Onko isovanhemmat apunanne?

[Janette03]

Olen 3 lapsen yh-äiti ja mulla ei isovanhemmat otaosaa lasten hoitoon millään lailla. Heille oma elämä on tärkeämpää. Miten teillä muilla?

 

[katjakris]

Meillä on kaksi lasta.Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet ja minun asuvat 350km päässä.Mun äiti ottaa vanhempaa lasta (kohta 6v),ehkä pari kertaa vuodessa.Ja vaan viikonlopuksi.
Pääsiäsenä molemmat oli siellä 3pv.

Miehen sisko ja veli asuu samassa kaupungissa.Kumpikaan ei ota hoitoon.joskus jos plen jo kaikilta muilta kysynyt,niin miehen sisko voi pariks tunniks ottaa..

meillä on onneksi hyviä ystäviä joiden kanssa harrastetaan "lasten" vaihtoa..

 

[Augustina]

Meillä 2 lasta ja isovanhemmat osallistuvat minkä jaksavat, ennen enemmän mut viimeisen vuoden aikana vähenevästi. Mut saadaan hoitoon kun on tarvetta ja joskus ihan huvin vuoksikin.

 

[Miuski]

Meidän kahta lasta, 5 ja 3 vuotiaita, hoitaa miehen äiti mielellään silloin, kun meillä on niin tähdellistä tekemistä, että viemme heidät n. 150km päähän hoitoon. Tämmöinen tilanne oli esim. muutto tässä pari kk sitten. Kesäisin mummo on luvannut ottaa tytöt aina yhdeksi viikoksi mummolaan, että tytöt saavat viikon pidemmän loman.

Olen tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn ja siihen, että olemme aina mummolaan tosi tervetulleita. Semmoista "helppoa" arjen apua meillä täällä lähellä ei ole saatavilla (esim. niin, että käytäisiin miehen kanssa leffassa ja joku katsoisi lapsia, vaikka esim. miehen sisko asuu 3 km päästä meiltä), mutta eipä tässä enää päivän pyörityksen jälkeen mihinkään leffaan jaksaisikaan lähteä.

Mun vanhemmat asuvat n. 200 km päässä, eikä heistä ole mitään apua lastenhoidossa.

 

[webmama]

Meillä on 3 lasta, mutta myös isukki. Omat vanhempani ovat kiitettävästi tukena, kun hoitoapua tarvitaan. Miehen vanhemmat asuvat Ruotsissa, joten heistä ei ole siinä mielessä apua.

 

[Liinu]

Meillä perinteinen -ja mielestäni ihanteellinen- tilanne: asumme miehen vanhempien kanssa samalla maatilalla, omissa taloissamme kuitenkin. Anoppi käy joka päivä (välillä toki riesaksikin, saattaa esim puhua jätskistä ruoka-aikana yms), tuo kaupasta ostoksia, vahtii lapsia kun käyn asioilla, ottaa heitä mukaansa, vie kerhoon, vahtii nukkuvia kun menemme mieheni kanssa heille saunaan, kutsuu usein syömään yms. Vaari otti eilen molemmat pojat traktoriin, tyttö sattui olemaan päiväunilla joten oli ihanan rauhallista. Hänellä on enemmän töitä, mutta mielellään hoitaa lapset tarvittaessa. Ja lapset tykkäävät! Käyvät toki mielellään myös toisessa mummolassa (350 km joten harvemmin), mummi hoitaa leikittämisen ja ruuan.

