Miksei kukaan kertonut?

[surku]

Miksei kukaan kertonut minulle jo lukiossa, etten VOI saada sekä uraa että olla hyvä äiti? Paljonpa sitä perhettä tuli siinä vaiheessa mietittyä, ajattelin vain että otanpa vaikka ammatin X jotta talous on turvattu. (Mies oli jo silloin tiedossa ja hänellä pienempituloinen työ).

Minulla on aivan järisyttävä vauvakuume, ollut jo vuoden, mutta nykyisin en edes nuku öitä kun mietin vain että onko minun KOSKAAN mahdollista saada lapsi. Olen nyt 23-vuotias opiskelija, koulua n. kaksi vuotta jäljellä jos raadan samaan malliin loppuun asti. 3,5 vuotta siis takana. Haluaisin olla nuori äiti ja ehtiä saamaan useamman lapsen.

-Haluaisin lapsen jo nyt, mutta: ei ole rahaa muuhun kuin välttämättömään. Ei varmaankaan esim. kunnon vakuutuksiin, välttämättä laadukkaimpiin vaatteisiin, leluihin, terveellisimpään mahdolliseen ruokavalioon jne.

-Voisin miettiä vaihtoehtoja, että saisin lapsen / lapset heti opiskelujen perään. Samat ongelmat kuin edellä, mutta lisäksi vielä se, ettei kukaan ottaisi töihin niin pitkän tauon jälkeen.

-Alan ihmisten mukaan ensimmäiset 2-4 vuotta ovat uran kannalta ratkaisevat ja siihen ei saisi lasta tehdä. Urasta niin väliä, kunhan edes saisi rahaa niin että tulisi hyvin toimeen. Valmistuminen + 4v --> olisin vähintään 29 kun saisin esikoiseni. En nuori äiti ollenkaan.

Pelkään katkeroituvani miettiessäni tätä asiaa, miten minulta viedään niin ihana asia kuin ma vauva. Saan vauvan sitten kolmikymppisenä jos ollenkaan?!

Miksei kukaan ammatinvalintaohjaaja yms kertonut tästä puolesta.. Kaikki vain saivat uskomaan että pitää ajatella uraa, uraa, uraa.

 

[Nöffi]

No tuskin olisi kenenkään valintaan vaikuttanut vaikka perheenhankintaa tuossa vaiheessa kuinka korostettaisiin.
Kaikkea ei voi vaan yksinkertaisesti saada.
Itse opiskelin lyhyesti, pari vuotta. 17vuotiaana ensimmäinen lapsi ja sen jälkeen pari lisää.
Järkevämpikin olisi voinut olla.
Ammatistani ei enää kuuden vuoden kotona olon jälkeen paljon hyötyä ollut. Muiden alojen töissä on tullut oltua.
Nyt tietäisin mitä haluaisin työkseni tehdä, mutta se on liian myöhäistä.. lapset, asuntolaina.. mihin tästä enää voi mennä opiskelemaan.
Kaikesta huolimatta olen itse saanut tieni valita, sain paljon ihania asioita, vaikka jostain jouduin luopumaan..

 

[kurkkunaamio]

Kyllä kolmekymppinenkin voi olla hyvä äiti. Opiskelut loppuun, vuosi-pari töitä ja sitten lasta yrittämään. Olet vielä nuori, ei ole mitään kiirettä.

 

[AnnaManna]

no itselläni on kolme lasta ja nyt sit opiskelen yliopistossa ja luon sen jälkeen sitä uraa. ekan lapsen sain 18 vuotiaana ja kolmannen 25 vuotiaana. itse olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun.

 

[vieras]

Itse olen myös herännyt siihen, ettei molempia oikeasti voi saada; uraa ja lapsia. Tai voi, mutta myönnytyksiä pitää tehdä. Mä oli töissä noin 4 vuotta ennen lapsia. Silti ura sai kolauksen, mutta tilanne on ihan hyvä tuon aiemman työkokemuksen ansiosta. Opiskelukaverit ovat melkeinpä noudattaneet samaa kaavaa. Muutama sai lapsen heti valmistumisen aikaan ja ovat jääneet osin työelämästä pois, valitettavasti. Tai tekevät koulutukseensa nähden heppoisia töitä.

