Onko kenelläkään äidillä täällä ollut "harmitonta" sivusuhdetta?

[QUOTE="vieras";26508602]Ei harmitonta sivusuhdetta ole.[/QUOTE]

olin tulossa sanomaan juuri tätä!

 

Tuli mieleen tämä biisi:
Laura Närhi-Tämä on totta - YouTube

Eli en usko että sivusuhde on hyvä idea. Lisäksi aina on mahdollisuus että mies saa tietää. Oletko valmis luopumaan kaikesta ja aiheuttamaan lapsille ja miehille turhaa kärsimystä sivusuhteen takia?

 

AP, voisin allekirjoittaa edellisen viestisi täysin. Kaipaan aivan samoja asioita, ja olenkin jonkin verran hölmöillyt...olen jopa ruvennut tosissani harkitsemaan avioeroa....vaikka se tuntuu väärältä, kun mies kuitenkin ns. hyvä puoliso ja isä...

 

Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.

Niin minäkin, mutta mulla se ratkaisu on kyllä ollut ihan omia harrastuksia tai muuta.

 

Ei tuossa muuten mitään, mutta jos oma suhteesi mieheesi on hiukan väljähtänyt, niin on vaikea pitää sivusuhde pelkkänä seksisuhteena ilman tunteita. Helposti ihastuu ja rakastuu, huumaantuu siitä toisesta.

 

Kaipaako aloittaja elämäänsä jännitystä ja tunteita vai nimenomaan seksiä? Hanki harmiton ihastuminen, jota ajatellessasi voit punastella ja haaveilla teistä hiekkarannalla auringon laskiessa. Pakkoko se on heti riisua suhteesta kaikki romantiikka hyppäämällä sänkyyn? Meillä ainakin sivusuhteesta katosi kaikki jännitys ja huuma seksin astuessa kuvioihin. Koko suhde siirtyi toiselle tasolle eikä ollut enää toivoakaan romanttisesta kihelmöinnistä toisen lähellä.

 

AP, voisin allekirjoittaa edellisen viestisi täysin. Kaipaan aivan samoja asioita, ja olenkin jonkin verran hölmöillyt...olen jopa ruvennut tosissani harkitsemaan avioeroa....vaikka se tuntuu väärältä, kun mies kuitenkin ns. hyvä puoliso ja isä...

No en siis ole ainoa joka tällaisia miettii! Moni täällä kysyy että "miltä itsestäsi tuntuisi jos mies tekisi samoin"... Pahalta tietysti, jos vain TIETÄISIN. Parempi siis etten tiedä. Ja ettei mieskään. Siksi en voi ajatella avointa suhdetta (eikä mieheni sellaiseen ryhtyisikään), koska en todellakaan usko että suhteemme voisi enää sen jälkeen koskaan toimia ja jatkua, miettisiin kuitenkin että missä ja kenen kanssa mies on jne. Mies samoin. Mutta olen miettinyt, että mitä jos miehellä olisi joku, ja minulla joku, mutta kuitenkin eläisimme "onnellisina" avioliitossamme. Tai siis oikeastikin onnellisina, koska olenhan mä nyt oikeastikin ihan tosi onnekas monen asian suhteen, enkä siis ikinä, missään olosuhteissa haluaisi eroa, en lasten mutta en myöskään itseni takia. Rakastan miestäni, ja haluan hänen kanssaan vanheta, mutta meidän suhteemme on nykyään enemmänkin syvää kumppanuutta ja sitoutuneisuutta, ei fyysisiin ja aina edes henkisiinkään tarpeisiin vastaavaa. En halua hänestä luopua, mutta en voi sanoa, etten haluaisi ketään muuta... En tiedä, halut vievät yhteen suuntaan, moraali toiseen, ja järki molempiin suuntiin.

 

Ikäkriisi, ja oman olemassaolon järjettymyyden ja järjellisyyden pohtimisen aika.

Me kaikki sekoitetaan tää juttu parisuhteseen aina. eikä se vaihtamalla ikinä parane. Joten älä viitti olla pölhö sinäkään.

 

Avoin suhde voi olla myös sillä lailla rajoitettu, että on yhdessä esim sovittu, että kummallakin voi olla vaikka yksi suhde oman liiton ulkopuolelta ja voi ns. hyväksyttää suhdekumppanin omalla kumppanilla. Muitakin sääntöjä voi sopia. Kannattaa googlailla hakusanoilla "avoin suhde" tai "polyamoria" niin saa lisää tietoa aiheesta.

Musta vaikuttaa siltä, että sun vaihtoehdot on koittaa sytyttää uudelleen jotain kipinää mieheesi, pettää (väärin), tai selvitellä avoimen suhteen mahdollisuutta. Voithan vaikka avata keskustelua avoimista suhteista miehen kanssa liittämättä sitä teihin, ja selvitellä vaivihkaa, miten mies suhtautuu aiheeseen. Tai sitten voit kertoa miehelle ihan suoraan miltä sinusta tuntuu ja voitte yrittää yhdessä korjata tilannetta. Pettäminen ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu.