Onko elämäsi sellaista kuin haluaisit sen olevan?

Mikä kaikki on hyvin?
Mitä haluaisit muuttaa?
Mitä teet/aiot tehdä tämän muutoksen eteen?

Itse olen havainnut liikkuvani erittäin vauhdikkaasti oikeaan suuntaan. Vielä asumisjärjestelyt ovat sellainen johon en ole ihan tyytyväinen, mutta asia on työn alla.

Olen jopa yllättävän ylpeä itsestäni!

How about You?

 

Jotenkin ihana kuulla kun ihminen sanoo olevansa ylpeä itsestään!:heart:
Niin harva uskaltaa tuota sanoa.

Olen erittäin tyytyväinen mun elämään. Uusia haasteitakin on luvassa, ja asioita juuri sen verran että pakka pysyy ihan jees tavalla kasassa.

Perhe voi hyvin ja terveyttä riittää.:heart: Mitäpä sitä muuta voi toivoa.
Erittäin iloisesti yllättynyt olen muun muassa lasten koulumotivaatiosta!

 

Suomessa asuminen on kurjaa, ihmiset ovat töissä oravanpyörässä ympäri vuoden ja ilmasto on todella kurja, kesä lyhyt, elämä on kurjaa.

 

Mikään ei oikeastaan ole hyvin. Isäni on vakavasti sairas, eikä parane. Pahempaan menee vaan koko ajan. Itse olen niin stressaantunut, etten saa nukuttua ja olen huonolla tuulella koko ajan. Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. En jaksa enää selvitellä asioita aivan yksin. Mistään ei saa apua.

Viime aikoina olen miettinyt, kuinka saan helpoiten hengen pois itseltäni, jos sairastun samaan tautiin. Koska siinä vaiheessa elämä ei ole enää vaihtoehto.

 

Jotenkin ihana kuulla kun ihminen sanoo olevansa ylpeä itsestään!:heart:
Niin harva uskaltaa tuota sanoa.

Olen erittäin tyytyväinen mun elämään. Uusia haasteitakin on luvassa, ja asioita juuri sen verran että pakka pysyy ihan jees tavalla kasassa.

Perhe voi hyvin ja terveyttä riittää.:heart: Mitäpä sitä muuta voi toivoa.
Erittäin iloisesti yllättynyt olen muun muassa lasten koulumotivaatiosta!

Kiitos Monia asioita olen viime aikoina löytänyt itsestäni, ihan uusia puolia, monia saanut myös kovasti harjoitella. Tällainen "terve omakehu" on yksi näistä ihanista uusista löydöistä. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Ihana kuulla että joku sanoo elämänsä olevan hyvää! Tuntuu että suomalainen luonteenlaatu jaksaa lähinnä vain valittaa miten kaikki on perseestä

 

[QUOTE="huh";29253229]Suomessa asuminen on kurjaa, ihmiset ovat töissä oravanpyörässä ympäri vuoden ja ilmasto on todella kurja, kesä lyhyt, elämä on kurjaa.[/QUOTE]

Mitenkäs sitä saisi omalta kohdaltaan muutettua? Onko ulkomailla pidempi kesä, parempi ilmasto, mukavampi elämä ja ehkä enemmän vapaa-aikaa? Vai voisiko elämänlaatuaan parantaa ihan tälläkin pallonpuolikkaalla?

 

[QUOTE="vierailija";29253243]Mikään ei oikeastaan ole hyvin. Isäni on vakavasti sairas, eikä parane. Pahempaan menee vaan koko ajan. Itse olen niin stressaantunut, etten saa nukuttua ja olen huonolla tuulella koko ajan. Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. En jaksa enää selvitellä asioita aivan yksin. Mistään ei saa apua.

Viime aikoina olen miettinyt, kuinka saan helpoiten hengen pois itseltäni, jos sairastun samaan tautiin. Koska siinä vaiheessa elämä ei ole enää vaihtoehto.[/QUOTE]

Varasuunnitelmia kait aina hyvä olla. Osanottoni isäsi puolesta Terveydenhuollosta olen ikävä kyllä vähän samaa mieltä.. Tuurista tuntuu olevan kiinni. Toivottavasti teillä on vielä hyviä hetkiäkin jäljellä ja erityisesti toivottavasti sinä säästyt samalta.
:hug:

 

Taitaa se olla vähän liikahtanut parempaan suuntaan nyt viime vuosina.

