Onko kauheaa, 4kk ikäinen hoitoon?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelottavaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Itse hoidin Turkissa suomalais-turkkilaista lasta. 5 kk alkaen n. 10-15 tuntia päivässä. Eipä ollut lapselle mitään traumoja jäänyt.
niimpä.. ja tässä tapauksessa luultavasti kyse n.8 tuntia päivässä/3krt viikossa jos kyseessä työpäivä/opiskelupäivä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Itse hoidin Turkissa suomalais-turkkilaista lasta. 5 kk alkaen n. 10-15 tuntia päivässä. Eipä ollut lapselle mitään traumoja jäänyt.

Eipä niistä traumoista tiedä. Ja Turkissa ei ole samanlaista mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona äitiysloman (plus hoitovapaan) ajan kuin meillä.
 
miten voit edes harkita? Olet vauvallesi korvaamaton! Vauva ei missään tapauksessa ole valmis olemaan sinusta erossa tuon ikäisenä, lue kehityspsykologiaa. Vauvalle sinun poissaolo tuon ikäisenä on sama kuin olisit kuollut, vauva aloittaa suruprosessin joka kerta. Vauvan muisti ei riitä tietämään että tulet takaisin eikä vauvalla ole aikakäsitystä. Mieti mitä toistuvat erot tekevät turvallisuudentunteelle kun vauva kokee kerta toisensa jälkeen itsensä hylätyksi vaikka hoitaja olisi kuinka hyvä.
 
On aika "kauheaa" mun mielestä. Suomessa kun ei ole pakko laittaa noin pientä ni en laittais. Mielestäni 1-vuotiaskin on vielä melko pieni vieraaseen hoitoon, joten pitäisi ainakin 6kk pystyä itse hoitamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
miten voit edes harkita? Olet vauvallesi korvaamaton! Vauva ei missään tapauksessa ole valmis olemaan sinusta erossa tuon ikäisenä, lue kehityspsykologiaa. Vauvalle sinun poissaolo tuon ikäisenä on sama kuin olisit kuollut, vauva aloittaa suruprosessin joka kerta. Vauvan muisti ei riitä tietämään että tulet takaisin eikä vauvalla ole aikakäsitystä. Mieti mitä toistuvat erot tekevät turvallisuudentunteelle kun vauva kokee kerta toisensa jälkeen itsensä hylätyksi vaikka hoitaja olisi kuinka hyvä.

Hyvin sanottu. Peesi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
Vastaus kysymykseesi: on se kyllä aika kauheaa :( Miten voi olla pakottava tilanne, en ymmärrä? Kadut jälkeenpäin sitä minkä menetit... ne on korvaamattomia hetkiä joita ei koskaan saa takaisin.

Ja niille jotka vetää tähän taas kaikki ulkomaat ja 70-luvut, niin eihän ne liity tähän millään lailla - nyt eletään nykyaikaa ja meillä on onneksi olemassa äitiysloma ja vanhempainvapaa!

No, sulle voin sanoa, että ulkomaiden vetäminen on ihan olennainen asia. Moni mamma tälläkin palstalla asuu ulkomailla ja joutuu jokapäiväisessä arjessaan kohtaamaan tämän asian.

Mun tilanne on se, että saan kohta vauvan, mutta äitiysloma on täällä kolme kuukautta. Jään kyllä kotiin vauvaa hoitamaan, mutta kovalla hinnalla:

- joudun irtisanoutumaan pysyvästä työpaikasta (ja vielä laman aikana)
- rahat menee tiukille ja meidän talous jää vain miehen tulojen varaan
- MITÄÄN tukia ei ole eikä tule
- meillä on asuntolaina (mies tosin pystyy maksamaan sen yksin omalla palkallaan) eikä asuntoa saa myytyä ilman että jäädään silti velkoihin
- mitään uusia työnäkymiä ei mulla ole sen jälkeen kun haluan palata työelämään eivätkä työnantajat katso hyvällä sitä, että olet jäänyt kotiin lapsen saatuasi (olet riskityöntekijä)

Eli kyllä mä TODELLAKIN ymmärrän jos ihmiset tekevät lopulta sen ratkaisun että vievät pienen hoitoon ja palaavat vaikka sitten osa-aikaisesti töihin.
 
kyllä tuon ikäinen tarvitsee äitiään, ei varmasti mikään PAKKO ole minnekkään töihin lähteä! vanhempainloma on räätälöity nimenomaan lapsen turvallisuutta ajatellen.. ja siksi juuri se kestää sen 9-10kk. ei ole sattumaa, ettei kunnallista tukea hoitoon saa ennen tuota ikää.
 
minä kyllä väitän, että aikaisin hoitoon vieminen jättää jälkensä. vähintäänkin vanhempi-lapsisuhteeseen. ei voi syntyä niin läheistä suhdetta. mulla oli aikanaan hoidossa 8kk vauva ja oli aika itkuinen aina hoidossa. äiti juoksun kanssa toi sen hoitoon, jotta pääsee opiskelemaan... en IKINÄ tekisi samoin, kun olen nähnyt mitä se päivä vauvalle on!
 
