Alkoholisoituneet isovanhemmat

Odotan esikoistani syntyväksi marraskuun lopulla. Raskauteni on sujunut ongelmitta, mutta mieltäni vaivaa omat vanhempani. He ovat pahasti alkoholisoituneita. Tiedän heidän olevan innoissaan saadessaan vihdoin ensimmäisen lapsenlapsensa, mutta siltikin viina vie voiton. Olen kyllästynyt "vahtimaan" milloin olisi sopiva hetki vierailla heillä (etäisyys 125 km) saati soittaa heille ja kysyä kuulumisia. Olen joutunut liian usein tyytymään viinan hajuun ja tietysti pettymys on ollut suuri. Juuri nyt kaipaisin heiltä kovasti tukea ja neuvoa elämäni ehkä suurimpaan koitokseen. Rakastan heitä ja haluaisin heistä lapselleni rakastavat isovanhemmat (olen tämän toiveeni heille kertonut). Miten minun pitäisi asiaan suhtautua? Tiedän, että haaveilen mahdottomia, mutta olisiko edes jokin kultainen keskitie olemassa?

 

:\| Sinun varmasti täytyy tehdä jonkinasteinen sopimus tai järjestely heidän suhteensa?Puhut heille toiveestasi avoimesti(ei syyttäen)ja huolestasi ja siitä miten kuitenkin haluat heidän kuuluvan lapsen elämään........ :/ Ainakin tehdä se selväksi että kun lapsi on maisemissa niin he eivät silloin pulloon kajoa?kun käytte siellä (ja he teillä mahdollisesti...)että lapsi kun on maisemissa niin viina ei ole samaanaikaan hollilla? :\| Onhan tuo ikävää kun joutuu miettimään kylään mennessä mikä vastassa odottaa... Jospa he "tsemppaisivat"edes tässä lapsenlapsi asiassa ,onhan se suuri muutos ja tapaus heillekin Yritä sopia tämmöinen asia niin että se myös varmasti toimii jatkossakin?...yritä jaksella =)

 

tuo sinun kertomus oli ihan kuin omasta elämästäni, niin kuin olisin itse sen kirjoittanut. minulla myös alkoholisti vanhemmat. ovat olleet niin kaun kuin muistan. omaan lapsuuteeni on myös kuulunut viinan tuoksu, ja pubissa istuminen. itselläni on neljä lasta, ja tiedän todella miltä se tuntuu mennä perheensä kanssa kyläilemään mummulaan, kun vastassa on humalaiset isovanhemmat. onpa kiva sinne lapsiaan viedä. enkä ymmärrä sitä että miksi pitää ottaa viinaa, kun tietää että tyttären perhe lapsineen on tulossa käymään. meillä on ollut siitä asiasta monia tiukkoja keskusteluja, mutta ei se asiaa muuta. sama meno jatkuu.jos haluat kirjoittaa minulle yksityispostia, niin kirjoittele. voidaan kirjoittaa vähän paremmin asioista. saman kokeneena tiedän tilanteesi. =) =) =)

 

Minulla tilanne vähän samanmoinen, vaikka ihan umpialkoholisoituneista vanhemmista en voikaan puhua. Viinaa kuitenkin paloi, ja juuri aina siinä väärässä kohdassa, kuten esim. lapseni syntymäpäivien aikaan, tai kun lapseni oli vanhemmillani hoidossa... Tässä asiassa itkin niin monet itkut, ettei kukaan arvaakaan, ja kyllä tästä asiasta keskusteltiin monet kerrat. Tein selväksi kantani, ja sitten loppujen lopuksi teimme sopimuksen, että he sanovat suoraan, jos ovat jotain juoneet, kun olemme sinne suunnalle kyläreissua tekemässä.... Silti ainakin yksi joulu ja yksi lapsen syntymäpäivä menivät aivan pilalle viinan vuoksi.
Tällainen käytös loukkasi minua syvästi, enkä varmaan ikinä voi antaa anteeksi sitä mielipahaa, jota he minulle aiheuttivat.....

 

Itselläni myös kokemusta samasta asiasta. Äitini on alkoholisti. Ollut jo 20 vuotta todella pohjalla. Lapsesta asti saanut pelätä ja peitellä. Se on onneksi loppu nyt. Kuukausi sitten sain äidin hommattua avohoitoon. Käy kerran viikossa keskustelemassa asiantuntijan kanssa. Nyt on ollut kuukauden siis juomatta, mikä on pisin aika 20 vuoteen. On ollut tosi kiva kun on voinut käydä lasten kanssa kylässä ja mummi on ollut selvänä.

 

\

Lapsesta asti saanut pelätä ja peitellä. Se on onneksi loppu nyt. Kuukausi sitten sain äidin hommattua avohoitoon.

Onnea sinulle kovasti ja tsemppiä äidillesi haastavassa tehtävässään! Nythän sinun ei todellakaan tarvitse enää pelätä eikä peitellä, vaan toivottavasti voit vielä ylpeänä kertoa äitisi selviytymistarinaa muille.

