Oltiin ilmoitettu pk:iin, että toivomme lapsillemme ei-uskonnollista kasvatusta...

Mua taas harmittaa että valtauskonnoksi nimetty kristinusko ei näy meidän lasten päiväkodissa mitenkään. Minusta lapselle pitää tarjota mahdollisuus uskoon tai uskomattomuuteen. Päiväkodin tai koulun uskonnonopetus on niin ultrasuperhyper-mietoa että ei kyllä voi ketään vahingoittaa.

Se mahdollisuus pitää tarjota kotoa käsin ja seurakunnan avustuksella.

 

Miä sanon tämän saman, miljoonas kerta. Se olis loistavaa jos lapset tutustutettaisiin eri uskontoihin, vierailtaisiin erilaisissa kirkoissa ja seurakunnissa. Päiväkotiin tulisi erilaisia ihmisiä kertomaan erilaisista uskonnoista.. Mutta se on aina vaan se kristinusko, piste

 

Minusta on tosiaan jännää, kuinka jotkut eivät kykene näkemään sitä periaatetason ongelmaa pakollisessa uskontokasvatuksessa. Tämä ongelma vielä usein muuttuu ihan käytännönkin ongelmaksi, kun tätä kasvatusta välillä hoitavat sen verran kiihkeät uskovaiset, että ottavat sen käännytystyön ihan tosissaan. Voisi siinä kristittyjenkin hymy hyytyä jos päiväkodissa viikottain yritettäisiin käännyttää lapsia muslimeiksi.

Ja joo, minun puolestani lapset saavat käydä pikkukirkossa tai vierailulla oikeassakin kirkossa. Tai laulaa suvivirsiä, maailma ei siihen kaadu. Mutta uskonnonvapaus on kuitenkin uskonnonvapaus ja jokaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus uskontoneutraaliin kasvatukseen. Joillekin on vaan niin vaikeaa käsittää sitä, että mikä itselle on "pikku juttu" ei aina toiselle olekaan niin pieni asia. Yhtälailla ne muut sitten voisivat nauraa röhöttää teidän mielipiteillenne toisista asioista. Toisten elämäntavan väheksyminen ei ole fiksua eikä kohteliasta.

 

Saako sitä varten töistä vapaata?

Ei meillä ole ollut tarvetta pitää lapsia kotona. Päiväkodissa on muitakin ei-luterilaisia lapsia, ja koulussa on muitakin et-opetukseen osallistuvia kuin meidän lapsi, eli nou problem, 'kaikki muut' eivät mene jonnekin. Eikä pk:n vauvaryhmä esimerkiksi mene kirkkokäynneille mukaan ollenkaan, perheen vakaumuksesta viis.

Vastaukseni oli lähinnä spekulaatiota aloittajan kitinään. Hyvä jos teillä ei ole ongelmia.

 

Se mahdollisuus pitää tarjota kotoa käsin ja seurakunnan avustuksella.

SItten se jää kyllä monille kokonaan tarjoamatta. Mutta joo, me näemme nämä asiat niin hirmu eri tavoin. Sen uskon takia

 

On siinä toki ero, myönnän. Mutta uskonnollinen kasvatus ei missään muodossa kuulu mielestäni toimintaan joka on järjestetty jotta molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä/opiskella.
Ja periaatteestahan tässä on kyse, vanhempien oikeudesta päättää osallistuuko lapsi kirkollisiin menoihin vai ei.

Omat lapset osallistuivat pyhäkerhoon ja pari ensimmäistä vuotta koulussa uskonnon tunneille vaikka eivät kuulu kirkkoon joten henk.koht ei asian suhteen ongelmaa.

Täällä taistelee kaksi ääripäätä ja kummassakin on huonot puolensa. Sovituista asioista täytyy pitää kiinni, siinä pk on tehnyt väärin. Mutta en vaan kykene ymmärtämään miksi nämä seurakuntien järjestämät kerhot, tilaisuudet tai työntekijöiden vierailut voivat aiheuttaa joissain äärettömän vihamielisen reaktion. Meillä lapsille on ainakin puhuttu mm. lähimmäisenrakkaudesta, välittämisestä, juhlapyhien merkityksistä jne. En vaan tajua miten ne nyt on voineet aiheuttaa jotain vahingollista...

