Oma kumppani = paras ystävä ja ainoa ystävä

[Saraldo]

Mu mies kyllä tuntee mut parhaiten, mutta ei hän mun paras ystävä ole. Mun paras ystävä on tullut mun elämääni aikuisiällä, ei siis mikään lapsuudenkaveri. Hänen lisäkseen mulla on pari muuta erittäin hyvää ystävää, heihinkin olen tutustunut aikuisena. Itse asiassa mä en ole juurikaan yhteydessä yhteenkään lapsuusiän kaveriin, muuten kuin ihan satunnaisesti. Tai no, miehen mä bongasin 16-vuotiaana . Kaikki ystävät ja kaverit on aikuisena hankittu. Osa työn kautta, osa lasten kautta.

 

["vieras"]

Ei ole mullakaan muita ystäviä kuin mieheni... Menetin ne jossain vaiheessa. Nyt on jotain kavereita vaan. Joskus, kun näen naisporukan, tulen surulliseksi, kun itselläni ei ole ketään naista, kenen kanssa jutella, käydä ostoksilla, kahvilla, juhlimassa, missään. Olen tosi yksinäinen, mutta tottunut elämään asian kanssa. Ystävyyttä ei voi pakottaakaan.

 

["diipadaapa"]

Mä en löytänyt jonoon jossa jaettiin kunnon ystäviä. Lapsuusajan kaverit ovat elämässäni mukana, mutta en pysty luottamaan täysin yhteenkään niistä. Niin monesti ovat luottamuksen pettäneet ja saman ovat tehneet ristiin toisilleenkin... aikuisiällä luulin löytäneeni Ystävän, kaikki tuntui menevän nappiin kunnes taas puukko uppos selkään. Liekö vika minussa sitten..
Mies on mun rakas ystävä, tuki ja turva. Käyn toki lapsuuden kavereiden kans illanvietoissa, mutta mitään syvällisempää ja läheisempää ei ole. Olis kyllä kiva kun olis naispuolinen ystävä , johon voisin luottaa.

 

[Orion-]

Joo, näin oli, mutta nyt se kumppani on ex. Jonkin sortin kavereita ollaan edelleen.