Olisipa joku joka veisi mun elinikäisen masennuksen pois

[paskaa]

Juu musta itsestähän se on kiinni...tämä alkaa väsyttää, kun vuosi toisensa jälkeen olen kuin ihaa-aasi, aina on kaikki huonosti. Päällisin puolin todella hyvin, mutta en ole onnellinen. Siis olisi ihanaa nauttia tästä kaikesta onnesta, mutta en pysty. Jos olen hetken onnellisen oloinen, kaikki romahtaa sen jälkeen.

Ja kaikki menneisyyden tähden...

 

[minä]

Kuullostaa niin tutulta...ollaan ilmeisesti samassa veneessä. Koitetaan vain jaksaa, ei kait muukaan auta. ):

 

[ap]

Tuntuu vaan niin tyhmältä, että mulla on ihania lapsia, hyvä koti, hyvä mies ja kaikki ok, mutta mieli ei ole.

 

[Amp2]

Ja minä ilmoittaudun myös samaan veneeseen.

 

[ap]

Tuntuu vaan niin tyhmältä, että mulla on ihania lapsia, hyvä koti, hyvä mies ja kaikki ok, mutta mieli ei ole.

 

[vieras]

Mitä siellä menneisyydessä on? Mikä voi olla niin vakavaa, että sitä täytyy märehtiä koko elämä? Jos joku on sinua kaltoin kohdellut, sun täytyy hakea apua traumoihisi.

 

[ap]

Ja tonkin piti kaksi kertaa tulla

 

[ap]

Olen adoptiolapsi ja toisin kuin moni muu, en ole selvinnyt siitä, että on biologiset juuret katkaistu..olen nuorena sitten tätä märehtinyt kunnolla ja mokaillut sen mukaisesti

 

[vitamiini]

Pitää unohtaa menneet ja katsoa huomiseeen ja elää tätä päivää. Muuten menee nuppi sekaisin. Ei vanhoja muistelemalla saa muuta kuin päänsäryn.

Ruoalla ja vitamiineilla on myöskin valtava merkitys ihmisen henkiseen puoleen.

 

[Dynamiitti]

:hug: Kenenkään ei tarvi jaksaa yksin. Ite ajattelin samalla tavalla. Olin romahduksen partaalla itsekin vielä joku aika sitten. Jos en olisi löytänyt Jeesusta en olisi jaksanut elää syyllisyyden ja ahdistuksen kanssa. Vain Jeesus voi poistaa kaiken entisen elämän tuskan ja uusi elämä oikeasti alkaa kuin puhtaalta pöydältä. :heart:

Voin rukoilla puolestasi.

 

[minä]

No voi itku...äläs nyt sure vaik juttu tuli kaksi kertaa! Niin niitä juttuja kertyy matkan varrella isoja ja pieniä. Täytyy vain keksiä niitä uusia lähteitä joista voimia saa. Kirjoitan tätä samalla myös itselleni...päivän olen täällä itkenyt ja surrut omaa elämääni. Mutta hei elämä voittaa...pakko uskoa näin, eikös?

 

[ap]

Olen ajatellut jo tuotakin, että usko pelastaisi, mutta tyhmä kun olen, en osaa edes uskovainen olla...ei pessimistiä toista samanmoista

 

[herää]

Ihan hukkaan heitettyä tuollainen elämä. Olet epäkiitollinen.

 

[ap]

Arvasin, että tuollaisia "Herää" kommenttejä tulee. Mutta kun elää tunteella, kun on niin herkkä ja hauras ihminen....ja Dynamiitti, kiitos, vaikutit profiilinkin perusteella mukavalta mielenkiintoiselta ihmiseltä..

 

[Dynamiitti]

Olen ajatellut jo tuotakin, että usko pelastaisi, mutta tyhmä kun olen, en osaa edes uskovainen olla...ei pessimistiä toista samanmoista

En halua mitenkään vähätellä ongelmaasi tai ratsastaa sillä uskon varjolla, mutta itse olen kamppaillut vähän samankaltaisten asioiden kanssa liittyen tyttäreeni. Siksi aihe kosketti tietyllä tapaa.

Juu, ja on sitä tullut kyl itekin elämässä hölmöiltyä aikalailla. Eihän menneisyyttä ole kovin hääviä muistella mutten koe tarvettakaan muistella enää. Kaikesta voi päästä yli!

 

[vieras]

Olet nuorena hölmöillyt? No jätä ne nuoruuden mokat omaan arvoonsa, niitä kun on itse kukin tehnyt. Pääasia on se, millainen olet tänään! Adoptioasia saattaa olla raskas taakka, mutta muista että biologiset vanhempasi olivat tilanteessa, jossa he eivät kyenneet parempaan ratkaisuun. Anna heille anteeksi.

 

[--]

Jaksaisitko hakea apua ammattilaisilta? Mielenterveystoimisto? Itselleni sattui pari vuotta sitten juuri oikeat ihmiset/lääkkeet minua auttamaan ja viimeinen vuosi on mennyt paremmin kuin koskaan aiemmin, henkistä hyvinvointia ajatellen.

 

[Sleepis]

:hug: tiedän tasan miltä tuo tuntuu.

 

[höh]

Juu musta itsestähän se on kiinni...tämä alkaa väsyttää, kun vuosi toisensa jälkeen olen kuin ihaa-aasi, aina on kaikki huonosti. Päällisin puolin todella hyvin, mutta en ole onnellinen. Siis olisi ihanaa nauttia tästä kaikesta onnesta, mutta en pysty. Jos olen hetken onnellisen oloinen, kaikki romahtaa sen jälkeen.

Ja kaikki menneisyyden tähden...

