Onko kaikki muut saaneet korun mieheltä lapsen synnyttyä?

En, enkä olisi mitään korua halunnutkaan. En erityisemmin tykkää saada koruja lahjaksi, vaikka tykkään kyllä käyttää niitä. Mutta minusta on mukava itse löytää ja ostaa korut, joita käytän, ja tykkään siitä, että löydän vaikka jonkun uniikkisormuksen, joka jostain syystä vaan tuntuu "omalta".

Ja en kyllä odottanut tai olisi halunnut mitään muitakaan lahjoja. Joku kirjoitti, että se on kaunis ele ja eihän se nyt toki rumakaan ele ole. Mutta itse en oikein olisi varmaan mistään ostolahjoista ilahtunutkaan. Rakkautta ja arvostusta voi osoittaa muutenkin kuin ostamalla jotain ja muutenkin kuin jonkin materian kautta, ja itselleni lapsen synnyttä merkitsi enemmän hellittely, yhdessä pesän laittaminen ja puolison huomioiminen. Nyt joku tulee varmaan kommentoimaan, että "ei noi sulje toisiaan pois, se lahja on vaan kiva lisä siihen" - joo, niin varmaan mutta itse en olisi varmaan saanut mistään lahjoista mitään lisäarvoa, kun en oikein perusta tavaroista muutenkaan. Miksi aina pitää ostaa jotain? No, kirjoista kyllä tykkään, mutta olisi tuntunut vähän hassulta, että olisin saanut jonkun kirjan "synnytyslahjaksi".

 

Mä hermostuisin jostain koruista. Toivottavasti en saa koskaan keltään mitään koruja, ne on inhottavia. Jos tartten, ostan itte tai teen.

Mies toi mulle synnärille pizzaa.

 

Rakkautta ja arvostusta voi osoittaa muutenkin kuin ostamalla jotain ja muutenkin kuin jonkin materian kautta, ja itselleni lapsen synnyttä merkitsi enemmän hellittely, yhdessä pesän laittaminen ja puolison huomioiminen

Ei jonkun lahjan ostaminen tätä poissulje

 

mä oon saanut synnytysten jälkeen aina vihkisormukseeni timantin per lapsi. Ihan kiva se musta on

 

En kyllä sellaista muista. Enkä tiennyt sen olevan tapanakaan....
Sain kyllä osastolle mieheltä tuliaisia, lukemista ja suklaata.
Ja koti oli siivottu ja ruoka lämmitystä vaille valmiina kun palasin synnäriltä. En olisi mitään muuta voinut toivoakaan.

 

Minusta kyllä ei lahja ole mitenkään huono ajatus! Älyttömiä kommentteja nuo jotka dissaavat niitä jotka lahjan ovat saaneet!

 

Rakkautta ja arvostusta voi osoittaa muutenkin kuin ostamalla jotain ja muutenkin kuin jonkin materian kautta, ja itselleni lapsen synnyttä merkitsi enemmän hellittely, yhdessä pesän laittaminen ja puolison huomioiminen

Ei jonkun lahjan ostaminen tätä poissulje

Väitinkö, että niin olisi? Taisin pikemminkin kirjoittaa, etten perusta siitä, että aina pitäisi ostaa jotain. Silloin toki lahja on ok, jos molemmat sellaisista tykkäävät. Tässä on vähän sama kuin suklaan ostamisessa - sehän olisi tosi mautonta, jos saaja ei pidä suklaasta tai muutenkaan halua syödä makeaa, mutta enemmän kuin paikallaan, jos suklaa maistuu.

 

Ja koti oli siivottu ja ruoka lämmitystä vaille valmiina kun palasin synnäriltä. En olisi mitään muuta voinut toivoakaan.

Niin, ja lisää vielä, että näin meilläkin. En vaan osaa ajatella siivoamista, ruuan laittamista, yms. lahjana, kuten en vaikka suukkojakaan.