 

[Äitsyli-69]

Meillä on kaksi lasta ja kolmas on tulossa loppusyksystä (uusperhe). Isovanhemmat ovat sellaisia meneviä, kiireisiä, itseään toteuttavia (aika itsekkäitä). Omat vanhempani ovat olleet eläkkeellä jo useamman vuoden ja äitini onkin ollut eniten apuna kun on tullut käymään yleensä viikottain. Tosin näin kesällä (toukokuusta syyskuuhun) on mökillään miehensä kanssa...Isäni asuu vaimonsa kanssa 250 km:n päässä että heistä ei ole apua ollut kuin kesällä. Silloin ottavat vanhinta tytärtäni (9v.) viikoksi tai pariksi. Appivanhemmta työelämässä. Anoppi ottaisi enemmänkin mutta hänellä on paljon töitä, myös arki-iltoina. Nämä kesät kuluvat isovanhemmilla matkustellen, mökkeillen ja lomailleen...Koskahan me mieheni kanssa pääsisimme viettämään pientä lomaa...??! Eläkkeellä varmaan...? :\|

 

[Sussoo]

\

Meillä perinteinen -ja mielestäni ihanteellinen- tilanne: asumme miehen vanhempien kanssa samalla maatilalla, omissa taloissamme kuitenkin. Anoppi käy joka päivä (välillä toki riesaksikin, saattaa esim puhua jätskistä ruoka-aikana yms), tuo kaupasta ostoksia, vahtii lapsia kun käyn asioilla, ottaa heitä mukaansa, vie kerhoon, vahtii nukkuvia kun menemme mieheni kanssa heille saunaan, kutsuu usein syömään yms. Vaari otti eilen molemmat pojat traktoriin, tyttö sattui olemaan päiväunilla joten oli ihanan rauhallista. Hänellä on enemmän töitä, mutta mielellään hoitaa lapset tarvittaessa. Ja lapset tykkäävät! Käyvät toki mielellään myös toisessa mummolassa (350 km joten harvemmin), mummi hoitaa leikittämisen ja ruuan.

Meillä vähän sama juttu. Asutaan maalla ja anoppi samassa pihapiirissä. Anopilla on lapsi hoidossa muutamana päivänä kuussa, jolloin on hoidosta lapsella vapaapäivä. Muutenkin anoppi leikkii ym. joka päivä lapseni kanssa. Omilla vanhemmillani (jotka asuvat vähän kauempana) lapsi on yökylässä noin yhtenä viikonloppuna kahdessa kuukaudessa. Tarvittaessa hätätapauksessa mummo ja vaari ajelee meille hoitajaksi. Vaari on eläkkeellä, joten ehtii paremmin. Joten osallistuvat aika paljonkin lapseni elämään.

 

[mertsi]

Meillä kaksi lasta. Minun äitini tulee apuun tarvittaessa, samoin miehen sisko.Miehen vanhemmat jo iäkkäitä eikä heistä ole hoitajiksi. Myös toisen pojan kummitäti ottaa hoitoon, esim. eräiden hautajaisten ajaksi nuorempi jäi hänelle. Yleensä mummo tulee meille, mutta katsoo lapsia mummolassa kun menemme esim. siivoamaan mökille, joka mummolasta muutaman kilsan päässä.

 

[Huispaaja]

Meillä isovanhemmat asuvat toisella puolella Suomea, joten apu on aika vähäistä. Mikä on suuri harmi, sekä minun mielestäni, että isovanhempien mielestä. Haluaisivat olla enemmän mukana lastenlasten elämässä. Tulevat kyllä aina silloin, kun oikein tarvitsemme.

 

[ellinkellin]

Eipä mitenkään hirveästi. Mun vanhemmat ottaa lapset viikonlopuksi n. kerran kuussa tai harvemmin. Miehen isovanhemmat ei koskaan.

 

[siksak]

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

 

[Lentokala]

\

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

No mutta onhan he kuitenkin oman pestinsä hoitaneet eli kasvattaneet omat lapsensa. Sen jälkeen kaikki perustuukin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen.

Meillä kyllä isovanhemmat ovat paljonkin avuksi ja mielelllään. Asumme kaikki täällä Helsingissä, joten välimatka ei oo ongelma.

 

[Augustina]

\

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

No enpä tiedä, musta tuntuu ettei mun äiti ja isä ainakaan saaneet näin paljon lasten hoitoapua mitä mä saan! Aina kun mua harmittaa ettei vanhemmille sovi kun tartteisin/haluaisin viedä lapset hoitoon, niin ajattelen et he ovat jo vanhoja (molemmat yli 60v.) ja oman osuutensa hoitaneet, nyt on heidän vuoronsa mennä ja nauttia vapaasta elämästä. Siitähän sitä itsekin välillä haaveilen...

