Onko kaikki muut saaneet korun mieheltä lapsen synnyttyä?

Minä en sasnut, lapsi nyt 3 kk joten olisi mies ehtinyt ostaa jos olisi aikeissa. Tuntuu, että todella moni kysyi kun nähtiin tai juteltiin puhelimessa lapsen syntymän jälkeen "mitä sait mieheltäsi kun lapsi syntyi" ja perään kertoivat minkälaisen korun olivat itse saaneet. Eilen taas yksi kaverini kysyi ko. Asiaa. Kyllä täytyy myöntää, että olisi ollut kiva ajatus mieheltä ja olisin tykännyt jos olisi eim. jonkun korun antanut mutta en nyt niin törppö ole, että olisin asiasta huomauttanut.

 

No ei kukaan kysyny enkä saanu. En jotenkin edes aatellu että pitäs lahja saada kun lapsi syntyi. Olihan siinä lahjaa kerrakseen käärön muodossa.

 

Pitikö saada joku koru?? :O

 

Ei meillä mies mitään ostanut ja sama juttu parilla ystävällä, en ole koskaan kuullutkaan moisesta tavasta..

 

Siis minkä ihmeen korun? En kyllä ole koskaan kuullut, enkä ole saanutkaan. Ja jos en itsekään tiedä, niin mistä mies olisi tiennyt sellaisen mulle ostaa Tuskinpa miesporukassa puhuvat, että "muistitko sitten ostaa vaimollesi sen korun ja minkälaisen..." tai käy jossain kaksplussalla kyselemässä, mitä nyt pitää muistaa kun lapsi syntyy.

Joten todennäköisesti miehesi ei tiedä, jos jollain tosiaan tuollainen käytäntö on.

 

En yhdenkään synnyttyä

 

En saanut korua taikka muutakaan lahjaa, vaikka lapsen pusersin maailmaan. Siksi mies onkin jo exä.

 

Isä osti mulle Tillanderin timanttisormuksen, kun poika syntyi. Pojan isä oli tosi urpo, mutta onneksi poika ei ole vaan peri mun erinomaiset geenini

 

En ole saanut, eikä ole tullut mieleenkään, että pitäisi saada, eikä kukaan muukaan sellaisesta tavasta ole kuulleni puhunut.
Mies kyllä muistaa tuoda himaan kukkia tai jotain muuta pientä aika ajoin... joten mä en tollasista "pakko ostaa lahja" jutuista niin piittaa.

 

Näin ainakin omien sukulaisten ja kavereiden keskuudessa. Kaikki lapselliset tuntuivat esittelevän mieheltä saamiaan koruja jo silloin kun olin raskaana ja utrlut siitä minkälaisen korun minä sain alkoivat heti kun olin synnyttänyt.

 

Minä en saanut. Mies tosin oli siivonnut, käynyt kaupassa, ostanut herkkuja ja tehnyt ruokaa kotona ennen kuin tuli hakemaan meitä laitokselta. Arvostin sitä elettä paljon, vaikka olivat niin tavanomaisia, normaaleja asioita, joita mies kyllä tekee muutenkin.

Tosin mä en ole yhtään mikään koruihminen, joten tiedä sitten olisiko jotain sellaista ostanut, jos olisin. Saas nähdä nyt tulevan vauvan kohdalla, että saanko enää mitään ns. lahjuksia

 

No empä näin miehenäkään ole kuullutkaan, että lapsen syntymästä pitäisi joku koru ostaa. Sieltähän se "lahja" pötkähtää ulos jalkojen välistä. Muuten kyllä korut on hyviä lahjana, niitä on tullut niin hääpäivinä, kuin syntymäpäivinä osteltua.

 

Nevö hööd. En tod. saanu mitään. Lapsessa oli lahjaa tarpeeks. Yksvuotishääpäivänä sain korun. Mistä miehesi olisi voinut tietää että pitää ostaa joku koru jos ei kukaan muukaan tiedä. Ihan naurettavaa. Miks pitäis joku koru saada, tää on just tätä kulutusyhteiskunnan "pakko saada" meininkiä...

