lucifer
[QUOTE="vieras";26508602]Ei harmitonta sivusuhdetta ole.[/QUOTE]
olin tulossa sanomaan juuri tätä!
olin tulossa sanomaan juuri tätä!
Niin minäkin, mutta mulla se ratkaisu on kyllä ollut ihan omia harrastuksia tai muuta.Ja ehkä mä haluaisin myös jotain ihan omaa kivaa tän kaiken perhehärdellin keskelle.
No en siis ole ainoa joka tällaisia miettii! Moni täällä kysyy että "miltä itsestäsi tuntuisi jos mies tekisi samoin"... Pahalta tietysti, jos vain TIETÄISIN. Parempi siis etten tiedä. Ja ettei mieskään. Siksi en voi ajatella avointa suhdetta (eikä mieheni sellaiseen ryhtyisikään), koska en todellakaan usko että suhteemme voisi enää sen jälkeen koskaan toimia ja jatkua, miettisiin kuitenkin että missä ja kenen kanssa mies on jne. Mies samoin. Mutta olen miettinyt, että mitä jos miehellä olisi joku, ja minulla joku, mutta kuitenkin eläisimme "onnellisina" avioliitossamme. Tai siis oikeastikin onnellisina, koska olenhan mä nyt oikeastikin ihan tosi onnekas monen asian suhteen, enkä siis ikinä, missään olosuhteissa haluaisi eroa, en lasten mutta en myöskään itseni takia. Rakastan miestäni, ja haluan hänen kanssaan vanheta, mutta meidän suhteemme on nykyään enemmänkin syvää kumppanuutta ja sitoutuneisuutta, ei fyysisiin ja aina edes henkisiinkään tarpeisiin vastaavaa. En halua hänestä luopua, mutta en voi sanoa, etten haluaisi ketään muuta... En tiedä, halut vievät yhteen suuntaan, moraali toiseen, ja järki molempiin suuntiin.AP, voisin allekirjoittaa edellisen viestisi täysin. Kaipaan aivan samoja asioita, ja olenkin jonkin verran hölmöillyt...olen jopa ruvennut tosissani harkitsemaan avioeroa....vaikka se tuntuu väärältä, kun mies kuitenkin ns. hyvä puoliso ja isä...