 

[siksak]

\

\

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

No mutta onhan he kuitenkin oman pestinsä hoitaneet eli kasvattaneet omat lapsensa. Sen jälkeen kaikki perustuukin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen.

Meillä kyllä isovanhemmat ovat paljonkin avuksi ja mielelllään. Asumme kaikki täällä Helsingissä, joten välimatka ei oo ongelma.

Vapaaehtoista, tottakai. Mutta jos teillä ei isovanhemmat oli paljoa avuksi ja lainkaan mielellään, voisit olla kovinkin eri mieltä :/

 

[samase]

mieheni vanhemmat hoitavat silloin tällöin varsinkin vanhempaa poikaa mutta eivät jaksaisi kahta rasavilliä ottaa.Omat vanhempani vielä töissä ja lastenlapsia paljon silti noin kerran vuodessa ottavat jomman kumman pojan kun toinen poika menee sitten kummeille.aikamoista järjestelyä on jos joku meno olisi molemmilla.ympäri suomen kiikuttaa hoitoon.Mutta kun pojat kasvaa uskon että helpompaa ja voidaan harrastaa serkkujen kanssa vaihtoviikot...mun siskojen luo. =) Mun äiti hoiti meidät kotona eikä juuri apuja ollut.Joten suon heille myös oman aikansa työssä kun vielä ovat muutaman vuoden.Miehen vanhemmat on eläkkeellä,mutta alkaa ikä painaa.

 

[LeenaK]

Meillä on molemmat mummot eläkkeellä ja toinen ukki osittaissellaisella. Hoitoapua saa kun pyytää, mielellään hoitavat, mutta itse en oikein osaa pyytää enkä edes haluta. Tästä ristiriitaa anopin kanssa, joka itse on saanut paljon apua äidiltään ja appivanhemmiltaan - meillä taas ei ollut sitä mahdollisuutta joten ehkä siksi en osaa sitä olettaakaan? Minusta se riittää että pitävät lapsista ja ovat kiinnostuneita, aina ovat tervetulleita meille käymään ja me kyläilemme koko perheellä sitten heidän luonaan.

 

[Nelthilta]

\

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

No höpö, höpö! Äiti ei aikoinaan saanut oikein mitään apua omilta tai appivanhemmiltaan, enkä ole osannut odottaa mitään erityisempää tukea. Mutta, mutta me asumme naapuritalossa, äiti jää sopivasti eläkkeelle pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja kovasti lupaili olla apuna. En muista, koska äiti olisi mitään vaatteitani viimeksi korjaillut, mutta nyt alkuraskauden aikaan, kun viimeisten vielä mahtuvien housujen vetoketju laukesi enkä itse jaksanut tuota ommella takaisin, heti oli tarjoutumassa avuksi.

Miehenikin oli ihan ihmeissään, tämä kun olisi normaalia käytöstä hänen äidiltään jos asuisi lähempänä, muttei kyllä minun...

 

[Yanita]

Jokainen joka lapsia tekee hoitaa omat lapsensa. Jos vapaaehtoisia hoitajia (esim. isovanhemmat) ilmaantuu, niin se on aina hienoa. Mutta ei voi odottaa keneltäkään ihmiseltä automaattista hoitoapua.

Mielestäni nykyään varsinkin nuoret äidit hoidattaa lapsensa omilla vanhemmilla. Löytyy niitä nuoria vastuuntuntoisiakin äitejä, en siis halua yleistää. Itsekin olen nuori mutta poikamme ei toistaiseksi ole ollut juurikaan hoidossa. Yöhoidosta puhumattakaan. Ens kuussa ois kuitenkin tarkoitus viedä vauveli anopille, kun tämä niin auliisti on pyydellyt. Poika on silloin 8kk.