 

[KiiajaVille]

Kyllä sitä kerkeää myöhemminkin :hug: tiedän ettei siltä tunnu juuri nyt.

Itse olisin halunnut esikoiseni 24vuotiaana, samaten kuten äitini on minut saanut. Mutta asiat ei mene aina niinkuin toivoo tai haluaa.
Oltiin silloin jo nykyisen miehen kanssa yhdessä, mutta ei vielä naimisissa. Yhdessä oltiin oltu tuossa vaiheessa 6vuotta.
Mies oli sitä mieltä että ensin naimisiin ja sitten lapset.

Esikoinen syntyi sinä vuonna kun täytyin 28v. Ihan hyvä ikä, töissäkin olin kerennyt olemaan jonkin aikaa.
Nyt ikää 33v ja neljäs tulossa, ihan hyvin olen mielestäni kerennyt.

 

[ch]

Kuuntele sydäntäsi ja tunteitasi. Tehkää vauva (tai lapsethan saadaan, ei tehdä ) ja pidä opinnoista pieni tauko. Kyllä te toimeen tulette taloudellisesti, varsinkin jos et vaadi kaikkein laadukkainta ja kalleinta. Onko miehesi kuitenkin palkkatyössä?

Opintojen loppuun puurtaminen tietty vaatii lapsen kanssa hieman enemmän järjestelyitä, mutta on täysin mahdollista, alasta riippumatta. Nykyään tosiaan painotetaan uraa niin paljon, että lapsia aletaan yrittämään biologisesti katsottuna kovin myöhään :/

Parempi se on sitten katua tehtyjä asioita kuin niitä tekemättä jäämiä

 

[Lex]

Mä tekisin niin radikaalisti, että pukkaisin lapsen alulle vielä opiskeluaikana. Niitä voinee hoitaa joustavammin lapsen hoidon ohessa kuin työtä. Ja sitten sun töihin mennessä vaikka mies hoitovapaalle vähäksi aikaa.

Kyllä pikkulapsen kanssa vähemmälläkin rahalla pärjää, jos mies käy töissä sen aikaa kun olet kotona ja opiskelet.

 

[höllää vähän]

Olet huimat 25 vuotta kun valmistut, jos samaa tahtia jatkat. Useimmat tekevät jo alan töitä opintojen loppuvaiheessa, kuten itsekin tein. Sain lapsen 26- vuotiaana (tai täytin muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen) ja olin ehtinyt valmistua vajaata vuotta aiemmin ja melkein kaksi vuotta alan työkokemusta takana. Olin puolitoista vuotta kotona eikä töiden löytyminen kotonaolemisen takia ollut millään lailla vaikeaa. Ja minua puhutellaan edelleen nuorena äitinä, myös neuvolassa.

 

[ap]

Kyllä sitä kerkeää myöhemminkin :hug: tiedän ettei siltä tunnu juuri nyt.

Itse olisin halunnut esikoiseni 24vuotiaana, samaten kuten äitini on minut saanut. Mutta asiat ei mene aina niinkuin toivoo tai haluaa.
Oltiin silloin jo nykyisen miehen kanssa yhdessä, mutta ei vielä naimisissa. Yhdessä oltiin oltu tuossa vaiheessa 6vuotta.
Mies oli sitä mieltä että ensin naimisiin ja sitten lapset.

Esikoinen syntyi sinä vuonna kun täytyin 28v. Ihan hyvä ikä, töissäkin olin kerennyt olemaan jonkin aikaa.
Nyt ikää 33v ja neljäs tulossa, ihan hyvin olen mielestäni kerennyt.

