Onko mahdollista saada joku lastenpsykologi setvimään lasten välejä?

Mä puhuisin tytölle suoraan, että miksi tahallaan tekee noin. Uskokaa, että noilla penskoilla ON AIVOT. Ne kuuntelee kyllä ja osaa ajatella, siksihän ne on just tommosia härnäreitä ja parkuiikkoja, ne osaa vetää oikeista naruista jo 5- vuotiaana. Ihan hyvä, että pehmo saa "koulutusta" pihalla, mutta jatkuvaa härnäämistä ei pidä suvaita.

Minä en päästäisi poikaa yksin nyt tytön kanssa pihalle, vaan olisin sen aikaa vahdissa, kun ovat siellä ja sitten yhdessä kotiin (vaikka välipalalle tms.tekosyyllä). Ja jatkaisin vahtimista jonkin aikaa, koska tilanne on mennyt noin mahdottomaksi.

Ja jatkaisin keskusteluita omani kanssa myös. Siitä ne lapset oppii.

Kannatan!
Lasten kanssa VOI keskustella.
Meillä on ollut ongelmana isomman tytön "pakottaminen" kaikenlaisiin hommiin..
viimeksi lupu ja kyseinen tyttö säpsähtivät kunnolla..
vaikutti siltä että tää 2 v vanhempi tyttö oli uhakaillut/narrannut lupua laskemaan housunsa..

Noh. Minä sitten juttelin lapselleni ettei hänen tarvitse tehdä mitä muut sanovat, että ne mitkä on pikkarien, uimapukujen ja bikinien alla, ne on vain sua varten. Ei tarvitse muille esitellä.

Mua ällöttää kyseinen lapsi, ei tämän asian takia...vaan monen muun:
Jos et leiki mun kanssa, sä oot maailman tyhmin,
Jos et anna tota mulle omaks, mä en kutsu sua ikinä mun synttäreille...

On sulla työsarkaa, mutta kannustan sua ohjaamaan omaa lastasi, jotta hän oppisi puolustamaan itseään.
Puhu pojalle. Toivon että keksisitte keinon jolla hän saa itsetuntoansa kehitettyä.

 

Lasten kanssa keskusteltu niin että lapset, sekä me äidit juttelimme käyttäytymissäännöistä. Tyttö muisti asian n. puoli tuntia ja taas matsi päällä. Tyttö itse luetteli ääneen säännöt mitä sovimme, vaan mitäpäs se auttoi. Kun ei halua käyttäytyä, ei halua käyttäytyä, niin kai se on.

 

Lapset ottivat illalla kunnon riidan, alkoi potkiminen ja lyöminen. Me äidit tällä kertaa oikein KANNUSTIMME fyysiseen riitaan jos tilanne olisi sillä selvinnyt. Vaan ei. Tyttö löi kovempaa ja poika itkee.
Siinä vaiheessa otimme pöydän ääreen keskustelemaan.
Selvitimme kuinka toinen on vahvempi henkisesti ja fyysisesti, toinen molemmin puolin heikompi, parjaamatta kuitenkaan heikompaa. Kerroimme että olette molemmat saman ikäisiä ja yhtä arvokkaita, kummankaan käytös ei ole riitatilanteissa oikein. Toinen ei saa määrätä, toisen ei tarvitse alistua.
Sanoimme että erotamme ja sovimme pihavuorot jos muu ei auta.

Kuitenkaan uuden riidan tultua tytön äiti ei toiminut sopimallamme tavalla. Sanoi että katsotaan vielä päivä tai pari. Itse olin sitä mieltä että sdäännöt käytäntöön heti, muuten lapset ei usko että olemme tosissamme.

Tuhoon tuomittuako?

 

:attn: Kaipaisin vielä apua. :ashamed:

 

Mulla on 5v tyttö. Mä taidan olla ylisuojeleva lastani kohtaan, mutta mun ei tulisi mieleenikään päästää häntä rivatalomme pihalle leikkimään toisen samanikäisen kanssa jos tappelua olisi aina tiedossa. (joo, en ehkä muutenkaan ilman valvontaa).

Mä uskon että tuo erottaminen on paras ratkaisu. Nyt on aikuisena luovuttava omasta ajasta ja vietettävä se lapsen kanssa. Mä lähtisin pois siitä pihasta. Leikkipuistoon hakemaan niitä muita kavereita.

Se tyttö voikin huomata pikkuhiljaa että sitä kaveria jota kiusata ei olekaan. Asiasta voi jopa mainita. Voi kertoa ihan suoraan ettei pihassa nyt voida viettää aikaa kun teille kahdelle tulee aina tappelu eikä sovituista säännöistä pidetä kiinni.

Tuhoon tuomittua mikään sopiminen jos molemmat vanhemmat eivät siihen lähde. Joten nyt teet oman ratkaisun ja mikäli naapuri sitä ihmettelee niin kerrot perusteet.

Et siis ota lastasi sisälle vaan lähdet ja teet lapsesi kanssa asioita. Vaatii toki vanhemmiltakin, mutta voi pidemmän päälle parhaiten laukaista tilanteen.

 

Vie lapsi muualle näkemään kavereita tai kutsu seuraa kylään. Ei järkeä jatkaa noin.

 

Huoh. Tuttua tollanen välillä. Meillä siis 5v. ja samanikäisten kanssa tulee tuollasta. Silloin vielä enemmän, jos on kaksi voimakastahtoista persoonaa! Silloin sitä jotenkin on vaan helpompi ymmärtää, kun kumpikin vuorollaan suuttuu. Hankalampaa silloin, jos toinen on hiljaisempi ja aikansa sietää.

Mutta oisko siis iästä johtuvaa, osittain? Kun en muista, onko tää juuri se ikä, jolloin onkin helpompi leikkiä eri ikäisten kanssa?

Mihin nyt tässä kiinnitin huomiota: 5-vuotiaat ovat aamusta iltaan keskenään ulkona? Meillä vasta opetellaan yksin ulkoilua siten, että ikkunasta pystyy leikit näkemään. Samoin muut pihan samanikäiset. Eli ovat vielä sen verran "pieniä" kuitenkin, ettei voi olettaakaan pärjäävän täysin yksin kaikissa tilanteissa.