Onko elämäsi sellaista kuin haluaisit sen olevan?

Kaikki on suorastaan täydellistä. Jos jotain toivois niin enemmän vapaa-aikaa perheen kesken. En tiedä mitä sen suhteen tekisi. Molemmat tekevät vuorotyötä ja molemmat haluaa tehdä juuri sitä työtä mitä teemme, joten ei haluaisi joustaakkaan jättämällä töitä pois. Kaikkea ei voi saada, mutta onneksi melkein kaikkea voi.

 

Kyllä mulla on jonkinlainen käsitys siitä mitä sä teet työksesi sen perusteella mitä olet aikaisemmin palstalla kertonut. En mä tosin sitä tiennyt, että te olette viranomaisia. Mutta jos ongelma on tosiaan siinä, että ei olla toimittu lakiin säädetyllä tavalla, ongelma poistuu kun päätöksestä valitatte. Sun pitäisi tietää virallinen muutoksenhakumenettely tai valitusprosessi? Eri asia sitten jos ongelma on, että ollaan toimittu lain mukaan mutta moraali ei sovi yhteen lain kanssa. Onko ongelma aidosti laissa vai siinä että koet että koska kyse on sinulle läheisestä ihmisestä että se on "epistä"? Millä tavoin olisit itse toiminut jos sinun olisi pitänyt ratkaista tilanne?

Laki on sodan jälkeen tehty, luonnosteltu tupakka-askiin vaan. Lakia voi soveltaa eri tavoin ja koska työ on yksityisten vakuutusfirmojen käsissä, he myös soveltavat sitä eri tavoin. kohtelu ei ole tasapuolista samoista vammoista kuten sen pitäisi olla. tietämykseni on auttanut tuttavaa ja päätöksiä on saatu korjattua, mutta ei se mielestäni oikein ole roikuttaa ihmisiä kuukausia ilman hoitoa tahi päivärahaa yms.

 

Jatkuvan valittamisen ja jumittamisen jälkeen olen alkanut elää elämääni, joten joo olen tyytyväisempi ku koskaan. En tiedä miten elämäni voisi tästä enää parantua

Hahaa, kohtalotoveri, eiks ole hienoa

 

Mikä on hyvin:Mulla ja perheellä on katto pään päällä,lapset on terveet,mies joka välittää lapsistani aivan kuin he oisivat hänen omiaan,toive vauvasta on toteutumassa (jos nyt kaikki menee hyvin)..Talous ei ole kuralla,vaikka rahassa ei ryvetäkkän.Tullaan toimeen hyvin.
Parantamisen varaa...terveyden/kunnon ylläpitämiseksi pitäisi liikkua enempi(mutta ko miusta on nyt tullut laiskempi)

Hui,joko olen oppinut ajattelemaan positiivisesti tai sitten miusta on tullut vanha--en mie löydä moitetta...Miulla taitaa kaikki olla hyvin! =)

Ihana Ehkä tosiaan olet positiivinen, miten mainiota Sitä se usein teettää kun elämä vähänkään hymyilee. Mukavaa

 

Laki on sodan jälkeen tehty, luonnosteltu tupakka-askiin vaan. Lakia voi soveltaa eri tavoin ja koska työ on yksityisten vakuutusfirmojen käsissä, he myös soveltavat sitä eri tavoin. kohtelu ei ole tasapuolista samoista vammoista kuten sen pitäisi olla. tietämykseni on auttanut tuttavaa ja päätöksiä on saatu korjattua, mutta ei se mielestäni oikein ole roikuttaa ihmisiä kuukausia ilman hoitoa tahi päivärahaa yms.

Sä siis mieluummin pakenet kun esim käytät sitä soveltamisen mahdollisuutta joka sinulla on ja teet asiakkaan edunmukaisia päätöksiä? Ajattelitko tehdä asialle jotain? Siis jos aidosti koet, että vika on laissa eikä vaan siinä viranomaisessa joka sitä soveltaa?

 

Typerämpää se on jättää gradu tekemättä. Silloin sä heität koko koulutukseen käytetyn ajan hukkaan. Itse teen parhaillaan gradua alalle jolle en tule koskaan työllistymään tai edes halua työllistyä.

Mutta jos et ota tutkintoa ulos voit mahdollisesti käyttää opintopisteet toisessa tutkinnossa.

 

Gradun tekeminen alalta, jolla en voi tässä elämäntilanteessa työskennellä tökkii jo ajatuksena, ajanhukkaa?!

Vakkarityöhön palaaminen äitiysloman jälkeen moraalisesti yhä arveluttavampaa.

Tuuliajolla työn suhteen, koulutuksen osalta yms.

