Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Alkuperäinen kirjoittaja true:
Varmasti olet ihan hyvä äidiksi. Ei se ikää katso.
Itse halusin elää pitemmän nuoruuden, olin "lapsikin" hyvin pitkään ja biletys ja alkoholi tuli elämääni vasta kun olin siihen iällisesti ns. oikeutettu eli sen 18 vuotta. En halunnut äidiksi nuorena, en halunnut sitoa itseäni niin vakavasti. Halusin ihan surutta olla itsekäs, ilman että kenelläkään on siihen mitään nokan koputtamista. Sain esikoisen kun täytin 30 ja toinen synty kun täytin 32. Nyt esikko eskari-ikäinen.
Meidän perheelle tämä oli paras vaihtoehto, on saannut olla ja mennä, mitä mun luonne tarvitsikin. Mulle olis ollut menetys jollen olisi niitä vuosia saannut elää oman napani ympärillä. Nyt siihen ei todellakaan ole enää mitään tarvetta eikä syytä. Olemme miehen kanssa keskittyneet lapsiin, olen voinnut olla kotona pitkään jne.
Tärkeinhän kai on että jokainen menee sen oman parhaan mukaan?
PEESI!
Joskus kuule musta ainakin tuntuu silt että teitpä lapsesi minkä ikäisenä hyvänsä, on se josta kusta väärin.
Mä olen taas saannut kuulla siitä "ikisinkuudesta" kun en vaan halunnut sitoa itseäni ennen kuin olin liki 30 vuotta. Mä jotenkin koin aina että ei ole vielä mun aina, mulla eli vahvasti sisälle sellanen palo että jos mut olis silloin "rengastettu ja valjastettu" mä olisin tullut hulluksi. Mä näin aikuisuuden niin loputtoman pitkänä aikana, että halusin jatkaa nuoruutta ja sen suomaa vapautta pitempään kuin osa ystävistäni.
Koskaan en kenenkään ratkaisuja kommentoinnut, silti sain kuulla jos jonkinlaisia juttuja biologisesta kellosta ym. Mutta kun en ollut valmis niin en ollut. Halusin ajella moottoripyörälläni, halusin kierrellä maailmaa työni perässä, asua ja kokea jos jonkinmoista. Musta olis ollut vallan vastuutonta tehdä lapsi siihen elämän vaiheeseen, vaikka isäehdokaskin varmasti olis löytynyt.
Samassa veneessä siis tavallaan mennään - vaikka eri iässä. Tosin mulle oltiin kovin kriittisiä kun aloin lasta odottaa. Jopa omat vanhemmat epäilivät osaanko asettua aloille. Tottakai osasin, enhän muuten olisi lähtenyt lapsentekopuuhiin. Olin saannut mennä ihan tarpeeksi ja toteuttaa kaikki muut haavet jo. Vain viimeinen enää silloin puutui, ja se oli perhe. Ja kumppani jonka kanssa elää sittenkin kun lapset lentävät pesästä.
Mun elämässä kaikki haaveet on toteutettu. Tosin yksi vielä jäljellä on, se että saadaan joskus jäädä aikaisemmin eläkeelle ja nauttia työn antimista ja toiv. niistä lapsenlapsistakin.