ollakko vai ei......?????

niin mä nyt lyhyesti kerron tän jutun.....

anteeks jo etukäteen ku vaivaan teitä....

niin , mä ja mun avomies ollaan oltu 5 v yhes ja meillä on 2 lasta...poika 3v6kk ja tyttö 1v6kk....ja musta tuntuu että mä en oo onnellinen sen kanssa.... alkuaikoina ku olin tosi ihastunu siihen ja luulin sen olevan muhun.... se katteli vaan toisia naisia ...tyyliin : onpas ihanat tissit, oikein silmät jäi kii niihin.. tai : ton tissit oon nähny netissä... ja muuta vastaavaa... ja mä vieressä... ja baarissa flirttas jatkuvasti muiden kanssa ja tarjos juomisia kaikille naisille jotka sattu lähel olemaan.... ja mua ei huomattu..!

no sit jätin sen , mut kuitenki se sai mut puhuttua ottamaan sen takas... ja luulin et se muuttuu..

sit tehtiin vauva...ja kysyin ennen vauvan yrittämistä monta monta kertaa että onko hän ihan varma että haluaa lapsen ja aina sanoi : olen , haluan lapsen!!!! ja tottakai mä uskoin.... sit tärppäskin heti...missään vaiheessa musta ei tuntunu että se olis ollu innoissaan.... silitelly masua omasta alotteestaan tai vastaavaa... ja kerran ku olin jo tosi "iso"sillon raskaana, oltiin kävelyllä ja mentiin kioskille ostaan jätskiä, ni tää mies näki että lolan silikoni kuvat oli lehdessä...ja katsoi ainoastaan ne... oikein mun vieressä.... kyllä tuntu kivalta..

no sit ku lapsi synty ja oli noin 2-3kk...ni tuli riitaa ku mies pelas jääkiekkoa ...treenit melkein joka päivä +pelireissut... ja hän lupas että ku vauva syntyy ni on enemmän kotona...iltasin... niin tuli sit riitaa ja kysyin : jos pitäs valita minä ja vauva vai jääkiekko kummasn ottasit ..?? ni se : varmaan sit jääkiekko!

ja mikään ei muuttunu...

no sit se sai kertta toisensa jälkeen mut uskomaan että kaikki muuttuu...ja sit tehtiin toinen lapsi...ja pari päivää sen jälkeen kuntein plussan se sanoo kännissä...: mä en oo ikinä halunnu ees tehdä lasta sun kanssa ja nyt on tulossa jo toinen!! hitto miten tuntu kauheelta!!! *nyt itkettää*

ja kaikkea mahdollista kuinka kauhea akka oon ja #&%£$!* ja kaikkea....

ja tää tapahtu pariin otteeseen ainaki odotusaikana...

no sit tyttö synty ja mä masennuin...monta kertaa itkin sille et tässä sitä on sit tää sun ei toivottu lapsi.... ja sanoin et se vaivaa mua vieläkin mitä sanoit!! se vaan oli suunnilleen hiljaa...

ja pelas jääkiekkoa vaan...lähtee aamul töihin ja tulee illal 9 mais kotiin....

ja nykyään kun elämä muksujen kans on rauhottunu ni olis sitä yhteistä aikaa illas sellanen 2 tuntia...vaik halailla ja pusutella ..ni ei! toki se sanoo joskus et rakastaa mua...mut ei siltä tunnu....mä oon tosi hellimis tyyppiä ja pitäny sitä hyvänä ja kysyny miten se voi jne... mut takas en saa samanlaista kohtelua... ainoastaan jos hän haluaa seksiä ni tulee pitämään hyvänä ja sekös ärsyttää ku tietää miks toinen tulee siihen!!!

ärsyttävää...mulla on tunteet kuollu..enkä jaksa enää uskoa että tää tästä muuttuis... yrittäny oon .... ainoa vaan mikä ahistaa on se et se on kyl ihan hyvä isä!!! ja lapset tykkää ihan kauheasti siitä!!!!!

mitä tekisitte mun tilanteessa???

kiitos ketkä vaivauduitte lukemaan tän tyhmän jutun......

niin ja mies on sanonu et hänet on muka painostettu tekemään lapsia!!! ja mä kun monta kertaa varmistanu että haluaako hän varmasti.... enkä oo painostanu...

