Onko 1-2 kertaa viikossa liian vähän seksiä?

[Kepsis]

Yksilöllistähän nää tietenkin aina on. Eipä se ole väärin mieheltäsi haluta usein, eikä sinulta kerran pari viikkoon. Loukkaantuminen siitä ettei joka päivä halua on kyllä hieman typerää, silloin merkkaa enemmän omat halut kuin se että molemmilla olisi mukava. Sama koskee myös tuota kerran kuussa jos tarpeita olisi toisella useammin.

Tokihan kyse voi myös olla siitä ettei enemmän haluava yksilö tee riittävästi sen eteen että toinenkin olisi vastaanottavaisella tuulella.

Seksi on ihan normaali osa suhdetta siinä missä toisen huomiointikin, fyysisesti tai henkisesti. Eipä noihin ole mitään täysin oikeita vastauksia jotka pätisi kaikkiin.

 

[Vedessä kuplia]

Mies pihtaa ja minä en jaksa enää kauhean usein yrittää. Seksiä n. kerran kuussa.

 

[Kepsis]

Mies pihtaa ja minä en jaksa enää kauhean usein yrittää. Seksiä n. kerran kuussa.

Pihtaaminen muuten on sana mitä pitäisi käyttää suht varovasti, itse yhdistän sen tahalliseen pidättäytymiseen, kun asia voi olla niin yksinkertainen ettei parisuhde vain ole niin kunnossa että haluja pääsisi syntymään.

Tai miljoona muuta syytä stressin kera mitkä niihin vaikuttaa.

 

[Vedessä kuplia]

Pihtaaminen muuten on sana mitä pitäisi käyttää suht varovasti, itse yhdistän sen tahalliseen pidättäytymiseen, kun asia voi olla niin yksinkertainen ettei parisuhde vain ole niin kunnossa että haluja pääsisi syntymään.

Tai miljoona muuta syytä stressin kera mitkä niihin vaikuttaa.

No joo... Olet oikeassa. Ei mies pihtaa. Sanoo, että on väsynyt tai stressaantunut. Ja kyllä me molemmat seksistä nautimme, kun sitä joskus harvoin on. Minä vain haluaisin paljon useammin. Harmittaa vaan kun halut eivät kohtaa. No... Näillä mennään.

 

[vintilläkö tuulee]

En minäkään ymmärrä pihtaamis-sanaa. Mulla ei ollut haluja vuoteen kun söin pillereitä ja silti seksiä oli 1-3 kertaa viikossa. Nyt tilanne onneksi muuttumaan päin kun lopetin ylimääräiset hormonit. Silti halut harvoin kohtaavat. Itseäni kunnolla haluttaa ehkä pari kertaa kuussa ja mies jaksaisi vaikka joka päivä. Joku kompromissihan tuohon on keksittävä että parisuhde tuntuisi molemmista tyydyttävältä. Jos mulle ei ole ylivoimaista "antaa" vaikkei itteäni niin nappaiskaan juuri sillä hetkellä, suostun, koska välitän miehestäni ja hänen tarpeistaan. Eihän parisuhteessa kenenkään pitäisi kohtuuttomassa puutteessa elää, eikä myöskään haluttoman liian usein tarvitse suostua vastentahtoiseen seksiin. Nää on aika vaikeita asioita.

 

[Kepsis]

No joo... Olet oikeassa. Ei mies pihtaa. Sanoo, että on väsynyt tai stressaantunut. Ja kyllä me molemmat seksistä nautimme, kun sitä joskus harvoin on. Minä vain haluaisin paljon useammin. Harmittaa vaan kun halut eivät kohtaa. No... Näillä mennään.

Noh, vakio hommahan olisi oikeasti keskustella ihan perusteellisesti näistä ja ottaa aikaa siihen. Jos ei käsittele asioita ja antaa vaan olla niin se syö sitten myöhemmin suhdetta aika paljon, eikä se ainakaan paranna sitä.

Oikeasti aika harva osaa keskustella parisuhteessa vaikka niin luulisikin, se on aikamoinen taito puhua vaikeista asioista ilman että syyllistää tai saa aikaiseksi syyllisen olon sanavalinnoillaan tai asenteellaan.

Hyvin usein myös "keskustelu" on itseasiassa vaan toisen osapuolen purkautuminen ja toisen myötäilyä ettei tarvitse jatkaa aiheesta pitkään kun tuntee epämukavaa oloa, ahdistusta jne.

Ymmärrän hyvin myös asenteen "en helvetti jaksa vetää kivirekeä ja aina olla tuomassa esiin epäkohtia / ratkaista niitä yksin".

Vaikeeta tää parisuhteilu välillä.

