Onko elämäsi sellaista kuin haluaisit sen olevan?

On. On kyllä ollut aina. Tottakai tapahtuu välillä asioita mille ei mitään voi ja mitä ei haluaisi, mut sellasta se elämä on välillä ja eteenpäin on katsottava. En edes halua et elämästä tulisi jollain tapaa "valmista", tavoitteita pitää olla, mutta ei niin et elämä pyörisi sen ympärillä mitä puuttuu.

 

Just nyt on kaikki hyvin, mentiin naimisiin, mies pitää mua kuin kukkaa kämmenellä :heart: no, rahaa saisi olla vähän enempi mut meneehän se näinkin.

 

No siis joo. Mullahan lapsuus ja nuoruus oli tosi rikkonainen, lasena väkivaltaa, epäjohdonmukaista kasvatusta, alkoholismia ja lopuksi huostaanotto. Teininä/nuorena aikuisena oli ihme ihmissuhteita, petosta, kieroilua, lisää rikkonaisuutta, viinaa,.. Ei ollut mielenrauhaa eikä hyviä ystäviä. Olin harhainen ja pelkäsin jatkuvasti kaikkea. Todellinen onni on se etten koskaan tutustunut koviin huumeisiin, viina, kannabis ja lääkkeet riittivät. Joten ei todellakaan ollut. Hetkittäin koitin ollla normaali, siinä satunnaisesti onnistuen. Esimerkiksi siivoaminen oli ylivoimainen juttu tuohon aikaan. Päihetily, rikkonaisuus, pelot ja ihme ihmissuhteet vei kaikki voimat.

Mutta sitten pääsin pois tuosta kierteestä. Tapahtumaketjua en halua täällä muistella, mutta kaikessa kamaluudessan se poiki havahtumisen ja antoin mahdollisuuden muutokseen.

Nyt mulla on ihana koti, pari tosi hyvää ystävää ja työpaikka. Ja mikä tärkeintä, minulla on nyt mielenrauha. Ja usko. Olen suhteellisen arvostettu henkilö joissain piireissä. Jotkut tietysti vihaavat minua, ja vanhat luurangotkin kummittelee välillä. Päihteitä en käytä enää missään muodossa (paitsi kofeeiinia) Mutta jos joskus tasapainoinen elämä alkaa kyllästyttää, tiedän että vanhan elämän saan takaisin yhdellä kaljalla. (oli muuten sarkasmia jos ette tajunneet.)

Koen olevani todellakin yksi niistä harvoista jotka sai uuden mahdollisuuden.

Eli: Pidän elämästäni, ja on sellaista kuin haluan sen olevan. Varsinkin nyt kun olen läytänyt samaa, ja vielä enemmän kokeneen Ystävän....

 

Ei mutta elän sitä parhaimmalla tavalla nauttien elämästä. Elämässä on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, ne on hyvä opetella hyväksymään.

Mitäs muuttaisit?

 

Mikä koulutus/pätevyys täytyy tuollaisiin hommiin olla, että otetaan vakavasti? Tunnustan, että en tiedä. Voisin kuvitella, että maisteri kun maisteri olisi pätevä? Keskenjäänyt koulu on tuskin meriitti millään vaikuttamisen sektorilla. Itse koen rivityöntekijänä, että omilla päätöksillä ja tavalla soveltaa lakia voin vaikuttaa yksilötasolla. Silläkö ei ole merkitystä tai arvoa? Eikö vaikuttavuutta voi mitata myös sillä tasolla? Samaan aikaan voi ajaa suuremman linjan muutoksia jos yhteiskunnallista vaikuttamista haluaa harrastaa. Siinä tulisi monella tasolla saatua muutoksia aikaan...

En usko, että ainakaan juuri nyt haluaisin työn, jossa kamalasti paineita, paljon poissaoloja kotoa, vastuut painavat ja ihmiset epäkiitollisia. Olen aika kyyninen sen suhteen miten paljon politiikalla oikeasti saadaan muutosta aikaan, enkä usko, että tämä yhden asian lakimuutos olisi se suurin sydämeni asia läpivietäväksi.

Haluaisin tähän elämäntilanteeseen työn, jonka voin unohtaa työajan loputtua.

 

Osittain on, ja se osa mikä nyt häiritsee on työn alla.

Minulla ei ole tarvetta saada kaikkea heti, enkä stressaa normeista ja tietyistä totutuista tavoista.

 

No ainahan sitä keksii jotain parannettavaa. Mut kyllä kaikki on menny just niinku olen halunnutkin, joten olen tyytyväinen. Ja ne asiat jotka nyt on "pielessä" on suurimmaksi osaksi ihan omaa laiskuuttani jäänyt vaiheeseen/aloittamatta.

Terveiden kirjoihin kun pääsis takasin niin ei olis isompia murheita.

 

elän tällä hetkellä tosi stressaavassa elämäntilanteessa.on vaan niin moni asia auki mutta avoimin mielin olen ja jaksan ajatella että asiat vielä järjestyy parhainpäin ja olen onnellinen että minulla on joka päivä ruokaa nälän tunteen täyttämään.

 

Mitäs muuttaisit?

Helpoin muutos olisi saada kaikki lapset meille ja enemmän yhteistä aikaa. Sitten on paljon asioita transhumanismiin ja varallisuuteen liittyen. Kaikkea ei vain voi saada vaan ihmisen tulee tehdä valintoja. Silti osa jää saavuttamatta.

 

Olen suurimmaksi osaksi erittäin tyytyväinen nykyiseen elämääni. Uusi asuinpaikka vastaa juuri sitä mitä olen aina halunnut, kaksi ihanaa tervettä lasta, ihana mies, olen yllättänyt itseni arjessa siinä mihin rahkeeni riittävät jne.