 

Päiväkodin tai koulun uskonnonopetus on niin ultrasuperhyper-mietoa että ei kyllä voi ketään vahingoittaa.

Ei se varmaan vahingoitakaan.

Mutta kun pk:n täti selittää lapselle, että sulla on enkeli aina olkapäällä vahtimassa, ja kun ristit kätesi näin niin voit puhua Jumalalle, Jumala kuulee sun kaikki sanat ja sulle ei tapahdu mitään ilman että Jumala näkee, niin kyllä se minusta ylittää tietyt rajat. Etenkin kun lapsi on kysynyt että onko se totta, ja hänelle on vastattu että on. Ja kun lapsi sanoo että en mä kyllä oikein usko että se on totta, niin taas on vakuutettu että totta se on.

Lastenhoitajat ja lastentarhanopet ovat lapsille auktoriteetteja, ja heidän pitäisi käsittää se asia. Uskokoot omassa rauhassaan, mutta miksi lapselle, jolta on erikseen kielletty uskontojutut pk:ssa, ja jonka kotona ei uskota tuohon, pitää selittää tuollaista?

Ihan sama jos uskovaisen perheen lapselle, joka rukoilee Jeesusta, vakuutettaisiin päiväkodin puolesta että ei Jumalaa ole olemassakaan, eikä Jeesusta, eikä rukoilu oikeasti mitään auta. Ja toistettaisiin samaa vielä pariin otteeseen jos lapsi epäröi.

 

Miä sanon tämän saman, miljoonas kerta. Se olis loistavaa jos lapset tutustutettaisiin eri uskontoihin, vierailtaisiin erilaisissa kirkoissa ja seurakunnissa. Päiväkotiin tulisi erilaisia ihmisiä kertomaan erilaisista uskonnoista.. Mutta se on aina vaan se kristinusko, piste

Omat lapset vaihtoivat omasta halusta elämänkatsomukseen kolmannella tai neljännellä ja ovat käyneet ainakin moskeijassa, ortodoksikirkossa ja hare krishnoja haastattelemassa.

 

SItten se jää kyllä monille kokonaan tarjoamatta. Mutta joo, me näemme nämä asiat niin hirmu eri tavoin. Sen uskon takia

Sitten he eivät halua sitä lapsilleen...

 

Ihan varmasti siinä on käynyt erehdys. Olisiko ryhmässä ollut uusia työntekijöitä/sijaisia? Ehkä vaki henkilökunta ei ollut muistanut asiasta sanoa tai se oli muuten vaan unohtunut. Täytyy myöntää itsekin pk työntekijänä, että tälläinen vahinko voisi ihan hyvin tapahtua uuteen ryhmään siirryttäessä. Jos vaki työntekijät eivät siitä mainitsisi niin en ehkä muistaisi (tän alotuksen jälkeen kyllä)edes kysyä, että onko joltain kielletty osallistuminen. Niin harvinaista se on, pääasiassa kaikki lapset saavat aina osallistua, vaikkei evlut olisikaan heidän oma uskontonsa. Ja kyllä niitä erheitä sattuu paljon muitakin päiväkodin työntekijöille, joten ei tuosta kannata ottaa sen enempää itseensä. Sanot vaan reilusti, että muistattekos, ettei meidän lapsi saa vastedes osallistua evlut tapahtumiin!

 

Ei se varmaan vahingoitakaan.

Mutta kun pk:n täti selittää lapselle, että sulla on enkeli aina olkapäällä vahtimassa, ja kun ristit kätesi näin niin voit puhua Jumalalle, Jumala kuulee sun kaikki sanat ja sulle ei tapahdu mitään ilman että Jumala näkee, niin kyllä se minusta ylittää tietyt rajat. Etenkin kun lapsi on kysynyt että onko se totta, ja hänelle on vastattu että on. Ja kun lapsi sanoo että en mä kyllä oikein usko että se on totta, niin taas on vakuutettu että totta se on.

Lastenhoitajat ja lastentarhanopet ovat lapsille auktoriteetteja, ja heidän pitäisi käsittää se asia. Uskokoot omassa rauhassaan, mutta miksi lapselle, jolta on erikseen kielletty uskontojutut pk:ssa, ja jonka kotona ei uskota tuohon, pitää selittää tuollaista?

