Ongelma

[N72]

Olen ollut kimpassa avomieheni kanssa yli vuoden ja kaikki on periaatteessa ok. Olen kuitenkin luonteeltani vähän epävarma (huono itsetunto?) ja olen nyt vähän hermona. No, ensinnäkin miehen kaveripiiriin kuuluu hänen kaksi entistä tyttöystäväänsä, eikä toinen heistä ainakaan ole ihan hirveän luonteva tapaamisissa kun minä olen paikalla. He ovat todella itsenäisiä, fiksuja, keskustelevat luontevasti kaikesta jne. Minä olen toki ihan nätti, korkeasti koulutettu ja kohtelias, mutta koen etten ole yhtä hyvä keskustelija (mieheni on tästä maininnut - häntä huolestuttaa se, että me emme hänen mielestään keskustele ja väittele tarpeeksi). Eli tunnen pientä alemmuutta.

Muutama päivä sitten olimme miehen kanssa ulkona syömässä. Tiesin miehen seurustelleen tässä välissä yhden muunkin naisen kanssa, mutta ajattelin etteivät he pidä mitään yhteyttä. Kun mies kaivoi lompakkoa, hän otti naisen käyntikortin vahingossa esille, vilkaisi nopeasti minuun ja laittoi sen visusti takaisin. Olin kuin en olisi huomannutkaan, mutta taas alkoi mietityttää. Tiedän miehen olevan uskollinen, mutta luulen hänen tavanneen tuon naisen yhdessä ollessamme (satun ihan eri kautta tietämään, että nainen on aloittanut ko. firmassa vasta sen jälkeen kun muutimme yhteen). Tuokin nainen on nätti, fiksu ja mukana mm. yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Nyt sitten tuntuu vähän ankealta. En haluaisi ottaa asiaa puheeksi, mutta koen huonommuutta. Mitä ajattelette?

 

[heluuna]

Mietipäs nyt itse vähän vaihtoehtoja. Jos et ota asiaa puheeksi, mies luulee, että asia on sinun puoleltasi ookoo, mutta tiedät jo nyt itsekin sen, että ongelma ei poistu vaikenemalla, vaan päinvastoin alat mielessäsi veivaamaan eri vaihtoehtoja siitä, mitä kaikkea se voi merkitäkään.

Minusta ainoa vaihtoehto on se, että otat asian puheeksi. Jos jo näin pieni "ongelma" on sellainen, ettette pysty sitä käsittelemään puhumalla, niin suhteellanne ei oikein kauheasti ole toimintamahdollisuuksia jatkossakaan.

Oletko muuten ottanut puheeksi avomiehesi kanssa sen, miksi hänen aiemmat parisuhteensa ovat kariutuneet? Jos kerran olet nähnyt ja tiedät hänen kaksi eksäänsä ja kummassakaan ei tunnu olevan mitään vikaa, niin asiat eivät välttämättä ole kovin yksiselitteisiä.

Toisaalta on hyvä miettiä sitäkin, että miksi_sinun_aiemmat parisuhteet ovat päättyneet? Jos esimerkiksi muutkin miehesi ovat sanoneet, että olet liian hiljainen, niin voisiko se itsetunto sitten olla yksinkertaisesti niin huono, että et uskalla olla omaa mieltä asioista siksi, ettet halua riitaa tai erimielisyyttä? Ilmeisesti tuo nimimerkkisi -72 viittaa ikään, joten jos 35-vuotias ei vielä osaa olla vapautuneesti parisuhteessa, vaan haluaa siinäkin liikaa mielistellä, niin nyt olisi jo korkea aika olla oma itsensä.

Ihmettelen kyllä tuota kun sanoit, että miehesi mielestä ette keskustele ja väittele tarpeeksi. En ole missään parisuhteessa juurikaan väitellyt miehen kanssa, vaikka omasta mielestäni kaikki aiemmat seurustelusuhteet ovat olleet myös hyviä kaverisuhteita. Itse en esimerkiksi edes halua keskustella nykyisen miesystäväni kanssa politiikasta, koska hänellä on ihan eri näkemys asioista kuin minulla. Niinpä keskustelemme yhteiskunnallisista asioista omissa kaveriporukoissamme. Myöskään työasioista en halua keskustella mieheni kanssa, vaan haluan päinvastoin selkeästi erottaa työ- ja kotiasiat toisistaan.

 

[Vaimo]

Ei hyvään suhteeseen kuulu tuollainen epävarmuus. Eikä ainakaan niin, että miehesikin on sitä mieltä, että haluaisi sinun olevan erilainen jossain määrin.

