E
eih
Vieras
T
Tässäpä
Vieras
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla
J
jos on pakko niin
Vieras
niimpä.. ja tässä tapauksessa luultavasti kyse n.8 tuntia päivässä/3krt viikossa jos kyseessä työpäivä/opiskelupäivä?Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
N
No Way
Vieras
En kyllä ikinä,missään tapauksessa ton ikäistä. Sehän on niin pieni ja muodostaa just sidettä äitiinsä..
miten voit edes harkita? Olet vauvallesi korvaamaton! Vauva ei missään tapauksessa ole valmis olemaan sinusta erossa tuon ikäisenä, lue kehityspsykologiaa. Vauvalle sinun poissaolo tuon ikäisenä on sama kuin olisit kuollut, vauva aloittaa suruprosessin joka kerta. Vauvan muisti ei riitä tietämään että tulet takaisin eikä vauvalla ole aikakäsitystä. Mieti mitä toistuvat erot tekevät turvallisuudentunteelle kun vauva kokee kerta toisensa jälkeen itsensä hylätyksi vaikka hoitaja olisi kuinka hyvä.
O
on
Vieras
On aika "kauheaa" mun mielestä. Suomessa kun ei ole pakko laittaa noin pientä ni en laittais. Mielestäni 1-vuotiaskin on vielä melko pieni vieraaseen hoitoon, joten pitäisi ainakin 6kk pystyä itse hoitamaan.
Ä
Äitix2
Vieras
H
hmph
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:Vastaus kysymykseesi: on se kyllä aika kauheaaMiten voi olla pakottava tilanne, en ymmärrä? Kadut jälkeenpäin sitä minkä menetit... ne on korvaamattomia hetkiä joita ei koskaan saa takaisin.
Ja niille jotka vetää tähän taas kaikki ulkomaat ja 70-luvut, niin eihän ne liity tähän millään lailla - nyt eletään nykyaikaa ja meillä on onneksi olemassa äitiysloma ja vanhempainvapaa!
No, sulle voin sanoa, että ulkomaiden vetäminen on ihan olennainen asia. Moni mamma tälläkin palstalla asuu ulkomailla ja joutuu jokapäiväisessä arjessaan kohtaamaan tämän asian.
Mun tilanne on se, että saan kohta vauvan, mutta äitiysloma on täällä kolme kuukautta. Jään kyllä kotiin vauvaa hoitamaan, mutta kovalla hinnalla:
- joudun irtisanoutumaan pysyvästä työpaikasta (ja vielä laman aikana)
- rahat menee tiukille ja meidän talous jää vain miehen tulojen varaan
- MITÄÄN tukia ei ole eikä tule
- meillä on asuntolaina (mies tosin pystyy maksamaan sen yksin omalla palkallaan) eikä asuntoa saa myytyä ilman että jäädään silti velkoihin
- mitään uusia työnäkymiä ei mulla ole sen jälkeen kun haluan palata työelämään eivätkä työnantajat katso hyvällä sitä, että olet jäänyt kotiin lapsen saatuasi (olet riskityöntekijä)
Eli kyllä mä TODELLAKIN ymmärrän jos ihmiset tekevät lopulta sen ratkaisun että vievät pienen hoitoon ja palaavat vaikka sitten osa-aikaisesti töihin.
?
..
Vieras
kyllä tuon ikäinen tarvitsee äitiään, ei varmasti mikään PAKKO ole minnekkään töihin lähteä! vanhempainloma on räätälöity nimenomaan lapsen turvallisuutta ajatellen.. ja siksi juuri se kestää sen 9-10kk. ei ole sattumaa, ettei kunnallista tukea hoitoon saa ennen tuota ikää.
Meidän tyttö oli 6kk kun meni päiväkotiin, ihan joka päivä 5h. Toistaiseksi ei ainakaan näytä olevan jättänyt mitään tarumoja. :kieh:
?
..
Vieras
minä kyllä väitän, että aikaisin hoitoon vieminen jättää jälkensä. vähintäänkin vanhempi-lapsisuhteeseen. ei voi syntyä niin läheistä suhdetta. mulla oli aikanaan hoidossa 8kk vauva ja oli aika itkuinen aina hoidossa. äiti juoksun kanssa toi sen hoitoon, jotta pääsee opiskelemaan... en IKINÄ tekisi samoin, kun olen nähnyt mitä se päivä vauvalle on!