 

En ole saanut korua. Tämä toimii meillä näin oikein hyvin .

(Ketjua en ole lukenut kuin sivusilmällä, joten siksi korostan tuota meillä- sanaa kun aistin taas jonkinlaista ärtymystä vastauksista).

 

Mulle on tullut tavaksi viedä vauvalle joku body tai sukkapari, ja äidille sitten jotain extraa, koska äidit aina unohdetaan näissä. Vauvat lahjotaan, miehillä saattaa olla varpajaiset mutta entäs se äiti? Kaikkialla ei ole rotinaperinnettä. No eihän sitä naista kukaan pakottanut olemaan raskaana ja synnyttämään ja vauvoja on syntynyt maailmansivu se on ihan tavallinen juttu

Äidit kunniaan.

Mulle on kyllä moni tuonut jotain herkkuja tai terveellistä ruokaa. Mutta vaikka ei olisi tuonutkaan, niin kyllä minä olen silti kokenut olleeni samalla lailla "keskiössä" kuin se vauvakin, ihan siinä miten on puhuttu ja otettu huomioon jne. Rotinaperinne on kyllä minusta tosi hyvä, lähinnä siksi että siinä kai onkin tuotu kaikkea syötävää, ja åikkuvauvaperheessä olisi muutakin tekemistä kuin hääriä keittiössä.

 

Oho, huvittava kirjoitusvirhe. Tietysti pikkuvauva, ei åikkuvauva, vaikka lapset kyllä åikutteleekin välillä

 

Niin, ja lisää vielä, että näin meilläkin. En vaan osaa ajatella siivoamista, ruuan laittamista, yms. lahjana, kuten en vaikka suukkojakaan.

Ihmevääntöä??? En minäkään niitä lahjoina pidä vaan puhtaasti huomionosoituksina, ihan samalla tavalla kuin minä kotipäivänä kokkaan miehelle valmiiksi kun hän tulee töistä. Helpottaako sinua jos sanon että meillä huomioidaan toisemme päivittäin?

Ja ruoka jonka mies oli laittanut, oli hieman juhlavampaa, siksi jäi mieleen. Ja kyllä mä ainakin huomaan aina milloin kotiin astuessa tuoksuu puhtaalle ja Tolun koivunlehdille. Se on luksusta joka kerta.
Kannattaa opetella nauttimaan ja arvostamaan pieniä arjen onnenhetkiä.

 

Ei, sain kengät. Tietynlaisen korun sain lahjaksi uutena vuotena ja se riittää todella pitkäksi aikaa. Teetän itse koruni.

 

Mä hermostuisin jostain koruista. Toivottavasti en saa koskaan keltään mitään koruja, ne on inhottavia. Jos tartten, ostan itte tai teen.

Mies toi mulle synnärille pizzaa.

Miksi ostaisit/tekisit koruja, jos ne on "inhottavia"? Pihlajanmarjat jne....

 

Mä hermostuisin jostain koruista. Toivottavasti en saa koskaan keltään mitään koruja, ne on inhottavia. Jos tartten, ostan itte tai teen.

Mies toi mulle synnärille pizzaa.

WT-muijat ei muuta tarviikaan ja "mies" tiesi tämän.

 

Näissä vastauksissa huvittaa lähinnä se todistelu, mitä nämä lahjoja haluamattomat harrastavat.
Eikö riitä sanoa, että "En saanut lahjaa, enkä sellaista olisi halunnutkaan".

Sensijaan aletaan todistella, että
"Minun mieheni osaa rakastaa minua muutenkin kuin lahjoin."
"Meillä rakkautta osataan näyttää muutenkin kuin lahjomalla."
"Miksi naisen pitäisi olla jotenkin arvostetussa asemassa, kun on synnyttänyt lapsen?"
"Minulle se vauva oli tarpeeksi."
"Miehelläni oli mielessä ihan muut asiat kuin lahjat, esimerkiksi se uusi perheenjäsen, jota yhdessä hellittelimme."