Jos jotain saisin muuttaa niin ehkä rahankäytön suhteen pitäisi olla vielä vähän kurinalaisempi ja soisin miehelle vähän vapaata töistä jotta voisi viettää enemmän aikaa meidän kanssa, se kun on ihan ylitunnollinen niiden suhteen. Autokin menee katsastukseen, siitä olen vähän huolissani että mitä kaikkea sieltä löytyy..

Stressaan myös jo valmiiksi kun n. 1-1,5v päästä pitäisi aloittaa työt tai opiskelut missä lie. Useimmiten yritän kuitenkin nauttia tästä hetkestä vielä kun voin ja jossain määrin on jo ehkä mielessä minne päin lähden suuntaamaan sitten kuitenkin

 

Hyvin on: Kaksi maailman ihaninta pikku tyttöä, ihana rakastava mies ja isä, omakoti, kohtalaisesti toimeentulevia ollaan.

Muutaisin: Haluaisin opiskella uuden ammatin, haluaisin ihan eri alalle kuin nyt olen. Haluaisin työpaikan missä viihtyisin, olen tällä hetkellä kotiäitinä, mutta työttömyys odottaa vuodenvaihteen jälkeen. Haluaisin olla parempi äiti, vaimo ja ennen kaikkea haluaisin pidemmän pinnan. Haluaisin oppia elämään ja nauttimaan hetkestä, stressaan aina tulevia asioita, enkä siksi osaa esim. nyt nauttia näistä hetkistä kotona lasten kanssa. Haluaisin vielä lapsia.

 

Just nyt on kaikki hyvin, mentiin naimisiin, mies pitää mua kuin kukkaa kämmenellä :heart: no, rahaa saisi olla vähän enempi mut meneehän se näinkin.

Heiii, onnea! :flower:

 

No siis joo. Mullahan lapsuus ja nuoruus oli tosi rikkonainen, lasena väkivaltaa, epäjohdonmukaista kasvatusta, alkoholismia ja lopuksi huostaanotto. Teininä/nuorena aikuisena oli ihme ihmissuhteita, petosta, kieroilua, lisää rikkonaisuutta, viinaa,.. Ei ollut mielenrauhaa eikä hyviä ystäviä. Olin harhainen ja pelkäsin jatkuvasti kaikkea. Todellinen onni on se etten koskaan tutustunut koviin huumeisiin, viina, kannabis ja lääkkeet riittivät. Joten ei todellakaan ollut. Hetkittäin koitin ollla normaali, siinä satunnaisesti onnistuen. Esimerkiksi siivoaminen oli ylivoimainen juttu tuohon aikaan. Päihetily, rikkonaisuus, pelot ja ihme ihmissuhteet vei kaikki voimat.

Mutta sitten pääsin pois tuosta kierteestä. Tapahtumaketjua en halua täällä muistella, mutta kaikessa kamaluudessan se poiki havahtumisen ja antoin mahdollisuuden muutokseen.

Nyt mulla on ihana koti, pari tosi hyvää ystävää ja työpaikka. Ja mikä tärkeintä, minulla on nyt mielenrauha. Ja usko. Olen suhteellisen arvostettu henkilö joissain piireissä. Jotkut tietysti vihaavat minua, ja vanhat luurangotkin kummittelee välillä. Päihteitä en käytä enää missään muodossa (paitsi kofeeiinia) Mutta jos joskus tasapainoinen elämä alkaa kyllästyttää, tiedän että vanhan elämän saan takaisin yhdellä kaljalla. (oli muuten sarkasmia jos ette tajunneet.)

Koen olevani todellakin yksi niistä harvoista jotka sai uuden mahdollisuuden.

Eli: Pidän elämästäni, ja on sellaista kuin haluan sen olevan. Varsinkin nyt kun olen läytänyt samaa, ja vielä enemmän kokeneen Ystävän....

Upeaa että kaiken tuon jälkeen elämästä löytyy ne hyvät puolet ja erityisesti tuo mielenrauha. Toivottavasti tulevaisuus tuo lisää hyvää tullessaan

 

[QUOTE="vieras.";29255596]Hyvin on: Kaksi maailman ihaninta pikku tyttöä, ihana rakastava mies ja isä, omakoti, kohtalaisesti toimeentulevia ollaan.

Muutaisin: Haluaisin opiskella uuden ammatin, haluaisin ihan eri alalle kuin nyt olen. Haluaisin työpaikan missä viihtyisin, olen tällä hetkellä kotiäitinä, mutta työttömyys odottaa vuodenvaihteen jälkeen. Haluaisin olla parempi äiti, vaimo ja ennen kaikkea haluaisin pidemmän pinnan. Haluaisin oppia elämään ja nauttimaan hetkestä, stressaan aina tulevia asioita, enkä siksi osaa esim. nyt nauttia näistä hetkistä kotona lasten kanssa. Haluaisin vielä lapsia.[/QUOTE]

Voi miten tutulta tuo pidempi pinna kuulostaakaan. Se vaatii itseltä ihan suhteettoman paljon töitä välillä. Joskus vain epäonnistuakseen karusti..

Hetkessä eläminen on kyllä asia jota kannattaa alkaa harjoittelemaan. Yllättävän paljon auttaa "keskittymään" ja tyhjentämään mieltä ihan lyhyet hengitysharjoitukset, kevyt meditaatio ym. Kannattaa tutustua ellei ole tuttu juttu.

 

Muuten juu mutta:

1) haluan toisen työn ja pian ja olenkin hakenut muita töitä mutta huonosti on löydyksissä.
2) haluan olla terve ja olen laihduttanut nyt 8 viikossa 8kg ja menossa maksanäytteeseen jossa näkee jatkuuko elämä vai onko maksa täys etäpesäkkeitä. Notta...