Onko kenelläkään äidillä täällä ollut "harmitonta" sivusuhdetta?

Siis sellaista, jossa alun alkaenkin molemmat ovat lähteneet siitä, että tämä on sivusuhde, eikä sen ole tarkoituskaan koskaan edetä mihinkään muuhun kuin satunnaiseen seksiin ja mukaviin treffeihin, irtiottoihin perhe-elämästä? Minulla on tasaisen tylsä mutta hyvä elämä; rakastan miestäni enkä koskaan halua hänestä erota, mutta ei hän nyt kauhean jännittävä ja haluttava enää ole, ei meillä ole sellaista jännitettä enää. Lapset on jo sen ikäisiä, että voin helposti lähteä parin-kolmen päivän "työreissuille" miehen jäädessä kotiin pyörittämään päiväkoti- ja harrastusrulettia. Hänkin joutuu silloin tällöin töiden takia yöpymään muualla.

Toisaalta houkuttais, ja ajattelen että mitä harmiakaan tästä kenellekään koituisi, kun en koskaan kuitenkaan miehelleni kertoisi, enkä häntä täten loukkaisikaan, mutta sen sijaan saisin omaan elämääni vähän draivia ja iloa. Olenko hullu? Mitä te muut olette tällaisten houkutusten edessä tehneet tai jättäneet tekemättä ja onko harmittanut jälkikäteen?

 

Huh kun vaikuttaa kauhealta. Ensimmäiseksi kysyn, haluaisitko että miehesi hankkisi sivusuhteen ja meinaatko, että se ei sinua yhtään haittaisi? Avioliitossa ei pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei sallisi toiselle.

Yleisesti ottaen jo kavereillesi voisi tulla järkyttävän ikävä ja tukala olo seurassasi, koska tuskin kaikilta pystyisit tekojasi salaamaan. Olen itse lopettamassa ystävyyssuhdetta, koska en pidä, että ystäväni on sika.

 

Huh kun vaikuttaa kauhealta. Ensimmäiseksi kysyn, haluaisitko että miehesi hankkisi sivusuhteen ja meinaatko, että se ei sinua yhtään haittaisi? Avioliitossa ei pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei sallisi toiselle.

Yleisesti ottaen jo kavereillesi voisi tulla järkyttävän ikävä ja tukala olo seurassasi, koska tuskin kaikilta pystyisit tekojasi salaamaan. Olen itse lopettamassa ystävyyssuhdetta, koska en pidä, että ystäväni on sika.

No en mä nyt sanoisi että tietenkään haluaisin, mutta jos miehen suhde ei meidän perhettä rikkoisi kuitenkaan mitenkään, enkä minä asiasta tietäisi, niin miten voisin asiasta mieltänikään pahoittaa? Tää ei ole asia mistä juttelisin edes kavereilleni.

 

entäs jos yrittäisit viritellä kivan suhteen miehesi kanssa?

 

Mun mielestäni sivusuhteet eivät koskaan ole harmittomia.

 

[QUOTE="...";26508087]entäs jos yrittäisit viritellä kivan suhteen miehesi kanssa?[/QUOTE]

Olen yrittänyt, mutta kaikki vaan aina jotenkin... lässähtää. Mä en vaan jaksa uskoa että mitään perhosia voi enää löytyä mahanpohjasta sellaisen ihmisen kanssa, jota näkee päivittäin ja josta tietää suurinpiirtein kaiken. Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.

 

tuotanoin.. kyllä sä loukkaat miestäsi, vaikket koskaan kertoisikaan.

 

Mä lähdin sellaseen mukaan. Älä tee samaa virhettä kuin minä ja tämä toinen mies. älkää rakastuko toisiinne kumpikaan.

 

Olen yrittänyt, mutta kaikki vaan aina jotenkin... lässähtää. Mä en vaan jaksa uskoa että mitään perhosia voi enää löytyä mahanpohjasta sellaisen ihmisen kanssa, jota näkee päivittäin ja josta tietää suurinpiirtein kaiken. Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.

kyllä voi. se "oma kiva" ei välttämättä oo pidemmän päälle ollenkaan niin kivaa. salailu tuottaa vaan ahdistusta.

 

En ymmärrä hankettasi ollenkaan, sanottakoon rehellisesti. Jäin miettimään, mitä viiden tai kymmenen vuoden päästä? Tai kahdenkymmenenviiden? Saavuttaisitko sivusuhteella tyytyväisyyden?

