Tässä joitakin omia vinkkejäni:
- Kun tajuat, että lapsi todellakin kokee hänelle VÄLTTÄMÄTÖNTÄ henkisen kasvun vaihetta, niin sinun on helpompi sietää kiukkua. Varsinkin pienempään sisarukseen verrattuna 2-3 vuotias tuntuu isolta, mutta hän on oikeasti ihan pieni vielä. Vaihe menee ohi.
- Pidä tiukasti kiinni rutiineista ja rytmistä. Uhmaikä on rajojen löytämistä ja hän ei välttämättä osaa edes kyseenalaistaa sitä ruoka-aikoja ja nukkumisaikoja, jos ne ovat aina samat.
- Iso osa kiukuttelusta ajoittuu siihen, kun lapsi on nälkäinen ja väsynyt. Vältät turhaa huutoa sillä, että tosiaan pidät kiinni niistä nukkumis- ja syömisajoista. Kun seuraat kelloa, niin vältyt helpommin huutamiselta, kun itse ymmärrät, että kyse on väsymyksestä ja nälästä. Etkö itsekin ole kiukkuinen, jos sinulla on kauhea nälkä? Pieni lapsi ei aina tajua, mistä kiukku johtuu. Koska hän ei osaa sitä sanoa, aikuinen pitää esim. väsymyskiukuttelua vain lapsen "ilkeytenä".
- Tuon ikäisen lapsen ajattelukyky ei ole vielä niin monimutkainen, että hän kykenisi ajattelemaan niin, että: "Itkenpä vähän lisää, jotta saan ärsytettyä äitini enemmän". Kyse on todellakin vain lapsen omasta ahdistuksesta, joilla hän testaa rajojaan ja tajuaa oman erillisyytensä äidistä.
- Aikuisen tehtävä on määrätä perhettä, ei lapsen. Jos lähdette ulos, niin älä kysy, että "Lähdettäisikö ulos?", vaan toteat, että "Lopettele leikki, lähdetään 5 min päästä ulos".
- Anna lapsen opetella valintatilanteita vähän kerrallaan. Älä anna lapsen valita vaatteita, koska se voi olla lapselle ahdistavaa, koska hän ei osaa monesta vaihtoehdosta valita oikeaa. Sen sijaan voit antaa hänen valita vaikkapa kaksista pikkuhousuista tai nilkkasukista hänelle mieluisemmat.
- Lapsen raivon saa usein keskeytettyä vaikkapa laululla, näyttämällä hänelle jotakin muuta tai vaikka tarinan kertomisella. Myös kaupassa lapsen voi ottaa apulaiseksi keräämään tavaroita. Minä esimerkiksi annoin lasten vuorotellen painaa hissiä, kaupassa hedelmävaakaa, etsiä ketsuppia, kumpikin sai ottaa yhden maitopurkin hyllystä jne.
- Lapsi voi turhautua, jos hän ei osaa. Silloin voit auttaa lasta niin, että muistat kehua häntä. Lapsi yleensä nautii, kun saa tehdä aikuisten juttuja (esim. pyyhkiä pöytää, tiskata, olla mukana leipomassa). Sotkua tulee enemmän kuin jos itse tekisi, mutta viihtyvyyden ja tulevan kotitöiden teon kannalta se on tosi tärkeää.
- Muista kehua, kun lapsi tekee asiat hyvin. On kurjaa, jos lapsi saa vain negatiivista huomiota.
- Anna lapselle hellyyttä. Älä rankaise häntä siitä, että hänellä on uhmaikä. On eri asia moittia tekoja kuin se, että moittisi lasta. Älä sano, että jätät hänet tai vihaat häntä.
- Jos lapsi saa raivarit kaupassa, älä ala lahjomaan lasta. Maailmaan mahtuu ääntä.
- Mitä johdonmukaisempi olet uhmaiässä, sitä nopeammin se vaihe menee ohi. Älä unohda huumoria. Keksikää yhdessä asioita, joita on kiva tehdä yhdessä. Esimerkiksi pukiessa keksin omasta päästäni lapselle pieniä tarinoita, joita lapsi rakasti kuulla. Entisistä päivittäisistä pukemisraivareista ei ollut enää tietoakaan.
- Jos et kestä tilannetta ja pelkäät lyöväsi lasta, olet liian väsynyt. Hae hoitoapua, jotta jaksat hoitaa lapsia.
- Mitä pienempi lapsi, sitä lyhempiä kieltojen pitää olla. Kun lapsi on rauhoittunut, voit selittää hänelle, miksi kynttilään ei saa koskea jne.
Suosittelen lämpimästi lukemaan jonkun uhmaikää käsittelevän kirjan. Itse ainakin sain suuresti ihan käytännön vinkkejä siitä, miten selvitä uhmaiästä. Kirjastosta niitä löytyy paljon, jos ei raaski ostaa niitä. Varmasti netistäkin löytyy vinkkejä googlettamalla "uhmaikä" sanaa.