Meillä oli esikoistyttö ensialkuun peppukiitäjä, nousi istualleen 8kk iässä, ja alkoi pian liikkumaan istuallaan (ei ollut ryöminyt koskaan). 9-10kk ikäisenä alkoi pikkuhiljaa "puolikontata", eli konttasi toisella jalalla, ja toinen jalka sivulla leveässä haara-asennossa. Oikean konttaustavan keksi joskus 10,5kk:n iässä. Istumaan oppi samalla tavoin kuin ap:n lapsi, jalkojensa välistä itsensä työntämällä istumaan muljauttaen. En osannut esikoisen aikaan asiasta huolestua lainkaan, kokemusta kun ei muunlaisista tavoista edes ollut... Kävelemään oppi 15kk:n iässä, ensialkeleen otti jo pari kk aiemmin, mutta rohkeus puuttui.
Kuopustyttö on nyt 8,5kk, ryöminyt puolivuotiaasta hurjaa vauhtia, konttausasentoa harjoitellut 5kk lähtien, mutta maha painaa edelleen liikaa... Nyt tuntuisi olevan istumaan nousu jo lähellä, sängyssä pääsee puoli-istuvaan asentoon toisen kyljen kautta nopeasti, mutta ihan ylös asti ei vielä. Tukea vasten ei nouse lainkaan, eikä varaa kunnolla jaloilleen kannateltaessakaan, enimmäkseen vetää jalat vaan linkkuun, tai pomppii varpaillaan. Siitä olen hiukan nyt ollut huolissani, mutta koska muuten liikkuu hienosti olen toistaiseksi laittanut sen vain ison kokonsa piikkiin (7,5kk mitat 10020g/74,4cm). Jos parin kuukauden päästä ei vieläkään varaa jaloilleen kunnolla, lienee otettava yhteyttä neuvolaan ihan vaan varmuuden vuoksi. Kuopus on kuitenkin muuten varsin hyvin kehittynyt tapaus, puhuu jo pari sanaa mm. "äitä =äiti, "mämmää" =maitoa (ollut tisumaidon kutsumasanana meillä alusta saakka, esikoinen aikoinaan keksi), "että" (=vettä) "pa" =pallo jne. istuu ilman tukea, pinsettiote ollut jo pitkään hallussa, leikkii innoissaan leluilla, osaa heittää palloa yhdellä kädellä käskystä jne. Luulen, että meidän, kuten useimman muunkin kohdalla kyse onkin vain omaan tahtiin kehitymisestä.