Tottakai sinä kysyt, missä mennään. Tai ainakin sanot, että sinusta tuntuu kurjalta. Kyllä hyvän itsetunnon ylläpito on myös miehesi tehtävä. Nythän hän on myös antanut sinut tuntea itsesi hänen silmissään "vääränlaiseksi".

 

[N72]

Yritän vastata kommentteihinne, kiitos niistä!

Minulle tuo käyntikortin mainitseminen on vähän hankala juttu, koska mies ei tiedä minun tietävän tuon naisen kanssa seurustelusta - olen kuullut siitä yhdeltä tutulta. En siis pysty mielestäni luontevasti sanomaan hänelle esim. että mikäs se käyntikortti oli ja kuka se nainen oli, kun hänellä on työn puolesta iso määrä kortteja - miesten ja naisten. Tuntisin itseni ihan kyttääjäksi mikä kai olenkin.

Miehen aiemmat suhteet ovat kariutuneet siihen, että edellinen tyttöystävä oli lopulta uskoton. He kävivät sitä ennen terapiassa yhdessä johtuen miehen tunne-elämän traumoista (alkoholismia ym. perheessä), ja mies kai jätti entisen tyttöystävän henkisesti tosi yksin, mistä uskottomuus lopulta seurasi.

Minä koen tuon keskustelun ja väittelyn paineena - en ole tottunut siihen kotona ja ystävien kanssa enemmän jutellaan - ja puidaan kyllä yhteiskunnallisia asioita, mutta emme esim. tekniikan näkökulmasta. Tämä aihe on minulle hyvin vieras.

Vielä yksi - vähän hassu juttu - mutta silti... nuo edelliset naiset ovat kaikki järjesten... Kauniskasvoisia ja tyylikkäitä mutta hieman ylipainoisia. Tiedän että tämä on naurettavaa, mutta mies huomuttelee minulle (hoikalle), että muotoja olisi hyvä olla. Se on minusta epämukavaa.

 

[Ännälle]

Voisiko olla niin, että miehesi älykkyydestään huolimatta etsii aika kapeakatseisesti tietyt ulkoiset kriteerit täyttäviä naisia? Ei ole sinun ongelmasi, että olet hoikka tai hiljaisempi. Ne ovat sinun ominaisuuksiasi, joita sinun ei tarvitse muuttaa, jollet niin itse halua. Jos ne "puutteesi" ovat miehelle ongelma, se on hänen asiansa sopeutua niihin. Ei sinun kuulu lihottaa itseäsi tai hankkia silikonirintoja ja pakaraimplantteja vain miestäsi miellyttääksesi. Sitä paitsi miksi keskustelunaiheet pitäisi olla miehen määräämiä asioita? Jos sinä sanoisit, että intohimonasi on vaikkapa sisustus, niin vaatisitko sinä, että miehen pitää vapaa-aikoina tulla shoppailuseuraksesi ja hänen pitää kehittää sisustusmakuaan hienostuneempaan suuntaan juuri sellaiseksi, kuin sinä haluat???

Kerroitkin vähän taustaa aiempien miehen suhteiden kariutumisesta. Ehkäpä tietynlainen kylmyys ja pakkomielteisyys ovat miehen keinoja käsitellä asioita ja saada asiat lokeroitua järjestykseen. Tosin luulen silti, että vaikka esim. hankkisit muotoja kuntosalilla, niin miehesi löytää lisää jotakin uutta valitettavaa sinusta yhä uudestaan ja uudestaan. Normaalikin nainen saattaa vuosien varrella parisuhteessa saada tosi huonon itsetunnon, jos mies jatkuvasti arvostelee eikä kykene rakastamaan ja antamaan kehuja.

Jos miehesi ei ole ottanut opikseen vanhoista suhteista, niin voi olla, että hän tulee toistamaan kaikki samat virheet kaikissa tulevissa suhteissaan. Riippuen lapsuuden traumojen kestosta ja syvyydestä (esim. onko lapsuudessa ollut ketään luotettavaa aikuista, jonka seurassa on saanut olla oma itsensä tunteet näyttäen) on tietysti ulkopuolisena ihan mahdotonta sanoa, miten suuri työ olisi siinä, että miehesi tunne-elämää saisi normaaliksi. Välttämättä se ei jossakin muutamassa parisuhdeterapiakerrassa ratkeakaan, jossa keskitytään parisuhteen dynamiikkaan yms. eikä suinkaan miehen henk.koht. terapiaan.