 

Mies toi esikoisen synnyttyä seuraavana aamuna kauniin, paksun hopeisen kaulakorun synnytyslaitokselle. Kuopus kun syntyi sain timattisormuksen, joka istuu kauniisti kihla ja vihkisormuksen kanssa nimettömään. Molempien lasten nimet ja syntymäpäivät ovat sormuksessa.

 

sain kukkia sairaalaan, en odottanut mitään lahjuksia.

 

Timantisormuksen...

 

[QUOTE="vieras";28919665]sain kukkia sairaalaan, en odottanut mitään lahjuksia.[/QUOTE]

Samoin. Kukan sain lapsen lisäksi.

 

Kukkia olen saanut sairaalaan, en ole muuta kaivannutkaan. Jos haluaa korun tai muuta, se pitäisi selkeästi sanoa miehelle etukäteen, muuten minusta turha olla loukkaantunut. Jos ei sitten puoliso satu olemaan ajatustenlukija, silloin ei tarvitse kertoa.

 

Ekasta kaulakorun, tokasta myös ja tietty suklaata ja sen raskausajan ja synnytysihanuuksien jälkeen koin todellakin ne ansainneeni. Myös muiden ystävien miehet on lahjan ostaneet, luulin että on ihan yleinen käytäntö.

 

Minä sain sen Kalevalan lapsi-korun. Jokaisesta lapsesta kaulakoruun tulee yksi hela lisää Minusta se on kiva lahja ja ylpeänä sitä kannan

 

No en ole saanut, enkä ees tahtoisi. Eka mies hankki kyllä korun, jolla yritti "ostaa" minua takaisin ilmoitettuani eroaikeista. Ko. sormuksen smaragdi oli säröillä, kuten avioliittokin. Mies oli haukkunut vastasyntyneen vääränlaiseksi (väärä sukupuoli, väärä ihonväri vaikka sama kuin isällään, väärät kasvonpiirteet yms.), eikä edes nähnyt tätä livenä kuin vasta 2 kk iässä.

En tykkää koruista muutenkaan, ovat tiellä, eivät sovi minulle, unohtelen ne joka paikkaan ja aika vaikeaa varmistaa, ettei niihin ole käytetty konfliktimetalleja tai veritimantteja tms. En ole niin halpa, että minua rihkamalla ostettaisiin.

Vauva on paras lahja ja hän on yhteinen saavutus. :heart:

 

Anoppi antoi mulle aikanaan suvussa kulkeneen sileän sormuksen, mies on siihen lisännyt kiven per lapsi.

Vitsailinkin, että kymmenen pitäis synnyttää niin olis komia sormus

 

Vähän sama homma kuin kastesormus - kaikki ei tykkää. Minä ostin kaikille kolmelle lapsenlapselle semmosen. Turhuutta - tiedän.

 

En. Ei käynyt varmasti edes mielessä, kuten ei mullakaan.

 

Esikoisesta en saanut eikä kyllä itsellä käynyt edes mielessä. Mies sanoi myöhemmin olleensa tosi nolo, kun äitini toi sairaalaan kukkia, eikä hän ollut itse tajunnut tuoda. Vauva syntyi kiireelliseksi sektiossa, joten mieskin oli aika paniikissa. Toisen lapsen kohdalla miehen mummo oli käskenyt ostaa koruja ja kertonut kuinka hän oli aikoinaan vaatinut jo etukäteen tietynlaisia kalliita koruja mieheltään, kun "synnytys on kyllä sellaista hommaa että siitä pitää miehen palkita". Mies toi minulle kauniin kaulakorun. Nyt odotan kolmatta enkä edelleenkään odota mitään lahjoja. Kukat olisivat kyllä kivoja.