 

Taitaa se olla vähän liikahtanut parempaan suuntaan nyt viime vuosina.

Olisin peukuttanut sua, mutta täällä ei näyttänyt sellaista hymiötä (enää?) olevan. Joten tekstimuodossa virtuaalisesti thumbs up! Kaikki muutos positiiviseen on hyväksi, eiks?

 

Varasuunnitelmia kait aina hyvä olla. Osanottoni isäsi puolesta Terveydenhuollosta olen ikävä kyllä vähän samaa mieltä.. Tuurista tuntuu olevan kiinni. Toivottavasti teillä on vielä hyviä hetkiäkin jäljellä ja erityisesti toivottavasti sinä säästyt samalta.
:hug:

Kiitos. Valitettavasti hyvät hetket on jo olleet ja menneet. En pysty nauttimaan mistään, koko ajan itkettää. Ja varsinkin, kun olen käynyt katsomassa isää. En kohta enää jaksa elää. Voi, kun voisinkin muuttaa elämäämme!

 

[QUOTE="vierailija";29253270]Kiitos. Valitettavasti hyvät hetket on jo olleet ja menneet. En pysty nauttimaan mistään, koko ajan itkettää. Ja varsinkin, kun olen käynyt katsomassa isää. En kohta enää jaksa elää. Voi, kun voisinkin muuttaa elämäämme![/QUOTE]

Jonain päivän toivottavasti kauniit muistot lohduttavat :hug:

 

Mikä on hyvin:Mulla ja perheellä on katto pään päällä,lapset on terveet,mies joka välittää lapsistani aivan kuin he oisivat hänen omiaan,toive vauvasta on toteutumassa (jos nyt kaikki menee hyvin)..Talous ei ole kuralla,vaikka rahassa ei ryvetäkkän.Tullaan toimeen hyvin.
Parantamisen varaa...terveyden/kunnon ylläpitämiseksi pitäisi liikkua enempi(mutta ko miusta on nyt tullut laiskempi)

Hui,joko olen oppinut ajattelemaan positiivisesti tai sitten miusta on tullut vanha--en mie löydä moitetta...Miulla taitaa kaikki olla hyvin! =)

 

Elämäni on nykyisellän erittäin miellyttävää ja parempaa on tiedossa. Ne palaset, jotka vielä mietityttävät, loksahtanevat paikoilleen ajan kanssa eli esim.ammatin uudelleen miettiminen.

 

Elämäni on nykyisellän erittäin miellyttävää ja parempaa on tiedossa. Ne palaset, jotka vielä mietityttävät, loksahtanevat paikoilleen ajan kanssa eli esim.ammatin uudelleen miettiminen.

Onko sua alkanut kiinnostamaan joku uus ala vai?

 

Jatkuvan valittamisen ja jumittamisen jälkeen olen alkanut elää elämääni, joten joo olen tyytyväisempi ku koskaan. En tiedä miten elämäni voisi tästä enää parantua

 

Onko sua alkanut kiinnostamaan joku uus ala vai?

Gradun tekeminen alalta, jolla en voi tässä elämäntilanteessa työskennellä tökkii jo ajatuksena, ajanhukkaa?!

Vakkarityöhön palaaminen äitiysloman jälkeen moraalisesti yhä arveluttavampaa.

Tuuliajolla työn suhteen, koulutuksen osalta yms.

 

Lapset ja minä voidaan hyvin, ollaan rakkaiden ystävien ja läheisten ympäröiminä. Meillä on uusi, kaunis, ihan oma koti jossa viihdytään. Rahaa on riittävästi. Työkuviot ovat juuri toiveideni mukaiset.Aikaa löytyy myös meidän kaikkien harrastuksille. Uskallan jopa myöntää olevani ihastunut, vuosien jälkeen ihastunut

Vielä enemmän toivoisin yhteistä aikaa perheelle, jos jotain täytyy toivoa, mutta lopulta sekin on vain itsestä kiinni.

 

En ole tyytyväinen, omaan ihteeni siis. Perhe onneksi voi hyvin eikä sen suhteen ole ollut kovin vakavaa valittamista Ite oon itteni pahin hidaste ja ahdistuksenaihe :ashamed:

 

Gradun tekeminen alalta, jolla en voi tässä elämäntilanteessa työskennellä tökkii jo ajatuksena, ajanhukkaa?!

Vakkarityöhön palaaminen äitiysloman jälkeen moraalisesti yhä arveluttavampaa.