Vain sinä tiedät, onko suhteenne mennyt vuoden aikana huonompaan vai parempaan suuntaan. Intohimovaihe alkaa teillä hiipumaan, joten seksintäytteisen ajan sijaan suhteestanne pitää löytyä nyt jotakin uutta yhdistävää tekijää.

 

[N72]

Tähän ulkonäköjuttuun minulla on ainakin yksi selittävä tekijä: mieheni ja minä tapasimme netin kautta, joten hän ihastui ensin luonteeseeni ja sitten vasta muuhun olemukseeni. Voi siis olla, että hoikkuuteni ei olisi muutoin häntä viehättänyt.

Pointtisi keskustelunaiheesta ja siitä, että mies yksin yrittää määrätä sitä, oli minusta hyvä. Minä olen mielestäni hyvä filosofisissa kysymyksissä - mutta näistä mies ei osaa puhua ollenkaan (tajuan sen nyt vasta) ja siksi hän ei kai halua/ uskalla niistä puhua. Hänestä varmaan tuntuu samalta kuin minusta kun pitäisi puhua taloudesta ja tekniikasta.

Luulen sinun olevan oikeassa siinä, että mies (joka on kontrollifriikki) tarvitsee tukevia raameja pystyäkseen elämään normaalia elämää. Mies arvostelee kroppaani huumorin varjolla tyyliin "hankitaan sulle vähän muotoja" syöttämällä kakkua tms. Epäselväksi kuitenkin jää se, onko hänestä kroppani kaunis. Yksi ajatus vielä... Mies pelkää jollain tasolla, että menettää minut. Hän on sanonut tämän ja sen, että hän ei uskalla aina näyttää itseään minulle kun pelkään tulevansa hylätyksi. Voisiko tästä löytyä selitys hänen käytökselleen?

 

[N72]

Lisää kommentteja?

 

[vanha nainen]

Mies ihastui luonteeseen? Johan on aikoihin eletty.
Taitaa olla niin, että mies halusi hoikan naisen, ja koittaa nyt lihottaa sinua ettei muut miehet liiaksi huomioi. Turhaa sinä ainakaan menet mukaan tuohon höpötykseen, kun sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.
Miehet ovat kaksinaismoralistisia tuossa asiassa.
He haluavat kauniin naisen, mutta suhteen alettua he alkavat pelätä että toiset miehet tulevat ja vievät, joten naisesta pitää tehdä ruma.
Kun naisesta sitten tulee ruma, pitää miehen vaihtaa nuorempaan ja kauniinpaan, ja taas alkaa kaikki alusta,. "Syö nyt ruipelo" Ja koko tämän ajan mies sanoo välillä sitä, ja välillä tätä. Mies jolla ei kiinnosta kuin pelkkä ulkonäkö, sanoo että "luonne on tärkeintä", ja mies jolle luonne on tärkeintä, kasaa silti ympärilleen epätyydyttäviä irtosuhteita. Mitä mies sanoo, on yksi asia, mitä hän tekee on toinen.
Parempi kun teet just niinkuin tykkäät, ja lakkaat kuuntelemasta miestä kun hän ei itsekään tiedä mitä haluaa.

He haluavat "älyllisesti tasaveroisen" naisen, mutta jos nainen on liian fiksu he eivät kuitenkaan uskalla alkaa seurustella. Tietävät jäävänsä kakkoseksi väittelyssä.
Jos olet omasta mielestäsi älyllisiltä lahjoiltasi miestä ja näitä muita naisia alempana miehen mielestä, niin voit olla huoleti. Talous ja tekniikka ovat täsmälleen yhtä turhia puheenaiheita kuin filosofiakin. Ehkä on parempikin että et ole kiinnostunut samoista asioista kuin miehesi, eipähän tule kilpailua.

Edelleen: älä mene mukaan juputukseen, koska keskustelujenkaan osalta mies ei tiedä mitä haluaa. Jos olisit tosi paha väittelijä tekniikassa, mies vaihtaisi sinut johonkin henkevämpään naiseen, ettei jäisi jatkuvasti alakynteen omalla alueellaan.

Anna miehen puhua, käytännössä se on tuulen suhinaa. Ja mitä tulee exiin ja muihin naisiin. En usko että on huolta. Kai niillä naisillakin on jotain sanavaltaa, haluavatko suhdetta, ja naiset harvoin exiänsä kyttäävät, tiesivät kyllä erotessaan mitä menettivät, erosivat siitä huolimatta.