Missään päin maailmaa ei taida edes olla mahdollisuutta näin pitkään äitiyslomaan kuin Suomessa ja maailmasta kaiketi löytyy muitakin täysjärkisiä lapsia ja aikuisia kuin meiltä.
Pienihän 4kk vauva vielä on ja parasta olisi, jos hän voisi olla kotona vanhemman kanssa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei lapsi pilalle mene hyvän hoitajan kanssa.
Niin kuin sanoin, kyllä ne muuallakin normaaleiksi kasvavat. Ja mekin nelikymppiset olemme suht täyspäisiä, vaikka äitiysloma on silloin aikoinaan vain 3kk kestänyt ;)
 
mie en itse pph:na ottais noin pientä lasta hoitoon, mut hoito järjestyis kotona ja joku tulee hoitamaan 3 pv viikossa pienellä palkalla niin mikäjottei. turhaan sie täältä kysele, itse siun on se päätös tehtävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Itse hoidin Turkissa suomalais-turkkilaista lasta. 5 kk alkaen n. 10-15 tuntia päivässä. Eipä ollut lapselle mitään traumoja jäänyt.

ja mistäs sinä ne traumat tiedät?

nimenomaan. traumat on lapsen pään sisällä, tunne-elämässä, jotka usein esiintyy vasta aikuisiällä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Itse hoidin Turkissa suomalais-turkkilaista lasta. 5 kk alkaen n. 10-15 tuntia päivässä. Eipä ollut lapselle mitään traumoja jäänyt.

ja mistäs sinä ne traumat tiedät?

nimenomaan. traumat on lapsen pään sisällä, tunne-elämässä, jotka usein esiintyy vasta aikuisiällä!

Jahas, tällä logiikalla maailma on niiiiiin pullollaan traumatisoituneita lapsia, ettei mitään rajaa. Taitaa olla niin, että tällä ajattelutavalla ainoat selväpäiset maapallon lapset sijaitsevat armaassa Suomenmaassamme.
 
Minä rakastan omaa 4kk vauvaani aivan liikaa että voisin tehdä hänelle noin. Vaikea kuvitella mitään sellaista tilannetta että jättäisin vapaaehtoisin vauvani hoitoon kenellekkään.

Onko kyseessä ap:lla siis että olisit 3 päivää viikossa kokonaan poissa? Vai muutaman tunnin päivässä?

Ja mikä on niin muka niin pakottava tilanne?

Noh, ap ja monet muut tekevät niinkuin itse haluavat. Enkä minä asiaan tämän enempää puuttuisi, kunhan lapsi vain hoidetaan hyvin.....

Mutta omalle lapselleni en sitä tekisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jahas, tällä logiikalla maailma on niiiiiin pullollaan traumatisoituneita lapsia, ettei mitään rajaa. Taitaa olla niin, että tällä ajattelutavalla ainoat selväpäiset maapallon lapset sijaitsevat armaassa Suomenmaassamme.

Toisaalta taas, enemmistö maailman äideistä lienee kotiäitejä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Itse hoidin Turkissa suomalais-turkkilaista lasta. 5 kk alkaen n. 10-15 tuntia päivässä. Eipä ollut lapselle mitään traumoja jäänyt.

ja mistäs sinä ne traumat tiedät?

nimenomaan. traumat on lapsen pään sisällä, tunne-elämässä, jotka usein esiintyy vasta aikuisiällä!

Jahas, tällä logiikalla maailma on niiiiiin pullollaan traumatisoituneita lapsia, ettei mitään rajaa. Taitaa olla niin, että tällä ajattelutavalla ainoat selväpäiset maapallon lapset sijaitsevat armaassa Suomenmaassamme.

no kyllähän nykypäivänä maailma on pullollaan mielenterveyspotilaita. jos äiti/isä ei välitä tai ole läsnä lapselle, se AIVAN varmasti vahingoittaa lasta ja ongelmat ilmenee sitten viimeistään aikuisena. suomessakin on "traumatisoituneita" yhtälailla kuin ulkomailla, toki. eihän kaikilla ole rakastavia, läheisiä vanhempia.
 

Uusimmat

Yhteistyössä