toistensa kurkuissa kiinni? Hakkaa? Lyö? Potkii?
Sanallista kiusaa 24/7?

Onneksi vaan sanallista

Vaihdetaan heti!

 

Rivitalonpiha, en voi kieltää ketään pihalla olemasta. Näitä teidän neuvoja nyt lukeneena ja miettineenä ajattelin ottaa asian kunnolla puheeksi huomenna ja ehdottaa lasten erottamista heti kun pientäkin skismaa tulee. Jospa lapset siitä jotain oppisivat.

Mut eikö teillä ole ns. takapiha oma sitten? Meillä tyttö leikki tosi paljon ihan omalla pihalla, kun siellä oli pieni hiekkalaatikko ja muut lelut.

Jos muu ei auta niin mä kyllä jo käskisin poikaani mottaisemaan moista kakaraa kerran kunnolla.. :ashamed:

Ei kai noin oikeasti voi tehdä, mutta pyrkisin kyllä erottamaan tuon kaksikon. Olisiko teillä mahdollisuutta mennä esim kerran päivässä ulkoilemaan kauemmaksi, ja lisätä vähän sisäaktiviteetteja. Rannalle, puistoon jne..

 

On takapiha, vaan siellä on hurjasti hyttysiä. On sellainen varjoinen, eikä sinne uskalla mennä kukaan syötäväksi.

Viime kesänä tytön vanhemmat vielä olivat sitä mieltä että poika voisi antaa takaisin samalla mitalla. Itse en kuitenkaan halua sellaista opettaa ja tänä kesänä kun poika vähän antaisikin takaisin, ei se sovikaan.

Pitää yrittää mennä puistoihin, vaan eihän se minun seura kaverin asemaa korvaa.

 

No meillä on ollut vastaavia tilanteita tytön ja muiden "rakkaiden" ystävien kanssa.Jos olen nähnyt tyttäreni lällättävän ym.>Välittömästi kotiin,pihalle ei mennä,arestia.Kyllä on oppinut pikkuhiljaa olemaan lällättämättä.Ulkoiltu ollaan tietty muulla tällöin eikä omalla pihalla.

 

Tytöltä itseltäänkin olen monesti kysynyt syytä käytökseen, hän saattaa vain nauraa, virnistellä ja kertoa että hänestä on kivaa olla tuhma.

Tytön vanhempina pitäisin ensin puhuttelun ja sitten "piha-arestiin" eli ulkoilut muualla.Oletteko jutelleet tästä mahdollisuudesta?

 

Rivitalonpiha, en voi kieltää ketään pihalla olemasta. Näitä teidän neuvoja nyt lukeneena ja miettineenä ajattelin ottaa asian kunnolla puheeksi huomenna ja ehdottaa lasten erottamista heti kun pientäkin skismaa tulee. Jospa lapset siitä jotain oppisivat.

Vaikka lapsia pitääkin opettaa setvimään riitoja, sekin kannattaa muistaa, että hekin ovat vain aikuisten tavoin ihmisiä, joilla kemiat joko osuvat yksiin tai sitten eivät. Jos eivät, on parempi hankkia ajanvietettä muualta.

 

Miten tytön äiti sitten yleensä rankaisee tyttöä? Siis muissa tilanteissa kuin tässä pihaleikkiongelmassa?

 

En tiedä miten kotona rankaisee. Pihalla jos tilanne menee aivan hurjaksi, hän yrittää komentaa tytön sisälle, yleensä se ei kuitenkaan onnistu. Tyttö ei tottele.

 

No jos te aikuiset olette vieressä niin välitön puuttuminen lällätykseen ennen kuin ehtii mennä pahemmaksi. Kerrotte lapsille heti lällätyksen alkaessa että se ei ole kivaa ja kaverit ei käyttäydy niin. Silloin heti pyydät tyttöä pyytämään anteeksi, jos ei pyydä tai lopeta lällättelyä sanot rauhallisesti että te menette nyt sisään tai muuten pois paikalta koska tulee paha mieli kun toinen lällättää ja yhdessä voi yrittää leikkiä myöhemmin jos onnistuu. Joka kerta sama asia niin kauan kun tilanne rauhoittuu. Lällättelijä huomaa että jää yksin jos on tuhma ja se ei ole mukavaa.