?
..
Vieras
ja sitten vielä, miksi ihmiset vetää taloutensa niin tiukalle, ottaa lainaa liikaa, ettei pysty edes sitä 9kk olemaan rauhassa kotona???? vihastuttaa.
?
?
Vieras
V
vieras
Vieras
Missään päin maailmaa ei taida edes olla mahdollisuutta näin pitkään äitiyslomaan kuin Suomessa ja maailmasta kaiketi löytyy muitakin täysjärkisiä lapsia ja aikuisia kuin meiltä.
Pienihän 4kk vauva vielä on ja parasta olisi, jos hän voisi olla kotona vanhemman kanssa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei lapsi pilalle mene hyvän hoitajan kanssa.
Niin kuin sanoin, kyllä ne muuallakin normaaleiksi kasvavat. Ja mekin nelikymppiset olemme suht täyspäisiä, vaikka äitiysloma on silloin aikoinaan vain 3kk kestänyt
Pienihän 4kk vauva vielä on ja parasta olisi, jos hän voisi olla kotona vanhemman kanssa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei lapsi pilalle mene hyvän hoitajan kanssa.
Niin kuin sanoin, kyllä ne muuallakin normaaleiksi kasvavat. Ja mekin nelikymppiset olemme suht täyspäisiä, vaikka äitiysloma on silloin aikoinaan vain 3kk kestänyt
I
Iloinen Possu
Vieras
En ikinä laittaisi, kamala ajatus. Ja vaikka muualla maailmassa ei olisi mahdollisuutta hoitaa lasta 9kk asti kotona niin Suomessa on ja piste.
?
..
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
nimenomaan. traumat on lapsen pään sisällä, tunne-elämässä, jotka usein esiintyy vasta aikuisiällä!
Mun tyttöni täyttää lauantaina 5kk, enkä todellakaan pystyisi viemään häntä vielä hoitoon palatakseni kouluun tai töihin. Katuisin sitä aivan varmasti myöhemmin.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Jahas, tällä logiikalla maailma on niiiiiin pullollaan traumatisoituneita lapsia, ettei mitään rajaa. Taitaa olla niin, että tällä ajattelutavalla ainoat selväpäiset maapallon lapset sijaitsevat armaassa Suomenmaassamme.
X
xxx
Vieras
Minä rakastan omaa 4kk vauvaani aivan liikaa että voisin tehdä hänelle noin. Vaikea kuvitella mitään sellaista tilannetta että jättäisin vapaaehtoisin vauvani hoitoon kenellekkään.
Onko kyseessä ap:lla siis että olisit 3 päivää viikossa kokonaan poissa? Vai muutaman tunnin päivässä?
Ja mikä on niin muka niin pakottava tilanne?
Noh, ap ja monet muut tekevät niinkuin itse haluavat. Enkä minä asiaan tämän enempää puuttuisi, kunhan lapsi vain hoidetaan hyvin.....
Mutta omalle lapselleni en sitä tekisi.
Onko kyseessä ap:lla siis että olisit 3 päivää viikossa kokonaan poissa? Vai muutaman tunnin päivässä?
Ja mikä on niin muka niin pakottava tilanne?
Noh, ap ja monet muut tekevät niinkuin itse haluavat. Enkä minä asiaan tämän enempää puuttuisi, kunhan lapsi vain hoidetaan hyvin.....
Mutta omalle lapselleni en sitä tekisi.
N
niin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no kyllähän nykypäivänä maailma on pullollaan mielenterveyspotilaita. jos äiti/isä ei välitä tai ole läsnä lapselle, se AIVAN varmasti vahingoittaa lasta ja ongelmat ilmenee sitten viimeistään aikuisena. suomessakin on "traumatisoituneita" yhtälailla kuin ulkomailla, toki. eihän kaikilla ole rakastavia, läheisiä vanhempia.
Similar threads
- kohta kolmen äiti
- Aihe vapaa