Ihan sama jos uskovaisen perheen lapselle, joka rukoilee Jeesusta, vakuutettaisiin päiväkodin puolesta että ei Jumalaa ole olemassakaan, eikä Jeesusta, eikä rukoilu oikeasti mitään auta. Ja toistettaisiin samaa vielä pariin otteeseen jos lapsi epäröi.

Onneksi mullekin aikanaan vakuutettiin näin ja sen usko on mun koko elämän ja onnellisuuden pohja. Kyllä kuulkaa tämä rujo ja kova maailma pitää huolen siitä että se jumalaton puoli tulee lapsille tutuksi, valitettavasti.

 

Onneksi mullekin aikanaan vakuutettiin näin ja sen usko on mun koko elämän ja onnellisuuden pohja. Kyllä kuulkaa tämä rujo ja kova maailma pitää huolen siitä että se jumalaton puoli tulee lapsille tutuksi, valitettavasti.

Mulla taas ei ole ollut edes lapsenuskoa, ja jo nelivuotiaana muistan ajatelleeni että hohhoijaa kun srk:n kerhossa rukoiltiin ja puhuttiin Jeesuksesta.

Olen onnellinen ihminen, ollut oikeastaan aina.

Kyllä minä sallin sinulle uskosi, ja lapsillesi myös, ja muillekin uskovaisille. Kunhan te vaan puolestanne hyväksyisitte meidän ei-uskovien elämänkatsomuksen, sekä uskonnonvapauden joka käsittääkseni ihan laissakin määritellään. Kertokaa Jeesuksesta ja Jumalasta ihan miten paljon tahansa omille lapsillenne, ja niille lapsille joiden vanhemmat sitä haluavat ja sen sallivat, mutta älkää halveksuko meidän elämänkatsomustamme selittämällä samoja juttuja myös meidän lapsillemme.

 

Omat lapset vaihtoivat omasta halusta elämänkatsomukseen kolmannella tai neljännellä ja ovat käyneet ainakin moskeijassa, ortodoksikirkossa ja hare krishnoja haastattelemassa.

Miun poika ei kuulu kirkkoon, on omasta halustaan toista vuotta nyt uskonnon tunneilla.. Ainoa taitaa mennä ryhmän mukana, en kiellä vaikka mieli tekisi.

 

Mutta kun pk:n täti selittää lapselle, että sulla on enkeli aina olkapäällä vahtimassa, ja kun ristit kätesi näin niin voit puhua Jumalalle, Jumala kuulee sun kaikki sanat ja sulle ei tapahdu mitään ilman että Jumala näkee, niin kyllä se minusta ylittää tietyt rajat. Etenkin kun lapsi on kysynyt että onko se totta, ja hänelle on vastattu että on. Ja kun lapsi sanoo että en mä kyllä oikein usko että se on totta, niin taas on vakuutettu että totta se on.

Tuo kyllä selkeästi ylittää rajat, siinä olen täysin samaa mieltä.

Mutta se että saadaan hysteerinen kohtaus kun kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi tai joulujuhlassa Enkeli taivaan on hieman kummallista. Mitä uskonnonvapautta se sitten on ettei lapsen edes anneta kuulla koko uskonnosta? Jotenkin tuntuu että ateistit on näissä asioissa kaikkein ahdasmielisimpiä. Eikö lapselle voi selittää että toiset uskoo näin, toiset taas uskoo toisella tavalla. Ja ev lut kirkko on edelleen Suomen valtionkirkko jolloin tietty määrä uskontoa kuuluu vasuun. Meidän pk:ssa se tarkoittaa että srk lapsityöntekijät käy pari kertaa vuodessa pitämässä pikkukirkon.

En siis edelleenkään kritisoi sitä että lapsen ei haluta osallituvan uskontojuttuihin jos vanhempien vakaumus sen estää. Vaan sitä että jos kuitenkin kertaalleen jonkin mokan takia sellaiseen päätyy, niin vedetään naapurinkin hernepelto nenään.

 

Mulla taas ei ole ollut edes lapsenuskoa, ja jo nelivuotiaana muistan ajatelleeni että hohhoijaa kun srk:n kerhossa rukoiltiin ja puhuttiin Jeesuksesta.