 

[Kepsis]

En minäkään ymmärrä pihtaamis-sanaa. Mulla ei ollut haluja vuoteen kun söin pillereitä ja silti seksiä oli 1-3 kertaa viikossa. Nyt tilanne onneksi muuttumaan päin kun lopetin ylimääräiset hormonit. Silti halut harvoin kohtaavat. Itseäni kunnolla haluttaa ehkä pari kertaa kuussa ja mies jaksaisi vaikka joka päivä. Joku kompromissihan tuohon on keksittävä että parisuhde tuntuisi molemmista tyydyttävältä. Jos mulle ei ole ylivoimaista "antaa" vaikkei itteäni niin nappaiskaan juuri sillä hetkellä, suostun, koska välitän miehestäni ja hänen tarpeistaan. Eihän parisuhteessa kenenkään pitäisi kohtuuttomassa puutteessa elää, eikä myöskään haluttoman liian usein tarvitse suostua vastentahtoiseen seksiin. Nää on aika vaikeita asioita.

Näinpä.

Ymmärrän hyvin niitä jotka astuu parisuhteen ulkopuolelle kun toinen ei huomioi tarpeita, oli tarve läheisyys, keskustelu yhteisistä tärkeistä asioista, seksi jne.

Ei se oikein ole, mutta ymmärrän hyvin miten ahdistava olo siitä syntyy kun toinen osapuoli sanoo käytännössä itsensä irti parisuhteesta sillä että ei halua käsitellä joitain asioita. Silti eletään yhdessä.

 

[Vedessä kuplia]

Noh, vakio hommahan olisi oikeasti keskustella ihan perusteellisesti näistä ja ottaa aikaa siihen. Jos ei käsittele asioita ja antaa vaan olla niin se syö sitten myöhemmin suhdetta aika paljon, eikä se ainakaan paranna sitä.

Oikeasti aika harva osaa keskustella parisuhteessa vaikka niin luulisikin, se on aikamoinen taito puhua vaikeista asioista ilman että syyllistää tai saa aikaiseksi syyllisen olon sanavalinnoillaan tai asenteellaan.

Hyvin usein myös "keskustelu" on itseasiassa vaan toisen osapuolen purkautuminen ja toisen myötäilyä ettei tarvitse jatkaa aiheesta pitkään kun tuntee epämukavaa oloa, ahdistusta jne.

Ymmärrän hyvin myös asenteen "en helvetti jaksa vetää kivirekeä ja aina olla tuomassa esiin epäkohtia / ratkaista niitä yksin".

Vaikeeta tää parisuhteilu välillä.

Niinhän se juuri onkin. Minä yritän keskustella, että miksi ei halut kohtaa ja AINA siitä tuleekin minun henkilökohtainen yksinpuhelu. Olen todennut, että toiminta on paras lääke. Välillä vien miehen viikonlopuksi hotelliin rentoutumaan. Silloin on myös sitä seksiä... ja paljon. Mutta tosiasiahan on, ettei tuotakaan pysty kauhea usein lapsiperheessä totettamaan. Ja kyllä niiden petihommien pitäisi ihan kotonakin onnistua. En vaan tiedä mitä asialle tehdä.

 

[Kepsis]

Niinhän se juuri onkin. Minä yritän keskustella, että miksi ei halut kohtaa ja AINA siitä tuleekin minun henkilökohtainen yksinpuhelu. Olen todennut, että toiminta on paras lääke. Välillä vien miehen viikonlopuksi hotelliin rentoutumaan. Silloin on myös sitä seksiä... ja paljon. Mutta tosiasiahan on, ettei tuotakaan pysty kauhea usein lapsiperheessä totettamaan. Ja kyllä niiden petihommien pitäisi ihan kotonakin onnistua. En vaan tiedä mitä asialle tehdä.

Totta ja jos toinen ei saa suutaan auki ja yritä selventää ajatuksiaan niin eihän se koskaan muutu. Ne yhteiset pakoretket oikeasta elämästä kun lähinnä vaan tekohengittää suhdetta ja antaa lisää aikaa selvittää ne ongelmat jotka potkii suhdetta ojaan.

 

[vierailija]

No joo, mulla nuorempi mies ja mä kuulemma kaunis nainen, mies haluaa kerran viikossa, yleensä, mutta kun ottaa hieman alkoa niin sitten useammin, ei käytä alkoholia usein itseasiassa tosi harvoin, itse tahtoisin seksiä no sen kolme kertaa viikossa ainakin, mutta eihän toista voi pakottaa etttä tyytyminen tähän, vieraisiin en mene sillä rakastan miestäni ja tiedän että hänkin minua,

 

[ihmettelen vain]

Näin. Enkä mä tajua, missä välissä ehdittäis edes tavallisina työviikkoina harrastaa seksiä enempää kuin se pari kertaa viikossa! Mä olen arkisin niin väsynyt, että nukahdan heti kun saan kaikki pakolliset hommat tehtyä ja pääsen sänkyyn. Eikä meillä edes ole vielä lapsia.

Jos teillä ei ole lapsia niin kannattaisiko miettiä onko ne "pakolliset" hommat nyt niin pakollisia? Kuulostaa aika surulliselta että seksiä on jo nyt noin vähän.

Vaikka ei se mikään ongelma ole jos mieskin on tyytväinen.