Mietin myös, etkö arvosta teidän perheen kuvioita ja suhdetta niin paljon, että haluaisit rakentaa sen sisällä jotain uutta? Kirjoititkin kyllä, että olet yrittänyt. Silti mietin...

 

[QUOTE="vieras";26508182]tuotanoin.. kyllä sä loukkaat miestäsi, vaikket koskaan kertoisikaan.[/QUOTE]

Miten voit loukkaantua tiedosta jota sulla ei ole?

 

Haluaisit siis loukata "rakasta" miestäsi pahimmalla mahdollisella tavalla. Eiköhän olisi aika jonkin parisuhdekurssin tai leirin enemmänkin kuin sivusuhteen, joka yleensä paljastuu jotenkin kuitenkin. Tai niinkuin oletettavasti aikuisena tiedät, voit saada sukupuolitauteja (kortsukin voi hajota -younou) ja siirtäisit ne sitten mieheesikin. Ajattele nyt aivoilla, etkä alapäällä! Hetken voisi piristää, sitten alkaisi ahdistaa, mikäli omistat jonkinlaisen omantunnon.

 

Miten voit loukkaantua tiedosta jota sulla ei ole?

No tolla logiikalla voisit tehdä ihan mitä tahansa puolisosi selän takana ja se olisi muka ok. Minusta pettäminen on törkeää, vaikka sen tekisi kuinka salassa. Jos mies ei sulle "riitä" niin eroa ja ota siten vastuu teoistasi, reilumpaa niin.

 

Ajatteletko ihan oikeasti, ettei se vaikuttaisi sun ja miehesi suhteeseen ja sun olotilaasti kotona mitenkään? Ja tunnepuoli?

Ja toinen juttu, sivusuhteista jää lähes poikkeuksetta aina tavalla tai toisella kiinni. Jollain on aina silmät tai korvat.

 

Miten voit loukkaantua tiedosta jota sulla ei ole?

No pelkästään se, että toinen luottaa ja toimii sovittujen sääntöjen mukaan, mutta toinen puuhailee ties mitä, on loukkaavaa. Jotenkin se aina heijastuu kuitenkin puolisoon ja useimmiten tulee tietoonkin.

 

Olen yrittänyt, mutta kaikki vaan aina jotenkin... lässähtää. Mä en vaan jaksa uskoa että mitään perhosia voi enää löytyä mahanpohjasta sellaisen ihmisen kanssa, jota näkee päivittäin ja josta tietää suurinpiirtein kaiken. Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.

Toisin sanoen sun avioliitto on pahasti rakoilemassa. Tässä vaiheessa on hakeudutte esim. avioliittoleirille, kahden keskiselle matkalle tms. tai eroatte. Sitten voit ihan oikeisti tapailla ketä vain, sellaisia harmittomiakin suhteita jotka eivät johda mihinkään.

Kirjoituksestasi paistaa läpi että kunnioitus miestäsi kohtaan on kadonnut. Haluat kuitenkin jatkaa suhdetta koska sulla on hyvä olla. Et enää ajattele miehesi tai teidän parastanne. Ajatuksesi ovat kieroutuneet ehkä väsyttävän arjen keskellä? Ota omaa aikaa jos haluat mutta ei siihen suhdetta tarvita.

Nyt päätät haluatko nähdä miehesi taas erillisenä ihmisenä jolla on oikeus rehelliseen avioliittoon vai näetkö hänet liian arkisena ja ajattelemattomana ihmisenä, joka on syypää huonoon oloosi?

Sinä päätät mitä haluat ja toimit sen mukaan. Molempia et voi saada ilman että tuotat tuskaa koko perheellesi. Asiat löytää aina edestään. Tsemppiä!

 

Kysytkö tosissasi? Oletko koskaan ajatellut, ettei elämä ole pelkkää omien halujen tyydyttämistä ja jatkuvaa hattaraa? Pettäminen ei tosiaankaan ole koskaan harmitonta. Siinä on riski taudeille ja raskaudelle ja lisäksi toki rikotaan se luottamus, joka suhteessa vallitsee. Jos sillä toisellakin on perhe niin aika monen ihmisen onni riskeerataan. Jos tuollaista elämää kaipaa, pitäisi elää ihan avoimesti polyamorisena tai vapaassa suhteessa eikä luvata toiselle uskollisuutta.