Olen onnellinen ihminen, ollut oikeastaan aina.

Kyllä minä sallin sinulle uskosi, ja lapsillesi myös, ja muillekin uskovaisille. Kunhan te vaan puolestanne hyväksyisitte meidän ei-uskovien elämänkatsomuksen, sekä uskonnonvapauden joka käsittääkseni ihan laissakin määritellään. Kertokaa Jeesuksesta ja Jumalasta ihan miten paljon tahansa omille lapsillenne, ja niille lapsille joiden vanhemmat sitä haluavat ja sen sallivat, mutta älkää halveksuko meidän elämänkatsomustamme selittämällä samoja juttuja myös meidän lapsillemme.

No mutta olethan itsekin ollut srk:n päiväkerhossa ja ihan onnellinen ja täyspäinen ihminen susta on tullut :saint:

 

Tuo kyllä selkeästi ylittää rajat, siinä olen täysin samaa mieltä.

Mutta se että saadaan hysteerinen kohtaus kun kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi tai joulujuhlassa Enkeli taivaan on hieman kummallista. Mitä uskonnonvapautta se sitten on ettei lapsen edes anneta kuulla koko uskonnosta? Jotenkin tuntuu että ateistit on näissä asioissa kaikkein ahdasmielisimpiä. Eikö lapselle voi selittää että toiset uskoo näin, toiset taas uskoo toisella tavalla. Ja ev lut kirkko on edelleen Suomen valtionkirkko jolloin tietty määrä uskontoa kuuluu vasuun. Meidän pk:ssa se tarkoittaa että srk lapsityöntekijät käy pari kertaa vuodessa pitämässä pikkukirkon.

En siis edelleenkään kritisoi sitä että lapsen ei haluta osallituvan uskontojuttuihin jos vanhempien vakaumus sen estää. Vaan sitä että jos kuitenkin kertaalleen jonkin mokan takia sellaiseen päätyy, niin vedetään naapurinkin hernepelto nenään.

Ateistin näkökulmasta uskonasiat ovat uskonasioita eli satuja. En halua, että lapselleni opetetaan vakavissaan satuja. Kyllähän joulupukki-asiakin joskus oikaistaan, miksei muita satuja?

 

No mutta olethan itsekin ollut srk:n päiväkerhossa ja ihan onnellinen ja täyspäinen ihminen susta on tullut :saint:

Mun vanhemmat kuuluvat kirkkoon, ja halusivat minut kerhoon.

Itse muistan kerhosta vain sen, miten tylsää siellä oli. Kun pääsin päiväkotiin esikouluun, olin onneni kukkuloilla

 

Täällä taistelee kaksi ääripäätä ja kummassakin on huonot puolensa. Sovituista asioista täytyy pitää kiinni, siinä pk on tehnyt väärin. Mutta en vaan kykene ymmärtämään miksi nämä seurakuntien järjestämät kerhot, tilaisuudet tai työntekijöiden vierailut voivat aiheuttaa joissain äärettömän vihamielisen reaktion. Meillä lapsille on ainakin puhuttu mm. lähimmäisenrakkaudesta, välittämisestä, juhlapyhien merkityksistä jne. En vaan tajua miten ne nyt on voineet aiheuttaa jotain vahingollista...

Osapuilleen näin... meillä ei kukaan kuulu kirkkoon, mutta lapset osallistuu päikyssä kaikkeen toimintaan - myös uskonnolliseen, silloin harvoin kun sitä on. Suvivirsi on osa munkin kevätjuhlaperinnettä, vaikka en uskokaan mihinkään jumalaan.

 

Oisku pukee sanoiksi juuri sen mitä itsekin aiheesta ajattelen. Kumpikin ääripää ihan yhtä huono.

Ateistit voisivat myös hieman osoittaa kunnioitusta toisten uskoon. Termit joilla ev.lut. kirkkoa täälläkin kuvaillaan ovat kaukana kunnioittavasta. Ja ei, en itse koe itseäni kovin uskovaiseksi jos en ateistiksikaan, mutta joku roti arvostelussakin.