Kysy itseltäsi kysymys MITÄ asiota MINÄ HALUAn SEURAAVIEN KYMMENEN VUODEN SISÄLLÄ? Seuraavaksi mietit vastauksen kuinka saat ne asiat, joita haluat ja rehellisesti suljet pois mahdottomat asiat...
Jos haamut menneisyydestä vaivaa, ne pitää häätää pois (mennyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuudesta ei kukaan toiedä joten....) ja alkaa elämään tässä ja nyt hetkessä miettien mitkä on ne asiat, jotka pitävät hengissä (asunto,ruoka,lämpö jne perustarpeetO)

 

[ap]

En enää jaksa hakea apua. Pahimpii hetkiin sain apua, kun oikeasti halusin vain kuolla kokoajan. Tavallaan nyt menee siis hyvin. Se on vaan se sisäinen tuska. Pärjään, mutta elämä on vaan liian vaikeaa minulle.

 

[vieras]

Olen ajatellut jo tuotakin, että usko pelastaisi, mutta tyhmä kun olen, en osaa edes uskovainen olla...ei pessimistiä toista samanmoista

:hug: olen ollut ihan samanlainen, saattanut olla vuosikausia täysin erakko ja surkutella vaan itseäni. tiedän miltä tuntuu kun päässä on ajatus josta ei vain pääse eroon. kävin itse pari vuotta intensiiviterapiassa erään jutun vuoksi (joka ei liittynyt millään lailla menneisyyteeni) mutta siellä sitten niitä menneisyyden lukkojakin auottiin. helpotti kyllä ihan selkeesti.

en suosittele ekaksi vaihtoehdoksi mitään Jeesuksen pelastamista, se on vaan sitä että ei osata ottaa vastuuta omista teoista ja pyritään jotenkin vaan sysäämään ne toisen harteille. tässä tapauksessa uskonnon. ne kaikki omat pahat teotkin pitää pystyä kohtaamaan ns. naamatusten eikä juosta panemaan päätä pensaaseen ja huutamaan hallelujaata ja leikkimään tekopyhää. en tosin usko että sinä ap näin tekisitkään, jotenkin se huokuu tekstistäsi.

suosittelen sinulle ihan ensimmäiseksi elimistön hormonitasapainon palauttamista, minulla se auttoi suunnattomasti ja mielikin on niinkuin olisi ikuinen kevät osta efamolia, se on vahvaa helokkiöljyä, jossa on omega 3- ja omega 6- rasvahappoja ja e-vitamiinia. siitä on hyvä aloittaa, moni ystäväni on saanut siitä avun masennukseensa. itse söin sitä tupla-annoksen heti alkuun kolmen kuukauden ajan.

 

[vieras]

Asun pienessä rumassa luukussa, miehien kanssa aina ollut vaikeuksia. Pitkään ollut sinkku, olen yksinhuoltaja ja minulla on yksi lapsi, erittäin haasteellinen. Olen vähän lihavakin, enkä kauheen älykäs, en saa hyvää työtä, vaan kituutan huonolla palkalla. Lisäksi tuntuu, että aina tulee vastoinkäymisisiä kaikessa. Minulle läheinen ihminen on kuollut ja ikävöin häntä. Sanoin rukouksessa Jeesukselle, että olisit ottanut minut hänen sijastaan, hänestä olisi ollut iloa niin paljon enemmän kaikille. Mutta olen kai liian huono siihenkin.

No toisaalta, vaikka asiat ärsyttääkin, en viitsi tätä elämääni tuhlata märehtimiseen. Vaikka nyt sitä toki teenkin. Kyllä sitä joskus saa. Joskus ei mahda mitään tulee niin paska fiilis, että olen niin arvoton, mitä ihan suoraan sanottuna olenkin. Mutta yritän olla hyvä ihminen, toisille ihmisille ja vähän itsellenikin. Annan armoa, kyllä joku minusta hieman tykkääkin.

 

[Dynamiitti]

En enää jaksa hakea apua. Pahimpii hetkiin sain apua, kun oikeasti halusin vain kuolla kokoajan. Tavallaan nyt menee siis hyvin. Se on vaan se sisäinen tuska. Pärjään, mutta elämä on vaan liian vaikeaa minulle.

Itelläni oli joskus usein sellainen tyhjä olo sisäisesti. Se oli tosi pelottavaa. Viiltelin itseäni nuorena ja ryyppäsin. Olen kyl kerran käynyt aika lähellä kuolemaakin. :/ Sydän pysähtyi hetkeksi.. En ole siitä vaan kovin monelle puhunut lähipiiristä kun en halunnut huolestuttaa. Olen kyl nyt tosi kiitollinen että selvisin!

 

[vieras]

Mä olen huomannut, että se ehdottomuus ja anteeksiantamattomuus jota sovellan itseeni heijastuu myös muihin, eli en voi antaa anteeksi itselleni, enkä muille. Tämä piirre, siis minussa, on muodostunut ilmeisesti siitä samasta anteeksiantamattomuudesta joka on äidilläni. Muistetaan hei antaa anteeksi. Monta elämää menee hukkaan, kun ei ymmärretä unohtaa ja antaa meinneisyyden vajota sinne minne sen kuuluukin mennä. Tärkeintä on se, että oppii virheistä, omista ja muiden.

 

[ap]

Sinä joka vitamiinia suosittelit, siis pelkkää tuota efamoliako söit? Saako ruokakaupasta?

Ja minäkin yritän olla hyvä, olen tutuille ja vieraille hyvin kiltti ja ystävällinen, läheisille sitten en niinkään Yritän niin kovasti, että sitten menee pieleen....jos yritän ottaa rennosti, niin no,en osaa ottaa rennosti..