Toisaalta tuuliajokaan ei ole paha tilanne jos ympäristö tukee uusia valintoja ja muuten asiat ovat hyvin Eikös se niin ollut ettei ihmisellä loppujen lopuksi ole kuin aikaa, vaikka se välillä muulta tuntuu

 

Lapset ja minä voidaan hyvin, ollaan rakkaiden ystävien ja läheisten ympäröiminä. Meillä on uusi, kaunis, ihan oma koti jossa viihdytään. Rahaa on riittävästi. Työkuviot ovat juuri toiveideni mukaiset.Aikaa löytyy myös meidän kaikkien harrastuksille. Uskallan jopa myöntää olevani ihastunut, vuosien jälkeen ihastunut

Vielä enemmän toivoisin yhteistä aikaa perheelle, jos jotain täytyy toivoa, mutta lopulta sekin on vain itsestä kiinni.

:heart:

 

En ole tyytyväinen, omaan ihteeni siis. Perhe onneksi voi hyvin eikä sen suhteen ole ollut kovin vakavaa valittamista Ite oon itteni pahin hidaste ja ahdistuksenaihe :ashamed:

:hug: Oletko osannut selvittää itsellesi mikä spesifioidusti on se ahdistuksenaihe?

 

Ei mutta elän sitä parhaimmalla tavalla nauttien elämästä. Elämässä on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, ne on hyvä opetella hyväksymään.

 

Elämäni on yhtä asiaa lukuunottamatta juuri sellaista kuin haluan. Kaikki asiat ovat siis hyvin, paitsi kivut. Nivelreumalle ei kuitenkaan oikein voi tehdä mitään, se on, pysyy ja pahenee. Täytyy vaan kärvistellä ja koittaa pahimpina kipukausina pitää ajatukset jossain mukavissa asioissa ja työntää kivun ajatteleminen jonnekin syrjään.

Kurjaa Oletko sä mistään löytänyt "tehokasta" apua noihin kipuihin? Tai siis mikä auttaa parhaiten, kysytään näin päin.

 

Aina löytyy kiviä käännettäväksi, mikä tekee elämästä vaan mielenkiintoisen.

Olen havainnut viime aikoina saman

 

On, työt kruunaisivat kaiken. Niitä haen aktiivisesti, joten eiköhän siihenkin muutos joskus tule.
Muuten elämäni on mukavaa.

Tuo on upea ominaisuus ihmisessä, jaksaa painaa aktiivisesti päämäärää kohti. Itsellä tuo työnhaku on erityisesti ollut jotenkin todella hankalaa aina. Ehkä liiankin pitkään kärvistellyt heikommassa asemassa kuin tarvitsisi, vain koska kammottaa hakea uutta.. Tsemppiä sulle, kyllä se varmasti vielä natsaa

 

Mikä kaikki on hyvin?
Kaksi tervettä lasta, miehellä ja minulla vakituinen työpaikka, ihana omakotitalo, paljon hyviä ystäviä ja välittäviä sukulaisia, riittävästi rahaa, ei paljon, mutta riittävästi, hyvä parisuhde...

Mitä haluaisit muuttaa?
Haluaisin olla vähän pirteämpi ja jaksaa paremmin kotitöitä ja haluaisin vähän lisää aikaa omille harrastuksille. Tosin eiköhän sekin tästä, kunhan tuo 5kk ikäinen tuosta kasvaa ja yöt alkavat mennä paremmin

Mitä teet/aiot tehdä tämän muutoksen eteen?
Odottaa

 

Mitä on hyvin; meillä on katto pään päällä ja töitä ollut sen verran, että olemme saaneet pidettyä perheen leivän syrjässä kiinni.
Onko elämä sitten sitä mitä haaveilin - ei. Vuosikaudet pätkätöissä rasittaa taloutta ja pitää koko ajan "löysässä hirressä". Epävarmuus tulevasta on koko ajan taustalla ja sen vuoksi asumisesta pitää tinkiä. Olen joutunut myös kohtaamaan tietynlaisen pettyymyksen lapsieni suhteen. Vaikka olen koettanut kasvattaa heidät parhaani mukaan harrastuksia yms tarjoten, on varsinkin yksi murrosikäiseni aiheuttanut paljon pahaa mieltä ja murhetta sekä huolta. Haaveilin ajasta, jolloin voin tehdä kaikkea kivaa lapsieni kanssa ja katsoa kun he menevät elämässä eteenpäin ja nyt joudunkin selvittelemään asioita jopa poliisin kanssa ja menetän yöuneni asian vuoksi.

Jokatapauksessa koetan tehdä vaatimattomasta kodistamme kodikkaan ja nähdä iloa pienissä arjen asioissa. Kyllä se tästä.

