Onko kenenkään teidän perhevalmennusryhmässä kukaan pari kertonut lapsettomuudesta?

["odottaja"]

Siis onko kukaan kertonut kärsineensä pitkään lapsettomuudesta? Mietin vaan uskaltaako sellaista kertoa?

Jos teidän ryhmässä olis tällainen pari, haluaisitteko kuulla heidän tarinan?

 

["vieras"]

Meillä se ainakin keskittyi niin tiiviisti odotukseen ja synnytykseen, ettei käynyt edes mielessä miettiä miten kukin on raskaaksi tullut jne.
Esiteltiin vain nimeltä itsemme ja kuinka mones lapsi on tulossa sekä sen hetken fiilikset, ei sen syvemmin.

 

[soja]

me ei käyty perhevalmennuksessa, mutta voisin kuvitella, että jos asiasta olis ollu puhetta olisimme saattaneetkin kertoa lapsettomuustaustastamme. Tuskin se ketään haittaakaan jos kertoo, vaikka ei kai sillä sinälläään ole merkitystä tohon valmennukseen? ainakaan ryhmän kannalta, parin kannalta tietysti on

 

[hjhj]

Kyllähän tuon nyt uskaltaa kertoa, jos tahtoo. Mutta ei kannata sitten loukkaantua, jos ihmiset eivät kysele tarkentavia kysymyksiä ja varmista siltä ukoltas ensiksi, että sekin haluaa kertoa tuntemattomille. Miehet ajattelee joskus näissä asioissa vähän hassusti.

 

[Raitapaitainen]

Komppaan vierasta.

Meillä kans oli niin tiivistä odotus- ja vauva-asiaa, että ei siellä lapsettomuudesta enää kerrottu. En kyllä ole varma lipsahtiko asia suustani, koska me kerrotaan siitä julkisesti muutenkin.

 

["jeh"]

Niin että sua pitäis vieläkin sääliä, vai? Minkä ihmeen takia siellä pitäis yhtään mitään kertoo? Muutenkin täysin turha koko valmennus. Hanki kunnon terapeutti, jolle voit purkaa asioitasi.

 

["vieras"]

Saa kai sitä kertoa mitä haluaa mutta luulen että kaikkia muita kiinnostaa lähinnä se oma raskaus ja synnytys eikä tapa miten muut ovat raskaaksi tulleet. Ei pahalla.

 

["odottaja"]

[QUOTE="jeh";24068102]Niin että sua pitäis vieläkin sääliä, vai? Minkä ihmeen takia siellä pitäis yhtään mitään kertoo? Muutenkin täysin turha koko valmennus. Hanki kunnon terapeutti, jolle voit purkaa asioitasi.[/QUOTE]

Sääliä? Minkä ihmeen takia mua pitäis sääliä? Onko susta säälittävää tulla raskaaksi monen vuoden yrityksen jälkeen? Lähinnä ajattelin niitä positiivisia fiiliksiä jakaa.
Sulla on aika kiero ajattelutapa...

 

["vieras"]

Kyllähän tuon nyt uskaltaa kertoa, jos tahtoo. Mutta ei kannata sitten loukkaantua, jos ihmiset eivät kysele tarkentavia kysymyksiä ja

varmista siltä ukoltas ensiksi, että sekin haluaa kertoa tuntemattomille. Miehet ajattelee joskus näissä asioissa vähän hassusti.

Tässä on kaksi huomioitavaa seikkaa Se ei ole erikoista muille kuin teille joten jos kysymyksi ei tule tai tulee tauotta, ette saa vedettyä tietoa enää takaisin. Kiva sitten pikku-Joonakselle selittää mitä naapurin Kaisa 5v tarkoitti hiekkalaatikolla että sä olet koeputkivauva.

Ja varmista miehen mielipide

 

["Nampula"]

Itse kävimme vaan yhdellä valmennustunnilla ja se riitti meille. Siellä ei tullut ekalla kertaa kerrottua lapsemme olevan "koeputki"-lapsi. Enkä kyseisille vanhemmille kertonut vauvakerhossakaan. Tosin muutama äiti sieltä tiesi, kun sitten muuallakin tavattiin. Mutta vaikka me puhumme asiasta avoimesti, niin en tiedä miksi olisi pitänyt kertoa. Loppu viimeksi, samassa veneessä sitä jo siinä kohtaa ollaan, joten ei se muuta kenenkään asiaa siinä kohtaa. En tiedä muista, mutta itse en sääliä kaipaa, en ole koskaan sen asian suhteen kaivannutkaan, mutta lähinnä ymmärrystä siitä, ettei se kaikilla ole ihan yhtä helppoa ja se saattaa olla vuosien tuskien taival, että siihen onnelliseen pisteeseen päädytään, jossa siellä valmennuksessa sitten ollaan.