ongelmia äidin kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en tiedä mitä tehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en tiedä mitä tehdä

Vieras
huoh. mistähän aloittaisin.
olen kahden lapsen yksinhuoltaja. äitini on leski.
alussa halusin pitää äitistäni huolta ja olla seurana. ja onhan hänestä myös minulle seuraa ja apua. kuitenkin pikkuhiljaa hän on enemmän ja enemmän kylässä ja paljon myös yökylässä. nuorinta odottaessani hän sanoi että tuntuu kuin hänkin odottaisi. hän pitää vanhinta lastani hieman kuin omanaan. joskus hän kutsuu itseään äidiksi kun juttelee esikoiselle. korjaa kylläkin heti. hän ei välitä minun kasvatuksesta vaan tekee niinkuin itse haluaa. tuntuu että hän sekoittaa nyt mummun roolin ja äidin roolin. kaikki rytmi menee sekaisin kun hän on kylässä. hän antaa lapsen pompotella itseään. iltaisin en saa lasta ajoissa nukkuun kun mummun kans on niin kivaa.
yhtenä päivänä esikoinen sanoi että mummu on mukavempi äiti. se sattui. äitini on hänelle ihana kaveri. ei komenna. leikkii ja tekee niinku laps haluaa. kun taas minä hoidan myös pienempää lasta ja yritän kasvattaa heitä enkä olla vain kiva kaveri.
hän kuvittelee olevansa lapselleni äiti mutta ilman äidin velvollisuuksia.
mitä teen? olen niin väsynyt tilanteeseen. äitini on puhunut et muuttaisin isompaan asuntoon ja hän tulisi asumaan kanssamme. kotonaan hänellä ei ole mitään tekemistä. hänellä ei ole elämää muuta kuin tämä täällä meidän tykönä. olen yrittänyt puhua että antais meille vähän omaakin aikaa.
onko kotipsykologeilla neuvoja? tulis tarpeeseen.
tai onko muilla tällaista ongelmaa.
 
Voisitko pitää pientä taukoa yhteydenpidossa tai ainakin tapaamisissa ja sitten aloittaa "uusilla säännöillä". Olisi kiva,jos äitisi saisi tilanteita hemmotella lapsiasi, mutta jotenkin muuten kuin nykyisellä systeemillä.
 
Vaikka olet yh-äiti, äitisi ei saa omia lapsias. Tee selvät säännöt. Ymmärrän että hän on yksin, mutta sinä ja lapses tarvitsette oman tilan. Se että hän kutsuu välillä itseään äitiksi ei ole hyvä asia. Vanhin voi tottua siihen ja jossakin vaiheessa saat kuulla ettet sä ole sen äiti. Tietysti tarvitset apua, mutta tarvitset oman elämän.
Itselläni (3 lasta) oli sama ongelma äitini kanssa (hän on eronnut), mutta kuitenkin. Tein selvät rajoitukset. Alussa oli riitoja sen takia, mutta äitini ymmärsi minua jälkeenpäin. Nyt hänellä on oma elämä ja meillä oma.
 
Mulla samaa ongelmaa anopin kanssa. Hän on ollut koko ikänsä kotirouva ja nyt tuntuu luulevan saaneensa taas takaisin pikkulapsi-iän. Pitää lapsiani kuin omiaan, enkä tarkoita nyt positiivisesti vaan samaa kuin ap: tekee kuten tykkää välittämättä minun eli äidin periaatteista. Hälle en edes osaa kunnolla sanoa, koska hän on kuitenkin vieras. Minusta tuntuu, että oman äitini kanssa voisin asiasta jutellakin, jos sellainen tilanne tulisi.

Ikävää, enkä osaa muuta kuin tarjota tuota juttelemista keinoksi. Kerro suoraan, että olet kiitollinen kaikesta saamastasi avusta, mutta sua häiritsee tämä juttu ja toivoisit, että äitisi tukisi sua kasvatuksessa sen sijaan että astuu sinun yli. Lisäksi voisit keksiä teille muuta tekemistä eli kun äitisi tulee, anna olla yhden yön mutta seuraavaksi illaksi keksit teille jo muuta menoa ja annat hienovaraisesti ymmärtää, että yksi yö kerrallaan riittää ja että ihan joka päivä ei tarvitse nähdä...?
 
kiitos asiallisista vastauksista.
yleensä hän vetää herneet nenään kun vihdoin saan tarpeekseni ja mainitsen jotain. sit on parin viikon mykkäkoulu ja taas kaikki on niinkuin ennenkin.
nyt sanoin hänelle että mun täytyy saada lapsille rytmi takaisin kun se häiriintyy hänen täällä ollessa et ei tänään yöksi vaan sit viikonloppuna. se passasi hänelle. tai siitä ei ainakaan suuttunut.
huomasin että esikoinen on ruvennut puhumaan et älä mummu lähde. miksi mummu ei voi asua täällä. jne. minusta ei ole tervettäkään enää tällainen vaan minun on tehtävä selvä ero että tää on meidän elämää ja mummulla omansa. siinä mulla onkin työmaata. mummu kun ei ole tippaakaan kiinnostunut keksimään itselleen viihdykettä.
eihän lapsi tajua miksi äitin pitää rajat vetää ja kun toisella ei mitään rajoja. sekaisinhan he menevät. ja minä en ole mukava ja mummu on. se sattuu tollanen kun itse parhaansa tekee et lapsilla hyvä olla.
tottakai jos olisi normaali tilanne että me kävisimme mummolassa toisinaan kylässä niin sais kyl passata ja hemmotella niin paljon kuin haluaa mut kun hän käy niin paljon täällä kylässä et ongelmia on tullut. no taas tuli romaani vaik piti vaan kiittää vastauksista.
 
Toisaalta on aivan ihanaa, että on huolehtiva äiti ja mummu ja tuki ja turva. Mutta totta on että olette aikuisia ihmisiä, kumpikin. Todellakaan, jos äitisi asuu luonasi, ei se tunnu enää normaalilta.

Jos äidilläsi olisi oma elämä, en asumista yhdessä itsessään näe pahana. Mutta kertomuksesi perusteella äitisi elää elämänsä vain teidän kautta. Se ei ole oikein ketään kohtaan.

Nauti siitä, että sinulla on apu lähellä, oma äitisi. Mutta mielestäni raja sinun ja hänen elämällään pitää olla. Olisiko äitisi masentunut vai mikä estää häntä hakeutumasta harrastuksiin, etsimään ystäviä tms.?
 

Yhteistyössä