Kiitos viestistäsi Olen nähnyt ympärilläni monia esimerkkejä siitä että tämä tapa on hyvä ja toimii. Tilanteesi vuosilukuja myöten kuulostaa muuten täysin samalta kuin minun vuoden päästä Naimisissakaan en vielä ole mutta häitä suunnitellaan pikkuhiljaa.

Silti, vaikka tämä on se kaava jota olen nähnyt ja joka ilmeisesti olisi "hyväksyttävä", ei se vie tätä vauvakuumetta mihinkään. Tai lapsikuumetta oikeastaan. Eikä sitä, että haluaisin olla äiti jo nyt.

Onpa inhottavaa olla näin ristiriitaisten ajatusten vallassa!

 

[kaiken saanut]

En ole voinut olla nuori äiti, mutta olen saanut sekä uran että lapset. Ennen 30v mahtui opiskelu ja ura, ja sen jälkeen 3 lasta. En luopuisi kummastakaan enkä missään nimessä muuttaisi jälkikäteen mitään. Enkä tunne itseäni juurikaan sen vanhemmaksi kuin 25vuotiaana ekalla työpaikalla, kokemusta vaan on enemmän.

Siksi, että jotkut onnistuvat ja ovat tyytyväisiä, ei voikaan mennä lukioikäisille sanomaan, että se ei tule onnistumaan.

 

[ap]

Kuuntele sydäntäsi ja tunteitasi. Tehkää vauva (tai lapsethan saadaan, ei tehdä ) ja pidä opinnoista pieni tauko. Kyllä te toimeen tulette taloudellisesti, varsinkin jos et vaadi kaikkein laadukkainta ja kalleinta. Onko miehesi kuitenkin palkkatyössä?

Opintojen loppuun puurtaminen tietty vaatii lapsen kanssa hieman enemmän järjestelyitä, mutta on täysin mahdollista, alasta riippumatta. Nykyään tosiaan painotetaan uraa niin paljon, että lapsia aletaan yrittämään biologisesti katsottuna kovin myöhään :/

Parempi se on sitten katua tehtyjä asioita kuin niitä tekemättä jäämiä

Kiitos sinullekin Varsinkin tuo viimeinen lause osui ja kolahti, kun olen kyllä yleensä sellainen että jätän tekemättä ja kadun. Ihan yksinkertaisissakin asioissa.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että uraa painotetaan nykyisin liikaa. Vähän sitä vastaan purnasinkin tuossa alkuviestissää, kun aina ympärillä on kannustettu vain ajattelemaan rahaa, rahaa ja rahaa.

 

[ap]

Olet huimat 25 vuotta kun valmistut, jos samaa tahtia jatkat. Useimmat tekevät jo alan töitä opintojen loppuvaiheessa, kuten itsekin tein. Sain lapsen 26- vuotiaana (tai täytin muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen) ja olin ehtinyt valmistua vajaata vuotta aiemmin ja melkein kaksi vuotta alan työkokemusta takana. Olin puolitoista vuotta kotona eikä töiden löytyminen kotonaolemisen takia ollut millään lailla vaikeaa. Ja minua puhutellaan edelleen nuorena äitinä, myös neuvolassa.

Tilanteesi kuulostaa unelmalta =) Kuulostaa vain sellaiselta, että en usko pystyväni noin upeaan tahtiin.. En ole mm. töissä vielä enkä oikein koe osaavani tarpeeksi jotta voisin hakea.

 

[poika04ja08]

Mä oon tästä asiasta sitä mieltä että molemmat voi saada kovalla työllä. Itse olen Arkkitehti ja kahdenlapsen äiti. Esikoinen syntyi kun olin 24 vuotias.

 

[jästipää]

No, mulla oli selkeä järjestys mielessä koko opiskeluajan eli ensin opiskelut , sitten töihin ja vasta myöhemmin lapset. Suoritin vielä yhden lisäpätevyydenkin ammattiini ennen lapsia. Ekan lapsen sain vasta 32v, tokan 34v ja lisää haluan. Töitä kerkisin ennen lapsia tekemään 7v. Ehkä 3-4 vuotta aikaisemmin olis voinut perheen hankkimisen aloittaa kun nyt alkaa olla kiire mutta muuten olen tyytyväinen.