 

Itseasiassa äärettömän onnellinen, kaksi tervettä ihanaa tytärtä, joista toinen 2 kk tuhisee vieressä. Mies joka rakastaa ja jota rakastan. Koti jollaisesta aina haaveillut. Muukin perhe voi hyvin. Ainut mikä minuakin vähän mietityttää on työt. Olen unelma-ammatissani, joka on vuorotyötä. Myös mieheni on 3-vuorotyössä. Tästä syystä stressaan jo nyt töihin palaamista, koska kyseiseen työhön en voi palata. Vaikka lapset voisikin olla vuorohoidossa, esikoinen menee kohta kouluun, mitäs sitten? Ja rehellisesti, en haluaisi laittaa vuorohoitoon muutenkaan. Rankkaa lapselle...oih...

Olen paininut hieman saman asian kanssa. Mulla on erittäin epäsäännöllinen "työaika", johon kyllä pystyn itse paljon vaikuttamaan, mutta joka tulee tuomaan todella paljon haasteita jatkossa kun lastenhoitokuviot muuttuvat, saati kun aloittavat koulun. Huh.. No, uusiin haasteisiin ehkä siinä vaiheessa. Ei ole tämän päivän murhe Yritä sinäkin nauttia täysillä äitiyslomailusta ja jätä työstressi ainakin pariksi kuukaudeksi sikseen :hug:

 

Kaikki on suorastaan täydellistä. Jos jotain toivois niin enemmän vapaa-aikaa perheen kesken. En tiedä mitä sen suhteen tekisi. Molemmat tekevät vuorotyötä ja molemmat haluaa tehdä juuri sitä työtä mitä teemme, joten ei haluaisi joustaakkaan jättämällä töitä pois. Kaikkea ei voi saada, mutta onneksi melkein kaikkea voi.

Ja hei, aina on jotain lakisääteisiä lomia jotka voi kerran kymppivuoteen saada jopa osittain limittymään

 

Ei mutta elän sitä parhaimmalla tavalla nauttien elämästä. Elämässä on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, ne on hyvä opetella hyväksymään.

Erittäin tärkeää Ei tyytyväisyys tule täydellisyydestä, vaan siitä, että ottaa parhaan irti siitä mitä on mahdollista saada.

 

[QUOTE="äiti kahdelle";29254018]Mikä kaikki on hyvin?
Kaksi tervettä lasta, miehellä ja minulla vakituinen työpaikka, ihana omakotitalo, paljon hyviä ystäviä ja välittäviä sukulaisia, riittävästi rahaa, ei paljon, mutta riittävästi, hyvä parisuhde...

Mitä haluaisit muuttaa?
Haluaisin olla vähän pirteämpi ja jaksaa paremmin kotitöitä ja haluaisin vähän lisää aikaa omille harrastuksille. Tosin eiköhän sekin tästä, kunhan tuo 5kk ikäinen tuosta kasvaa ja yöt alkavat mennä paremmin

Mitä teet/aiot tehdä tämän muutoksen eteen?
Odottaa [/QUOTE]

Tuossa tilanteessa odottaminen lienee aika hyvä vaihtoehto

 

[QUOTE="kolmen äiti";29254023]Mitä on hyvin; meillä on katto pään päällä ja töitä ollut sen verran, että olemme saaneet pidettyä perheen leivän syrjässä kiinni.
Onko elämä sitten sitä mitä haaveilin - ei. Vuosikaudet pätkätöissä rasittaa taloutta ja pitää koko ajan "löysässä hirressä". Epävarmuus tulevasta on koko ajan taustalla ja sen vuoksi asumisesta pitää tinkiä. Olen joutunut myös kohtaamaan tietynlaisen pettyymyksen lapsieni suhteen. Vaikka olen koettanut kasvattaa heidät parhaani mukaan harrastuksia yms tarjoten, on varsinkin yksi murrosikäiseni aiheuttanut paljon pahaa mieltä ja murhetta sekä huolta. Haaveilin ajasta, jolloin voin tehdä kaikkea kivaa lapsieni kanssa ja katsoa kun he menevät elämässä eteenpäin ja nyt joudunkin selvittelemään asioita jopa poliisin kanssa ja menetän yöuneni asian vuoksi.

Jokatapauksessa koetan tehdä vaatimattomasta kodistamme kodikkaan ja nähdä iloa pienissä arjen asioissa. Kyllä se tästä.[/QUOTE]

Lapset on.. Itsekin työssäni kohtaan paljon nuoria joilla on ongelmia joihin ei vain mitään järjellistä syytä löydy, esim. sieltä perhetaustasta. Taustalla rakastava perhe ja "normaali" kasvatus ym., mutta jotkut vain oireilevat pahemmin kuin toiset.