Ja näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää.

Luuletteko oikeasti, että jos joku on saanut mieheltään lahjan lapsen syntymän jälkeen, että perhe on auttamattoman materialistinen, eikä rakkautta osata osoittaa muuten? Miksi sitä lahjaa ei voida nähdä vaan kauniina lisänä siihen normaaliin rakastamiseen ja välittämiseen? Jotkut tykkää lahjoa, toiset ei, mikäs siinä. Mutta että pitää ruveta piikittelemään niitä, jotka lahjan saavat. Tai ei suoraan piikitellä, mutta kyllähän se noista kirjoitustyyleistä näkyy kilometrin päähän, että mitä niillä halutaan sanoa

 

[QUOTE="vieras";28920697]WT-muijat ei muuta tarviikaan ja "mies" tiesi tämän.[/QUOTE]

wt on housuissas

 

[QUOTE="vieras";28920685]Miksi ostaisit/tekisit koruja, jos ne on "inhottavia"? Pihlajanmarjat jne.... [/QUOTE]

No yleensä ne on inhottavia. Ei kukaan osaa ostaa mulle sellasia mitä mä käytän. Mä haluan että ne on paperia, puuta, luuta tai lasia.

 

Lahjan antaminen on hienoo, älkää käsittäkö väärin. Hienoo jos joku on saanut lahjan josta on tykännyt.

 

mä sain ekan synnyttyä sen kalevalan äitilapsikorun ja sit toisen synnyttyä sain siihen tietenkin toisen helan

 

Täällä taas tunnutaan lukevan kuin piru raamattua.. siis joku erehtyy toteamaan ettei saanut korua mutta muuta kivaa itselleen kyllä ja siitä vedetään herneet.
Ok, ymmärrän tietysti joidenkin tarpeen tuntea itsensä paljon erityisemmäksi kun saanut sen korun ja toki kaikki saamattomat ovat kateellisia piikittelijöitä.. aijai. Ei se nyt ihan noin mene..

(niin, olen saanut koruja.. liikaakin, ei sillä. )

 

Ihmevääntöä??? En minäkään niitä lahjoina pidä vaan puhtaasti huomionosoituksina, ihan samalla tavalla kuin minä kotipäivänä kokkaan miehelle valmiiksi kun hän tulee töistä. Helpottaako sinua jos sanon että meillä huomioidaan toisemme päivittäin?

Ja ruoka jonka mies oli laittanut, oli hieman juhlavampaa, siksi jäi mieleen. Ja kyllä mä ainakin huomaan aina milloin kotiin astuessa tuoksuu puhtaalle ja Tolun koivunlehdille. Se on luksusta joka kerta.
Kannattaa opetella nauttimaan ja arvostamaan pieniä arjen onnenhetkiä.

Noo, se nyt ei ollut mitään henkilökohtaista sinulle, vaan yleisesti sitä, että itse tarkoitin lahjalla jotain konkreettista, mahdollisesti lahjapaperiin käärittyä (useimmiten ostettua) materiaa, en näitä kaikkia muita huomioon osoituksia. Ihme vääntöä todellakin, puoleen ja toiseen Lue uudestaan ajatuksella se aiempi kirjoitukseni, jossa en edes ole kritisoinut lahjojen ostamista, vaan kirjoitin lähinnä siitä, miksi itse en niistä perusta omalla kohdallani (etenkään koruista, mistä ketjussa kai alunperin oli kyse). Ja mitä viimeiseen lauseeseesi tulee, niin juuri tuota olen tässä itsekin tarkoittanut - ja sen takia ei tarvitse olla niitä ostolahjoja. Mutta jos niistä tykkää, niin mikään ei estä ostamasta. Näistä asioista kannattaisi ilmeisesti puhua palstoillakin mieluummin yleisellä tasolla, niin ei tarvitse kenenkään loukkaantua, jos juuri hänen omaa onnenhetkeään ei nyt ymmärretty ja sen merkitystä nähty.