 

[hiirimatto]

\

Eikö olekin surullista, miten itsekkäitä isovanhemmat nykyään ovat Varmaan ovat kuitenkin itse saaneet hoitoapua aikoinaan, silloin kun se oli vielä itsestäänselvää...

Ei meidän kummankaan vanhemmat ole silloin aikoinaan
saaneet hoitoapua, miehen isovanhemmat kuolleet ja mun
isovanhempani asuivat monen sadan kilometrin päässä.
Eli meillä ei ole sellaista perinnettä, että isovanhemmilta saisi
apua. Emme kyllä ole paljoa apua tarvinneetkaan, mutta
tarvittaessa vanhempani ottavat lapsen yöksi heille.

Vanhempani ovat vielä työelämässä, joten en viitsi ihan pikku-
juttujen takia pyytää lapsenlikaksi. Onneksi meillä on ihana
serkkutyttö, joka mielellään tulee lapsenlikaksi.

 

[Amfritrite]

MLL:n hoitoapua ollaan joskus käytetty. Isovanhemmat asuvat niin kaukana että ei heille voi viedä lapsia, jotka ovat heille lähes vieraita.

 

[elina]

meillä on varmaan aika erikoinen tilanne, sillä molemmat mummit ottaisivat lapset mielellään hoitoon, mutta vaikka apua tarvitsisimmekin niin sitä ei ole helppo vastaanottaa.

äitini kasvatusmenetelmät ovat nimittäin mielestäni käsittämättömiä eivätkä lapsetkaan siellä oikein viihdy. anopin luona lapset kyllä ovat mielellään mutta tulevat sieltä aina sokerihumalassa kotiin. no ei se mitään jos joskus mutta kovin usein lapsia ei siis voi mummeille viedä, harmi!

 

[reetta]

Meillä on kaksi lasta ja hoitoapua saamme, kun maksamme MLL:n hoitajalle. Minun äidilläni oli haluja, muttei enää kykyjä (ikä, sairaus) ja mieheni äidillä olisi kykyjä, muttei haluja.

 

[Micosa]

Miehen vanhemmat ottavat melkeinpä aina kun tarve meillä jne.Omat vanhemmat eivät,kun isäni sairaus voi vaatia vaikka yöllistä sairaalaan lähtöä niin eihän siinä uskalla.
Tytärtä omat vanhempani hoitivat pienenä paljon.

 

[emo]

Juu, silloin tällöin saattaa päivällä anoppi olla muutaman tunnin lapsen likkana, jos pitää hoitaa asioita kaupungilla. Iltahoidosta ei ole oikein innostunut, yöhoidosta puhumattakaan. Kyllä se tietysti ottais, jos viitsisi tyrkyttää, mutta eipä sitä oikein ilkeä, kun toinen on selvästi vastahakoinen.

Niinhän se tietysti on, että jokainen hoitakoon muksunsa itse, kun on niitä kerran hankkinutkin, mutta toivoisi myös isovanhemmillta vähän tahdikkuutta. Kyllä minusta olisi aivan kohtuullista, että anoppi joskus itsekin ehdottaisi hoitoapua, kun kerran itse kuitenkin melkein päivittäin meillä kulkee lasta katsomassa ja valittaa yksinäisyyttään.
Me kyllä olemme velvollisia viihdyttämään häntä ja hän katsoo voivansa puuttua kaikkiin meidän asioihimme. Välillä tuntuu, ettei voi edes riidellä miehen kanssa rauhassa, kun anoppi viipottaa tukka putkella meille joka ilta.

Luulen, että anopilta saisi enenmmän apua, jos hän asuisi kauempana eikä voisi jatkuvasti ravata meillä lasta katsomassa. Oma äitini on kuollut ja isäni on jo liian vanha pientä lasta hoitamaan. Miehen isä taas ei ole tottunut olemaan lasten kanssa, ettei hänellekään tyttöä uskaltaisi edes jättää. Tällaista meillä, mutta lapsihan kasvaa koko ajan ja hoitajien tarve vähenee. Ainakin toivottavasti...