 

Jätä se, kauheeta luettavaa tuo teksti siitä millainen mies on sua kohtaan ollut. Itsekin varmaan tiedät, että jos nyt et lähde niin joskus tulevaisuudessa se on kuitenkin edessä. Niin ikävää kuin se onkin myöntää.
Ja jos tilanteessa ei mitään muuta hyvää ole kuin se että hän on hyvä isä lapsilleen, niin sitähän hän voi olla myös eron jälkeen. Voitte sopia säännölliset tapaamiset týms (jos mies suinkin vain haluaa)
Jotenkin tuosta tekstistäsi oli rivien välistä luettavissa se tosiasia että miehesi on hyvinkin kiinnostunut muista naisista, onko hän koskaan pettänyt sinua? Tiedätkö itse?
Etköhän sinä itsekin olisi onnellisempa eron jälkeen, voit löytää juuri sellaisen miehen kuin haluat, joka haluaa läheisyyttä ja helliä hetkiä kanssasi.. =)
Mutta tsemppiä tilanteeseen, ihan miten sitten päätätkään tehdä.

 

kiitos sulle mä en ainakaan tiedä että olis pettäny enkä usko ... en tiiä miks...?? jotenki se on niin luotettavasti sanonu et ei petä...ja on se myöntäny että käyttäyty tosi typerästi sillon... ja joskus vieläkin.. en tiiä tää on niin vaikeaa... toisaalta tuntuu et se on ihana välillä...ja sit taas ihmettelee et miks ihmeessä mä olen sen kanssa.....

 

Mulla itselläni oli nimittäin kutakuinkin samanlainen tilanne kuin sinullakin, ja monet tekstisi asiat kuulostivat niin kamalan tutuilta.. :\|
Lähdin suhteesta (meillä yksi lapsi) kun olin jo vähän aikaa katsellut mieheni typerää käytöstä, tuntui välillä että olen vain jokin "panopuu" hänelle. Myös meillä välillä sanoi, että rakastaa mutta sekin tuntui että hän sanoo sitä vain velvollisuudentunnosta.
Päivääkään en ole katunut että lähdin ja jätin hänet, elämä on oikein antoisaa lapsen kanssa kahdestaankin.. =)
Mieheni on yrittänyt että takaisin ottaisin, ja vieläkin yrittää mutta en aio ottaa, itsepähän tämän aiheutti.
Ihana isä hän on vieläkin lapselleen, heillä on oikein lämpimät välit.
Ja arvaa mitä, on ollut ihan huomata että kyllä ne miehet ovat tällaisen yksinhuoltajankin kimpussa ihan kiitettävästi..

 

joo kuulostaa tutulta toi panopuu juttu...... joo...olishan noita miehiä ympärillä, mut surettaa ku olis niin toinvonu et kaikki kuitenki muuttuis parempaan suuntaan!!!!.... hitto... :\| :\|

 

Minusta tuo kuulostaa sellaiselta että en nyt ihan neuvoisi miestäsi suoralta kädeltä jättämään. Suomalainen mies ei usein osaa lähestyä naista kuin "tosi tarkoituksella" ei hän varmaan sillä mitään pahaa tarkoita. Oletteko puhuneet asiasta että haluaisit välillä vaan ihan paijaamista seksin sijaan.Jääkiekkoilijat on usein vähän " matsoja" niin pitää näytää näyttää että kyllä noita naisia pyörii ympärillä , ei välttämätttä tarkoita että vieraissa käy.Jos sinulla vain rakkautta riittä (tutki nyt tarkkaan sydämmesi) edes vähän niin se voi vielä roihahtaa täyteen liekkin kunhan pääsette samalle aaltopituudelle :hug:

 

Hei!

Suosittelisin seuraavaa: älä lähde suhteesta, mutta ala elää omaa elämääsi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että karsit pois kaiken missä olet ollut miehestäsi riippuvainen. Eli hoidat itse kuljetukset, kauppakäynnit, neuvolakäynnit jne. Mihinkään et pyydä miehesi apua. Samalla alat pitää itsestäsi parempaa huolta kuin koskaan. Eli alat hoitaa kuntoasi ja vaalia hyvinvointiasi. Osoita kaikessa eläväsi itsenäisen naisen elämää. Et ole enää pikkutyttö.

Anna miehesi itsensä kantaa vastuu omasta aikuisuudestaan. Kun hän huomaa, että et enää kinua häneltä lupauksia ja varmistuksia, hän alkaa tuntea epävarmuutta itsenäisyytesi edessä. Kukaan ei olekaan enää sanomassa mikä olisi oikea tapa toimia perheenisänä. Peleihin toivota hänelle hyvää onnea ja vinkkaa silmää "voin paremmin kuin hyvin täällä lasten kanssa".