 

Ei harmitonta sivusuhdetta ole.

 

silloin kun suhteeesa on jotain mätää, niin tuo voi itsestä tuntua ihan hyvältä ja oikeutetulta vaihtoehdolta. Mutta jos oikeasti suhde on hyvä ja kunnioitat rakastasi sydämestäsi, niin tuollainen ei tule mieleesikään. Olen nykyisen suhteen aikana joskus nähnyt pelkän unen siitä, että olen erehtynyt touhuihin vieraitten kera, niin se ahdistuksen ja katumuksen tunne jo unessa on ollut kamala. Jotenkin aina helpotus herätä ja tajuta, että kaikki on ollut unta...Olen myös elänyt suhteessa, jossa kaikki to on tuntunut hyvältä ja oikeutetulta, mutta jälkeenpäin vasta tajunnut, että silloin ei ole ollut kyse oikeasta rakkaudesta

 

Minulla oli vuosia sitten parikin harmitonta sivusuhdetta. Homma toimi hyvin, sillä molemmille oli selvää, että se on pelkkää seksiä, eikä muuta.

 

Olen yrittänyt, mutta kaikki vaan aina jotenkin... lässähtää. Mä en vaan jaksa uskoa että mitään perhosia voi enää löytyä mahanpohjasta sellaisen ihmisen kanssa, jota näkee päivittäin ja josta tietää suurinpiirtein kaiken. Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.

Harva tuntee edes itseään perin pohjin, miten sitten voisi toisen tuntea täysin? Ja eikö perhosia tule muustakin kuin siitä, että partneri uppo-outo? Sillai "iiiiks, toi ihanuus on min".

 

Ja eikö perhosia tule muustakin kuin siitä, että partneri uppo-outo? Sillai "iiiiks, toi ihanuus on min".

Voi kai, mut mulle ei enää tule. Tai siis mä tunnen kyllä usein ylpeyttä miehestäni siinä että että on esim. hyvä työssään, saa arvostusta ja kiitosta, ja on hyvä isä lapsillemme, mutta en mä siitä miehenä jotenkin niin ylpeä ole. Joo on se mun, mut tiedän että maailmassa on muitakin hyviä ihmisiä ja hyviä isiä, ei se ole mikään harvinainen aarre. Kun mä tarvitsisin MIEHEN läheisyyteen, intohimoon, pelleilyyn jne. Mä haluaisin sellaista ilottelua, en ainaista asiallisuutta. Ja toki tiesin ettei mun mies mikään pelleilijä ja porukan seuramies ole, mutta nuorempana se ei ollutkaan mulle tärkeintä; halusin vaan luotettavan miehn ja hyvän isän lapsille. No, ne sain, mut mitäs sitten? Kai tässä elämässä vielä vois jostain nauttiakin, vai oliko tää tässä?

 

mulla on ollut vähän yli 4 vuotta rinnakkaissuhde. mun mieheni tai toisen vaimo ei asiasta tiedä eikä tarvitse tietääkään. Me ei asuta samalla paikkakunnalla, nähdään satunnaisesti jokusen kerran vuodessa. Käydään syömässä, lenkillä, jutellaan kaikenlaisista asioista ja kyllä, myös harrastetaan seksiä. Mukava, vaivaton irtiotto arjesta. Sopii mulle, sopii toiselle osapuolelle eikä se muille kuulu. Niin joo, en ole kertonut asiasta yhdellekään kaverilleni tai ystävälleni.

Turha sit ryhtyä kiristämään nutturaa tai pipoa, tää on mun elämäni eikä mua kiinnosta v****akaan mitä te siitä ajattelette, vartioikaa omaa moraalianne.

 

Sivusuhde on kyllä ollut, nautinnollinen vaan ei harmiton.

 

Oletko miettinyt, että kertoisit suoraan miehelle ajatuksistasi ja harkitsisitte yhdessä vaikka avoimen suhteen mahdollisuutta? Minusta "vieraissa käyminen" on ihan hyväksyttävää, jos on yhdessä sovittu, että se on kummillekin ok ja kummallakin on oikeus siihen. Pettämistä en hyväksy, mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos miehesi pettäisi sinua jonkun kanssa. Voit sanoa nyt ettei miltään, mutta veikaan, että tositilanteessa olisit eri mieltä.