Alkoholismi on vaikea sairaus ja sitä on vaikea asiasta tietämättömän ymmärtää. Alkoholistiperheen elämä tuntuu pyörivän katasrofien ja valehtelun pyörremyrskyssä. Niin myös meidän. Olen ikäni salaillut ja peitellyt vanhempieni sairautta, samoin tekee myös kaksi sisarustani. Kaksi vuotta sitten päätin taas kerran tehdä asialle jotain ja kirjoitin vanhemmilleni kirjeen, jossa kerroin tulevaisuudensuunnitelmistani, johon kuului olennaisena osana lapsen hankkiminen. Kerroin, että rakastan heitä ja kuinka kovasti haluaisin heistä maailman parhaat isovanhemmat lapselleni. En syytellyt ketään enkä halunnut heiltä mitään vastauksia. Kerroin vain tunteistani. Tilanne rauhoittuikin hetkeksi ja sain mm. häihini hieman pirteämmät vanhempani. Nyt mopo alkaa taas karata käsistä. Miksi juuri nyt?!

Kovasti toivon (kun ein oikein muuta voi), että viimeistään lapsen syntymä sitten herättäisi vanhempani tajuamaan mitä kaikkea elämä voikaan heille tarjota.

 

\

tuo sinun kertomus oli ihan kuin omasta elämästäni, niin kuin olisin itse sen kirjoittanut. minulla myös alkoholisti vanhemmat. ovat olleet niin kaun kuin muistan. omaan lapsuuteeni on myös kuulunut viinan tuoksu, ja pubissa istuminen. itselläni on neljä lasta, ja tiedän todella miltä se tuntuu mennä perheensä kanssa kyläilemään mummulaan, kun vastassa on humalaiset isovanhemmat. onpa kiva sinne lapsiaan viedä. enkä ymmärrä sitä että miksi pitää ottaa viinaa, kun tietää että tyttären perhe lapsineen on tulossa käymään. meillä on ollut siitä asiasta monia tiukkoja keskusteluja, mutta ei se asiaa muuta. sama meno jatkuu.jos haluat kirjoittaa minulle yksityispostia, niin kirjoittele. voidaan kirjoittaa vähän paremmin asioista. saman kokeneena tiedän tilanteesi. =) =) =)

Esikoisvauvan kanssa erehdyimme kerran menemään yllättäin vanhemmilleni. Jotenkin tyhmästi sitä ajatteli, että ei ne keskellä päivää kännissä ole. Oli tyrmäävää nähdä se kaatokänni joka ovella vastaan tuli. Sen jälkeen ei olla kertaakaan ilmottelematta menty. Mutta eipä paljon muutenkaan. Rypeköön he siellä rauhassa, minulla on uusi elämä, johon viinakset ei kuulu.

 

tuohon omaan kirjoitukseen haluaisin vielä lisätä sen , että vanhempani haluaisivat aina kun heillä itsellä on lomia minun lapset sinne lomalle viettääkseen aikaa heidän kanssaan, mutta on vähän vaikea tilanne, ei tiedä mitä tekis!!!??? isommat lapseni ovat todella omatoimisia, ja siksi olen heidät uskaltanut mummulaan päästää, kun pärjäävät jo niin hyvin itsekseenkin, mutta pienimpiä lapsia en voi kuvitellakaan päästäväni sinne ilman minua. teenkö väärin kun päästän edes isompiakaan lapsia sinne lomalle??? soitan kyllä sit sinne 3-4 kertaa päivässä, että miten sielä menee? siitä saa tietysti olla ylpeä että vanhempani käyvät päivittäin normaalisti töissä, mutta sit ne illat. miten kehtaisi joskus vihjailla heille jostain aa-kerhoista, tai parantoloista??? miten te tekisitte sen??? =) :'(

 

mun äitini on ollut viinaanmenevä viimeiset 20 vuotta avioeronsa jälkeen. Olen yrittänyt tuon 20 vuoden ajan puhua, tukea, auttaa...
mutta nyt tilanne on ollut 2 vuotta selkeästi poikki.En pidä mitään yhteyttä äitiini.En yksinkertaisesti jaksa selvitellä hänen kännisiä kohelluksiaan ja mieskaverin kanssa(joka myös tuurijuoppo) riitelyjä hakkaamisia, "pihalle nakkaamisia" jne. Sitten alkoivat käänisoitot mihin vuorokauden aikaan tahansa ja pahempaa vaan oli tulossa:hän alkoi uhkailla päissään itsemurhalla ja syytellä minua olotilastaan.
Siinä vaiheessa kun lapseni syntyi n. 4 vuotta sitten, tilanne paheni. Äitini ei hyväksynyt ensimmäistä lapsenlastaan, vaan ryyppäsi ym. Ilmeisesti se oli liian kova pala tulla mummiksi.
Joka tapauksessa en voi viedä lastani hänelle hoitoon (ei ole koskaan ollutkaan) koska en voi luottaa juopon sanaan pysyä "kuivana" esim. yökylän aikana. Se ei yksinkertaisesti toimi alkoholistin kanssa.Sopimus ei pidä kuitenkaan. Olen sen niin monesti karvaasti kokenut.
Ikävintähän tässä on se,että lapseni jo alkaa ihmetellä ja kysellä miksi emme käy mummin luona kylässä kun toisella mummilla käydään. Mitä voin pienelle lapselle sanoa???