Muista, että vaikka varmasti välillä tulee ihmettelyjä tai kommentteja, kaikki eivät teitä tuomitse Sinä tarjoat lapselle parhaan mahdollisen tuen, jossain vaiheessa ulkopuolinenkin apu voi olla tarpeen, mutta kyllä niistä yleensä jossain vaiheessa aikuistuu ihan ihminen joka on oppinut virheistään

 

Olen paininut hieman saman asian kanssa. Mulla on erittäin epäsäännöllinen "työaika", johon kyllä pystyn itse paljon vaikuttamaan, mutta joka tulee tuomaan todella paljon haasteita jatkossa kun lastenhoitokuviot muuttuvat, saati kun aloittavat koulun. Huh.. No, uusiin haasteisiin ehkä siinä vaiheessa. Ei ole tämän päivän murhe Yritä sinäkin nauttia täysillä äitiyslomailusta ja jätä työstressi ainakin pariksi kuukaudeksi sikseen :hug:

Ja todella nautinkin, sattui vielä helppo vauva ainut vaan että jos meinaan opiskelemaan, pitäisi pian päättää koska hoitoapaalla sen tekisin. Mutta kun minäkin rakastan työtäni, on vastuullista ja haastavaa ja pystyn myös vaikuttamaan vuoroihin. Ainut vaan että töitä pitää tehdä paljon ja tiedän sen olevan poiskahdelta pieneltä...jota kadun melko varmasti myöhemmin.

 

[QUOTE="Viive";29254043]Ja todella nautinkin, sattui vielä helppo vauva ainut vaan että jos meinaan opiskelemaan, pitäisi pian päättää koska hoitoapaalla sen tekisin. Mutta kun minäkin rakastan työtäni, on vastuullista ja haastavaa ja pystyn myös vaikuttamaan vuoroihin. Ainut vaan että töitä pitää tehdä paljon ja tiedän sen olevan poiskahdelta pieneltä...jota kadun melko varmasti myöhemmin.[/QUOTE]

Tuo on kyllä hankalaa. Toisaalta pitää saada tehdä työtä josta nauttii, koska siihen käyttää kuitenkin niin suuren osan valveillaoloajastaan, toisaalta taas pikkulapsiaikaa ei sitten takaisin saa ja siitä nauttiminen on aika ainutlaatuinen tilaisuus jonka missaaminen varmasti kaduttaa. Tsemppiä näihin päätöksiin, kyllä sieltä joku hyvä löytyy kun pitää silmät ja vaihtoehdot auki

 

Sä siis mieluummin pakenet kun esim käytät sitä soveltamisen mahdollisuutta joka sinulla on ja teet asiakkaan edunmukaisia päätöksiä? Ajattelitko tehdä asialle jotain? Siis jos aidosti koet, että vika on laissa eikä vaan siinä viranomaisessa joka sitä soveltaa?

Eipä sitä rivikonttorihäiskänä saa suuren linjan muutoksia aikaan. Olen lukenut politiikkaa sekä kehitysjohtamista yliopistossa, eiköhän ois parempi edetä näillä muutoksia tekemään isommasti esim. lakityöryhmiin tms.?

 

Kurjaa Oletko sä mistään löytänyt "tehokasta" apua noihin kipuihin? Tai siis mikä auttaa parhaiten, kysytään näin päin.

Positiivinen asenne auttaa parhaiten. Kasvisruokavalio ja villasukat. Tosin syön mä lihaakin nykyisin. Tietysti tulehduskipulääkkeet auttaa jonkin verran, mutta vatsa ei kestä niiden jatkuvaa popsimista eli pitää valita vatsahaavan ja nivelkipujen väliltä. Olen valinnut nuo kivut. Kivutonta päivää ei ole ollut sitten vuoden 1995, joten tähän kipuiluunkin on tottunut.

 

Eipä sitä rivikonttorihäiskänä saa suuren linjan muutoksia aikaan. Olen lukenut politiikkaa sekä kehitysjohtamista yliopistossa, eiköhän ois parempi edetä näillä muutoksia tekemään isommasti esim. lakityöryhmiin tms.?

Mikä koulutus/pätevyys täytyy tuollaisiin hommiin olla, että otetaan vakavasti? Tunnustan, että en tiedä. Voisin kuvitella, että maisteri kun maisteri olisi pätevä? Keskenjäänyt koulu on tuskin meriitti millään vaikuttamisen sektorilla. Itse koen rivityöntekijänä, että omilla päätöksillä ja tavalla soveltaa lakia voin vaikuttaa yksilötasolla. Silläkö ei ole merkitystä tai arvoa? Eikö vaikuttavuutta voi mitata myös sillä tasolla? Samaan aikaan voi ajaa suuremman linjan muutoksia jos yhteiskunnallista vaikuttamista haluaa harrastaa. Siinä tulisi monella tasolla saatua muutoksia aikaan...