 

Näissä vastauksissa huvittaa lähinnä se todistelu, mitä nämä lahjoja haluamattomat harrastavat.
Eikö riitä sanoa, että "En saanut lahjaa, enkä sellaista olisi halunnutkaan".

Sensijaan aletaan todistella, että
"Minun mieheni osaa rakastaa minua muutenkin kuin lahjoin."
"Meillä rakkautta osataan näyttää muutenkin kuin lahjomalla."
"Miksi naisen pitäisi olla jotenkin arvostetussa asemassa, kun on synnyttänyt lapsen?"
"Minulle se vauva oli tarpeeksi."
"Miehelläni oli mielessä ihan muut asiat kuin lahjat, esimerkiksi se uusi perheenjäsen, jota yhdessä hellittelimme."

Ja näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää.

Luuletteko oikeasti, että jos joku on saanut mieheltään lahjan lapsen syntymän jälkeen, että perhe on auttamattoman materialistinen, eikä rakkautta osata osoittaa muuten? Miksi sitä lahjaa ei voida nähdä vaan kauniina lisänä siihen normaaliin rakastamiseen ja välittämiseen? Jotkut tykkää lahjoa, toiset ei, mikäs siinä. Mutta että pitää ruveta piikittelemään niitä, jotka lahjan saavat. Tai ei suoraan piikitellä, mutta kyllähän se noista kirjoitustyyleistä näkyy kilometrin päähän, että mitä niillä halutaan sanoa

Tällainen "synnytyslahja" on kai verrattain uusi perinne ja saattaa siksi monen mielestä kuulostaa oudolta ja ehkä jopa materialistiselta. En ole itsekään kuullut tällaisesta koskaan missään muualla kuin palstoilla. Joko kukaan tuttavakaan ei ole synnytyslahjoja harrastanut, tai sitten eivät ole vain tulleet maininneeksi. Jälkimmäinen voi tietty pitää paikkansa, koska en minäkään oikein koskaan kerro muille, mitä olen saanut mieheltä (oli kyse sitten jostain ostetusta tai aineettomasta). Ja jos joku ei mistään koruista tai lahjoista perusta, saattaa ensi reaktio olla juuri tuollainen, että "onneksi meillä rakkaus näytetään muuten kuin ostamalla lahjoja". Vaikka kai nyt kaikki tajuavat, että harvan suhde lahjomiseen perustuu

 

Määhän oisin pyörtyny jos oisin vielä sen juhla-aterian ja puhtaan kodin lisäksi saanut korun.
Tykkään kyllä koruista ja mistä tahansa lahjoista, oon kiitollinen jos mies on ostanu mulle kaupan alennusmyyntikopasta ale-sukat Ihan sama mitä saan niin oon aina otettu Tykkään lahjoa ja saada lahjoja. Juuri odotan yllätyslahjaa postista, tilasin miehelle yhden jutun, eikä ole merkkipäivä.
Siis en tajunnut toivoa mieheltä lahjaa lasten synnyttyä mutta ihana olisi sellainen ollut saada toki
On mulla nytkin parhaillaan miehen ostamat kaulakoru ja korvakorut ylläni joten en ole unhoitettu onneksi sillä saralla.
Diamonds are a girl's best friend!

 

Vähän ehkä, älkää nyt suuttuko, mut mulla herää tälläsiä mietteitä synnytyslahjasta:
Entä jos lapsi olisi kuollut synnytyksessä, jäisikö lahja saamatta?
Onko se palkinto siitä synnytyksestä naiselle?

Jonkun olen nähnyt kosivankin synnärillä. Mulle tyli siitä ajatus että nytkö se nainen sitten kelpaa, kun synnytti lapsen? Yhdeksän kuukautta on tiedetty että lapsi tulee eikä mies oo siihen mennessä kosinut. Äh, en tiedä, itse olisin varmaan jotenkin loukkaantunut.