 

\

mun äitini on ollut viinaanmenevä viimeiset 20 vuotta avioeronsa jälkeen. Olen yrittänyt tuon 20 vuoden ajan puhua, tukea, auttaa...
mutta nyt tilanne on ollut 2 vuotta selkeästi poikki.En pidä mitään yhteyttä äitiini.En yksinkertaisesti jaksa selvitellä hänen kännisiä kohelluksiaan ja mieskaverin kanssa(joka myös tuurijuoppo) riitelyjä hakkaamisia, "pihalle nakkaamisia" jne. Sitten alkoivat käänisoitot mihin vuorokauden aikaan tahansa ja pahempaa vaan oli tulossa:hän alkoi uhkailla päissään itsemurhalla ja syytellä minua olotilastaan.
Siinä vaiheessa kun lapseni syntyi n. 4 vuotta sitten, tilanne paheni. Äitini ei hyväksynyt ensimmäistä lapsenlastaan, vaan ryyppäsi ym. Ilmeisesti se oli liian kova pala tulla mummiksi.
Joka tapauksessa en voi viedä lastani hänelle hoitoon (ei ole koskaan ollutkaan) koska en voi luottaa juopon sanaan pysyä "kuivana" esim. yökylän aikana. Se ei yksinkertaisesti toimi alkoholistin kanssa.Sopimus ei pidä kuitenkaan. Olen sen niin monesti karvaasti kokenut.
Ikävintähän tässä on se,että lapseni jo alkaa ihmetellä ja kysellä miksi emme käy mummin luona kylässä kun toisella mummilla käydään. Mitä voin pienelle lapselle sanoa???

Jaana! Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, en kokenut tarpeelliseksi selitellä heille mitenkään, koska eivät koskaan kyselleet tuosta asiasta. Sitten kun kasvoivat isommiksi puhuin ihan suoraan heille isovanhempien ongelmasta ja kerroin, etten ollenkaan tykkää heidän tavastaan elää ja tuhlata elämäänsä
ryypäten. Ja kerroin siinä olevan syyn siihen, ettei usein kyläillä. Lapset ymmärtävät kantani asiaan, eivätkä hekään halua mennä kuuntelemaan sitä tyhmää horinaa ja lässytystä.

 

Todellakaan pienille lapsille ei kannata selittää mitään isovanhempien viinasekoilusta. He eivät sitä onneksi ymmärrä.
Ja tuosta peittelystä vielä sen verran että ei todellakaan kannata. Se on tietenkin vaistomainen reaktio alkoholismin alkumetreillä. Itse olin 10v- kun äitini alkoi juomaan, joten en silloin vielä ymmärtänyt asiaa oikein ja kaikin keinoin koetin sisarusteni kanssa piilotella äitini juomista. Parempi tuoda asia esille sukulaisten ja tuttavien keskuudessa sillä häpeäntunne auttaa osaltaa alkoholismista paranemista. Hyssyttely ja piilottelu on merkki alkoholistille, että hänen juomisensa hyväksytään.
Äidilläni juomiseen liittyy myös väkivaltaisuutta ja itsetuhoisia aikeita. Tämän perusteella sain äitini hoitoon. Jos ei avohoito onnistu niin saadaan hänelle laitospaikka samantien. Jos ei hyvällä niin pahalla sitten. Tämä on paras ratkaisu kaikille sillä äitini on humalassa vaarallinen itseään ja muita kohtaan.
Voimia kaikille muille tämän ongelman kanssa oleville. Puuttukaa asiaan, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä!

 

Meillä näin:
Emme ole olleet juurikaan tekemisissä juopon mummun kanssa silloin kun hän juo. Selvinpäin kun on niin silloin ollaan tavattu ainoastaan. Humalaisen luona ei ole kivaa lapsilla eikä myöskään aikuisilla.
Alkoholiongelman vuoksi mummu on jäänyt etäiseksi, mutta syyttäisin siitä mummun juomista, en itseäni. Luulisin että isovanhemmat kyllä ymmärtävät, jos ette halua olla tekemisissä ryyppyputkien aikana.
Meillä mummun juominen on ollut ikävää sen takia, että lapsella ei ole muita isovanhempia kuin kyseinen juppo mummo, muut kun ovat kuolleet. Eli ei ole oikeastaan isovanhempia ollenkaan...