 

[ap]

Mä oon tästä asiasta sitä mieltä että molemmat voi saada kovalla työllä. Itse olen Arkkitehti ja kahdenlapsen äiti. Esikoinen syntyi kun olin 24 vuotias.

Opiskelit varmaankin silloin vielä? =)

 

[höllää vähän]

Olet huimat 25 vuotta kun valmistut, jos samaa tahtia jatkat. Useimmat tekevät jo alan töitä opintojen loppuvaiheessa, kuten itsekin tein. Sain lapsen 26- vuotiaana (tai täytin muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen) ja olin ehtinyt valmistua vajaata vuotta aiemmin ja melkein kaksi vuotta alan työkokemusta takana. Olin puolitoista vuotta kotona eikä töiden löytyminen kotonaolemisen takia ollut millään lailla vaikeaa. Ja minua puhutellaan edelleen nuorena äitinä, myös neuvolassa.

Tilanteesi kuulostaa unelmalta =) Kuulostaa vain sellaiselta, että en usko pystyväni noin upeaan tahtiin.. En ole mm. töissä vielä enkä oikein koe osaavani tarpeeksi jotta voisin hakea.

Harjoittelupaikoillahan sitä aloitetaankin. Riippuu tietysti alastakin, mutta ainakin omallani on hyvin tavallista, että aloitetaan kesäharjoittelijana ja tehdään samaan firmaan lopputyö ja tehdään samalla myös töitä ja valmistumisen jälkeen muutetaan harjoittelijasopimus työsopimukseksi tai saadaan suositukset muualle hakemiseen. Olen ihan varma että sinäkin pystyt siihen.

 

[ap]

Olet huimat 25 vuotta kun valmistut, jos samaa tahtia jatkat. Useimmat tekevät jo alan töitä opintojen loppuvaiheessa, kuten itsekin tein. Sain lapsen 26- vuotiaana (tai täytin muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen) ja olin ehtinyt valmistua vajaata vuotta aiemmin ja melkein kaksi vuotta alan työkokemusta takana. Olin puolitoista vuotta kotona eikä töiden löytyminen kotonaolemisen takia ollut millään lailla vaikeaa. Ja minua puhutellaan edelleen nuorena äitinä, myös neuvolassa.

Tilanteesi kuulostaa unelmalta =) Kuulostaa vain sellaiselta, että en usko pystyväni noin upeaan tahtiin.. En ole mm. töissä vielä enkä oikein koe osaavani tarpeeksi jotta voisin hakea.

Harjoittelupaikoillahan sitä aloitetaankin. Riippuu tietysti alastakin, mutta ainakin omallani on hyvin tavallista, että aloitetaan kesäharjoittelijana ja tehdään samaan firmaan lopputyö ja tehdään samalla myös töitä ja valmistumisen jälkeen muutetaan harjoittelijasopimus työsopimukseksi tai saadaan suositukset muualle hakemiseen. Olen ihan varma että sinäkin pystyt siihen.

Näinhän se pitäisi tehdä. Olen periaatteessa saanut hyviä arvosanoja koulussa, mutta en tosiaan koe osaavani mitään. Kaikki harjoittelupaikkailmoitukset olen siirtänyt suoraan sähköpostin roskakoriin :/

 

[m]

Myöhemminkin ehtii. Mutta muistattehan aina ottaa huomioon mahdollisuuden että lapsenteko kestää... Minä olisin halunnut lapset alle kolmikymppisenä. Aloitettiin yritys 28-vuotiaina ja nyt olen 34-vuotias kaksivuotiaan äiti. Enempää tuskin yritetäänkään, henkilökohtaisesti tunnen itseni liian vanhaksi.
Nämä on vaikeita päätöksiä ja kaikkea ei aina vaan voi ottaa huomioon. Silloin vaakakupissa painaa se mikä todella on se itselleen tärkein.