 

Mulla taas ei ole ollut edes lapsenuskoa, ja jo nelivuotiaana muistan ajatelleeni että hohhoijaa kun srk:n kerhossa rukoiltiin ja puhuttiin Jeesuksesta.

Olen onnellinen ihminen, ollut oikeastaan aina.

Peesi tähän, sanasta sanaan. Muistan että mä kans niputin keijukaiset, joulupukin ja jeesuksen samaan nippuun, ja olin ihan että huoh, tää on taas tätä

 

[QUOTE="a.p";24729986]Ateistin näkökulmasta uskonasiat ovat uskonasioita eli satuja. En halua, että lapselleni opetetaan vakavissaan satuja. Kyllähän joulupukki-asiakin joskus oikaistaan, miksei muita satuja?[/QUOTE]

Joten sä varmaan oikaisit asian? Kerroit että kyseessä on kiva satu ja se siitä. Kyllähän joulupukinkin aika monet vakavissaan ottaa. Vanhemmat maksaa ihan rahaakin että joulupukki tulee käymään, lapset kirjoittelee kirjeitä joulupukille, tontut tirkistelee onko kilttejä lapsia...

 

Ateistit voisivat myös hieman osoittaa kunnioitusta toisten uskoon. Termit joilla ev.lut. kirkkoa täälläkin kuvaillaan ovat kaukana kunnioittavasta. Ja ei, en itse koe itseäni kovin uskovaiseksi jos en ateistiksikaan, mutta joku roti arvostelussakin.

Mä ainakin kunnioitan toisten uskoa. Oli kyse sitten ev.lutista, muslimista, tai mistä vaan.

Mutta ei oikeasti voi olla liikaa vaadittu että myös mun elämänkatsomustani kunnioitettaisiin edes sen verran, ettei lapsia ns. salaa ja vastoin meidän vanhempien tahtoa aleta uskontojuttuihin viemään? Ja ettei halveksuen todettaisi että "ei se lasta vahingoita" tms jos päiväkodissa on vastoin toivetta tehty?

Mäkin tykkään siitä, että kevätjuhlassa on Suvivirsi. Päiväkodin joulujuhla, jossa on uskonnollinen sävy, on myös tosi kiva juttu - perinteikäs.

 

Totuus on se, ettei päiväkodeissa voida aina vastata kaikkiin vanhempien toiveisiin ja odotuksiin, ja joskus vanhemmat voivat kokea, ettei heidän näkemyksiään kunnioiteta ( joka sinällään on valitettavaa, mutta joskus ne odotukset tai toiveet, eivät ole toteuttamismahdollisia)
Mutta yksi niistä asioista, joissa on kuunneltava perhettä on juuri tämä uskontokasvatus- ja siihen liittyvät asiat. Lasta, jota ei haluta osallistaa uskonnollisiin hetkiin, seurakunnan aamunavuksiin tms. ei sellaiseen sitten saa viedä. Riippumatta siitä, miten itse arvomaailmassaan senkaltaiset tilaisuudet kokee. Ja vaikkei uskoisikaan lapsen vahingoittuvan tämän osallistuessa aamunavaukseen.

 

Juu, juu! Mä jo aiemmin kirjoitinkin, että sovitusta täytyy pitää kiinni. Varsinkin kun kyse elämänkatsomuksellisista kasvatusasioista. Tää nyt meni vähän juupas-eipäs -linjalle.

 

Joten sä varmaan oikaisit asian? Kerroit että kyseessä on kiva satu ja se siitä.

Minä en oo koskaan sanonut että kyseessä on satu....olen selittänyt, että jotkut ihmiset uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, ja jotkut uskoo taas eri lailla, ja jotkut ei usko laisinkaan. Sen olen sanonut, että itse en usko laisinkaan, mutta iskä taas uskoo näin (muslimi), ja se ja tämä sukulainen uskoo noin (kristitty), ja XXX:n perhe taas uskoo tälleen (juutalaisia). Lisännyt, että en tiedä kuka on oikeassa, eikä kukaan taida sitä tietää, siksi sitä sanotaankin uskonnoksi koska se on uskon asia.

En koe, että mulla olisi ns. oikeus mennä toisten uskontoa ja vakaumusta saduksi ja hölynpölyksi sanomaan.