Tuuliajolla työn suhteen, koulutuksen osalta yms.

Typerämpää se on jättää gradu tekemättä. Silloin sä heität koko koulutukseen käytetyn ajan hukkaan. Itse teen parhaillaan gradua alalle jolle en tule koskaan työllistymään tai edes halua työllistyä. Koen että hölmömpää on jättää koulutus kesken niin ettei muuta puutu kun muutama kymmenen sivu tekstiä.

Miten sun moraali on tässä nyt muuttunut? Sä olet monesti sanonut että palaat töihin kun vauva on 3kk. Olet palannut aikaisempien kanssa ja onhan vauvalla isä joka on aivan yhtä hyvä vanhempi. Miksi se on nyt sinusta moraalisesti arvelluttavaa? Palstaillut liikaa?

 

Aina löytyy kiviä käännettäväksi, mikä tekee elämästä vaan mielenkiintoisen.

 

On, työt kruunaisivat kaiken. Niitä haen aktiivisesti, joten eiköhän siihenkin muutos joskus tule.
Muuten elämäni on mukavaa.

 

Elämäni on yhtä asiaa lukuunottamatta juuri sellaista kuin haluan. Kaikki asiat ovat siis hyvin, paitsi kivut. Nivelreumalle ei kuitenkaan oikein voi tehdä mitään, se on, pysyy ja pahenee. Täytyy vaan kärvistellä ja koittaa pahimpina kipukausina pitää ajatukset jossain mukavissa asioissa ja työntää kivun ajatteleminen jonnekin syrjään.

 

Itseasiassa äärettömän onnellinen, kaksi tervettä ihanaa tytärtä, joista toinen 2 kk tuhisee vieressä. Mies joka rakastaa ja jota rakastan. Koti jollaisesta aina haaveillut. Muukin perhe voi hyvin. Ainut mikä minuakin vähän mietityttää on työt. Olen unelma-ammatissani, joka on vuorotyötä. Myös mieheni on 3-vuorotyössä. Tästä syystä stressaan jo nyt töihin palaamista, koska kyseiseen työhön en voi palata. Vaikka lapset voisikin olla vuorohoidossa, esikoinen menee kohta kouluun, mitäs sitten? Ja rehellisesti, en haluaisi laittaa vuorohoitoon muutenkaan. Rankkaa lapselle...oih...

 

Miten sun moraali on tässä nyt muuttunut? Sä olet monesti sanonut että palaat töihin kun vauva on 3kk. Olet palannut aikaisempien kanssa ja onhan vauvalla isä joka on aivan yhtä hyvä vanhempi. Miksi se on nyt sinusta moraalisesti arvelluttavaa? Palstaillut liikaa?

Työni liittyy työelämässä olevien sosiaaliturvaan verrattavaan asiaan, jos näin voi sanoa. Viranomaisena suoritetaan lakisääteistä tehtävää, enivei. Lähipiirissä on käynyt jotain tuota turvaa tarvitsevaa ja turva ei ole nyt pelittänyt lakiin säädetyllä tavalla. Koen vastenmieliseksi olla osallisena asiaan, josta en voi olla hyvällä mielellä eettisesti.

 

Työni liittyy työelämässä olevien sosiaaliturvaan verrattavaan asiaan, jos näin voi sanoa. Viranomaisena suoritetaan lakisääteistä tehtävää, enivei. Lähipiirissä on käynyt jotain tuota turvaa tarvitsevaa ja turva ei ole nyt pelittänyt lakiin säädetyllä tavalla. Koen vastenmieliseksi olla osallisena asiaan, josta en voi olla hyvällä mielellä eettisesti.

Kyllä mulla on jonkinlainen käsitys siitä mitä sä teet työksesi sen perusteella mitä olet aikaisemmin palstalla kertonut. En mä tosin sitä tiennyt, että te olette viranomaisia. Mutta jos ongelma on tosiaan siinä, että ei olla toimittu lakiin säädetyllä tavalla, ongelma poistuu kun päätöksestä valitatte. Sun pitäisi tietää virallinen muutoksenhakumenettely tai valitusprosessi? Eri asia sitten jos ongelma on, että ollaan toimittu lain mukaan mutta moraali ei sovi yhteen lain kanssa. Onko ongelma aidosti laissa vai siinä että koet että koska kyse on sinulle läheisestä ihmisestä että se on "epistä"? Millä tavoin olisit itse toiminut jos sinun olisi pitänyt ratkaista tilanne?