 

[s]

Eiköhän sitä molemmat voi saada. Lisäksi, vaikka työmarkkinatilanne on nyt huono, on tilanne erilainen jo esim. viiden vuoden päästä. Uskon, että osaaja löytää aina paikkansa. Lapsien suhteen asia ei ole niin yksinkertainen. Pätevä ja fiksu osaaja voi luottaa mahdollisuuksiinsa töissä ja vaikuttaa niihin, mutta tuo pätevä ja fiksu osaaja ei voi luottaa siihen kuinka helposti lapsia saa. Siihen kun ei itse voikaan enää vaikuttaa.

Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta, paitsi että olebn vuoden vanhempi. Lapseni piti syntyä nyt tammikuun alussa ja ajattelin pitää pienen välivuoden ja päästä sitten valmistumisen jälkeen heti töihin. No kaikki ei mene niinkuin suunnitelee, ja keskenmenon jälkeen en ole yrityksistä huolimatta tullut uudelleen raskaaksi. Tätä menoa kerkeän valmistua ennen kuin saan lapsen. Enää en jaksa suunnitella niin tarkasti, lapset saadaan ja työelämässä me kerkeämme olla vielä useita vuosikymmeniä.

 

[ap]

Kiitos kaikille vastaajille. Eipä tähän taida olla yksiselitteistä vastausta. Oikeastaan lohdutavaa, että täällä on ratkaisuihinsa tyytyväisiä ihmisiä oli sitten tehnyt kummin vain.

En todellakaan tiedä mitä teen. Olisi niin mukava vain antaa elämän viedä, mutta olen krooninen suunnittelija. Tänään olisi gyne, pitää varmaan purra huulta ettei lipsauta vahingossa että "mitä jos ottaisitkin sen kierukan pois"..

 

[Piiks]

Sen taloudellisen tiukkuuden joutuu opiskelevana äitinä kestämään, mutta se voi silti monella tapaa olla hyvä ratkaisu. Kannattaa muistaa, ettei opiskelu välttämättä takaa mitää hyvää työpaikkaa tänä päivänä. Se on enemmän sitä oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista. Samoin se voi olla valttisi, jos sulla on työnhakuvaiheessa jo lapsia, koska on tunnettu tosiasia, että nuoria, lapsettomis naisia syrjitään työhönotossa sen takia, etä "ne hankkii kuitenkin perheen".

 

[Hulpio]

Myöhemminkin ehtii. Mutta muistattehan aina ottaa huomioon mahdollisuuden että lapsenteko kestää... Minä olisin halunnut lapset alle kolmikymppisenä. Aloitettiin yritys 28-vuotiaina ja nyt olen 34-vuotias kaksivuotiaan äiti. Enempää tuskin yritetäänkään, henkilökohtaisesti tunnen itseni liian vanhaksi.
Nämä on vaikeita päätöksiä ja kaikkea ei aina vaan voi ottaa huomioon. Silloin vaakakupissa painaa se mikä todella on se itselleen tärkein.

Mä sain 34-vuotiaana esikoiseni, ja tunsin olevani juuri oikeassa iässä. Tiedän, että lapset pitäisi tehdä nuorena, mutta mulle se ei vaan ollut sopiva ratkaisu. Nyt on opiskeltu ja haahuiltu ja matkusteltu maailmalla, ja osaan arvostaa kotona oloa. Tiedän toki, että riskinä oli jäädä lapsettomaksi, mutta sitä en osannut surra, koska halusin lapsia vasta sitten kun todella haluan niitä, en tietyn ihanteen mukaisesti.

Ap:lle antaisin saman neuvon kuin monet edellä: kuuntele sydäntäsi ja mieti, mitä todella haluat. Elämää on joskus hankala suunnitella pelkästään järjellä.