Asun pienessä rumassa luukussa, miehien kanssa aina ollut vaikeuksia. Pitkään ollut sinkku, olen yksinhuoltaja ja minulla on yksi lapsi, erittäin haasteellinen. Olen vähän lihavakin, enkä kauheen älykäs, en saa hyvää työtä, vaan kituutan huonolla palkalla. Lisäksi tuntuu, että aina tulee vastoinkäymisisiä kaikessa. Minulle läheinen ihminen on kuollut ja ikävöin häntä. Sanoin rukouksessa Jeesukselle, että olisit ottanut minut hänen sijastaan, hänestä olisi ollut iloa niin paljon enemmän kaikille. Mutta olen kai liian huono siihenkin.
No toisaalta, vaikka asiat ärsyttääkin, en viitsi tätä elämääni tuhlata märehtimiseen. Vaikka nyt sitä toki teenkin. Kyllä sitä joskus saa. Joskus ei mahda mitään tulee niin paska fiilis, että olen niin arvoton, mitä ihan suoraan sanottuna olenkin. Mutta yritän olla hyvä ihminen, toisille ihmisille ja vähän itsellenikin. Annan armoa, kyllä joku minusta hieman tykkääkin.