 

[N72]

Mies ei tosiaan taida itsekään ihan tietää mitä hän haluaa, ja luulen totta puhuen että hän on minun suhteeni jostain syystä epävarma (aivan kuten minä olen itseni suhteen ja suhteessa häneen). Luulen, että paljon tästä kaikesta liittyy jonkinlaiseen menettämisen pelkoon, ehkä olen sitten niin erilainen, että se "pelottaa".

 

[ihq hei]

Olen ollut kimpassa avomieheni kanssa yli vuoden ja kaikki on periaatteessa ok. Olen kuitenkin luonteeltani vähän epävarma (huono itsetunto?) ja olen nyt vähän hermona. No, ensinnäkin miehen kaveripiiriin kuuluu hänen kaksi entistä tyttöystäväänsä, eikä toinen heistä ainakaan ole ihan hirveän luonteva tapaamisissa kun minä olen paikalla. He ovat todella itsenäisiä, fiksuja, keskustelevat luontevasti kaikesta jne. Minä olen toki ihan nätti, korkeasti koulutettu ja kohtelias, mutta koen etten ole yhtä hyvä keskustelija (mieheni on tästä maininnut - häntä huolestuttaa se, että me emme hänen mielestään keskustele ja väittele tarpeeksi). Eli tunnen pientä alemmuutta.

Muutama päivä sitten olimme miehen kanssa ulkona syömässä. Tiesin miehen seurustelleen tässä välissä yhden muunkin naisen kanssa, mutta ajattelin etteivät he pidä mitään yhteyttä. Kun mies kaivoi lompakkoa, hän otti naisen käyntikortin vahingossa esille, vilkaisi nopeasti minuun ja laittoi sen visusti takaisin. Olin kuin en olisi huomannutkaan, mutta taas alkoi mietityttää. Tiedän miehen olevan uskollinen, mutta luulen hänen tavanneen tuon naisen yhdessä ollessamme (satun ihan eri kautta tietämään, että nainen on aloittanut ko. firmassa vasta sen jälkeen kun muutimme yhteen). Tuokin nainen on nätti, fiksu ja mukana mm. yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Nyt sitten tuntuu vähän ankealta. En haluaisi ottaa asiaa puheeksi, mutta koen huonommuutta. Mitä ajattelette?

Jos on ollut kimpassa vuoden päivät, et tod ole mikään avopari vaan seurustelukumppani.

 

[ihq on]

ja se näkyy myös viestissä.

 

[N72]

Ai miten niin näkyy? Olemme asuneet yhdessä 9 kk...

 

[djembe]

antaisin sinulle sellaisen neuvon, että ole täydellisesti oma itsesi

jos alat esittää muuta kuin olet, niin kohta huomaat että pieleen menee

älä tee sitä virhettä, että alat esittämään hyvää väittelijää tai toisenlaista keskustelijaa kuin olet, älä syö kermaleivoksia ja hanki muotoja (ellet ITSE halua), älä teeskentele ettet huomaa käyntikortteja, älä haudo ajatuksia päässäsi ja näyttele miehelle ettet mieti mitään, ne kaikki kostautuvat ajan kanssa, elleivät nyt, niin vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden päästä

ellei tämä miehelle kelpaa, ja jos hän sen takia huomauttelee sinulle, tai jättää sinut, niin se tuntuu sinusta tällä hetkellä pahalta, mutta usko minua: jos teeskentelet muuta kuin olet, sinä itse et kohta enää pidä itsestäsi, ja se on melkeinpä pahinta, mitä ihmiselle voi sattua

puhukaa asiasta, puhukaa paljon, suoraan ja rehellisesti, riitelemättä, on hönttiä vaieta asioista jotka vaivaavat mieltäsi, ne asiat eivät haihdu ilmaan vaikenemalla

hyvää jatkoa!

 

[N72]

Tuo oli tosi hyvä neuvo, kiitos! Olen huomannut, että olen kadottanut itseäni tässä jossain vaiheessa. Ja kun en ole ollut avoimesti oma itseni, niin olen väsynyt ja alkanut olla riitaisa ja jotenkin aika kaukana omasta iloisesta itsestäni. Ja olen kai yrittänyt vetää jotain "vahvan" naisen roolia niin, että minuun eivät pienet käyntikortit koske eivätkä mihinkään heiluta. Kun kuitenkin ne heiluttavat, tännehän minä sitä tulin purkamaan sitten... En halua olla suhteessa, missä en voi olla oma itseni, mutta jotain syystä olen siihen alkanut. Ja tämä on ollut oma päätökseni - ei minun tarvitse olla mitään mitä mies mahdollisesti haluaa.