Tästä seuraa mahdollisesti miehen kasvamista aikuiseksi, mutta ennen kaikkea sinun oma kasvamisesi. Itsenäistyessäsi näet tilanteen itse selvemmin. Sinun ei tarvitse sitten kysellä nettipalstalla antaako anteeksi vai ei. Pystyt itse muodostamaan käsityksen tilanteesta ja tekemään ratkaisun suuntaan tai toiseen.

 

no tähän vois sanoa että mä oon todellakin pärjänny omillani tähänkin asti.... ja ku ukko tullu kotiin oon sanonu: moi mä lähen nyt lenkille , anna lapsille iltapala ja laita nukkumaan...

kyse ei oo tollasesta.... vaan toisen huomioimisesta ja kunnioittamisesta!!!! ..... mä oon tosi itsenäinen ihminen...ja todellakin pärjään muksujen kanssa itse... ja olis ihanaa jos myös mä saisin joskus ihan vilpittömiä huomionosoituksia ja hellittelyjä....ite olen hellijä tyyppi...ja sanon toiselle kaikkea kivaa, mitä myös tarkoitan...

 

Meillä kävi juuri niinkuin joku kirjoitti: kun mä aloin ottamaan asiat lunkista, otin aikaa itselleni, annoin tilaa miehelle, en vaatinut vastauksia enkä vakuutteluja, mies yhtäkkiä päättikin tajuta mikä sille on tärkeää. Varmasti tämä ei tehoa kaikkiin, enkä toki teitä sen kummemmin tunne. Mutta mä olin melkoinen roikkuja ja takertuja: rakastatsä mua, mikset sä sano niin, no mitä toi nyt tarkotti, mikset sä hali mua, hali mua nyt, suukottele, mikset sä koskaan pidä mua hyvänä. Jos mä olisin mies, en itsekään olisi itseäni halinut ja hyvänä pitänyt, ei kukaan jaksa katsella ruikuttajaa. Toki mä olin itse hieman masentunut myös joka sitten osaltaan oli aiheuttamassa tuota ruikutusta ja takertumista. Ja olen myös kuullut että hänet on painostettu perhe-elämään ja lapsia tekemään, mikä ei pidä paikkaansa. Mutta myös miehestä tuntui pahalta: että mä laitoin hänet valitsemaan milloin äitinsä ja meidän, milloin työnsä ja meidän väliltä, painostin ja takerruin. Joten hän sanoi asioita millä uskoi voivansa pestä kätensä koko jutusta, tajusi itse toki myöhemmin ettei asia ihan niin mene. joka tapauksessa, yleensä kaikki muutos lähtee itsestä. Jos haluat että mies muuttuu, muutu ensin itse. Niin se vaan menee.

 

Meillä on ollut pari eroa näiden "yhdessäolo" vuosien välissä. Ensimmäisellä kerralla annoin kaikki sen huorittelut anteeksi ja oltiin asumuserossa vaan. Sit toisella kerralla otin ja pidin hauskaa. Palattiin yhteen. Alkuun oli tosi hankalaa, koska tottakai ukkoa häiritsi, kun mulla oli ollut muitakin eron aikana. Sanoin vain, ettei se sulle kuulu. Nyt meille on tulossa pienokainen ja haukkumiset ym on loppuneet. Välillä itse aiheutan riitaa omalla käytöksellä, mutta eikös se ole sallittua raskaana olevalta naiselta?!

Eli meillä on nämä erot vaikuttaneet positiivisesti suhteen pysyvyyteen. Olen myös itse kasvanut henkisesti ja tiedän, mitä haluan. Mies on muuttunut.

Kaverini erosi kusipää ukostaan ja ukko ryyppäs rahansa ja tuli kerjäämään takas. Nyt hirveen mustasukkainen, kun käy kylässä muitakin miehiä (tosin kavereita vain). Mä en kestäs sitä.. Kaveri on kertonut kaikkea, mitä mukavaa se laukoo. Sit kun haluaa tulla kylään, ni vetoo, et hän saa olla oman tyttärensä kans! Kaveri onkin sanonu, et hän pukee ja antaa sulle mukaan, koska muutenhan jätkä on vain passattavana ja äiti hoitaa tyttärensä. On ne jotkut ukot kusipäitä....