Olipas pojilla kiva kotiinpaluu eilen....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PeggyBundy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PeggyBundy

Aktiivinen jäsen
14.06.2007
1 032
0
36
Mun pojat tuli isältään eilen kotiin ja olivat ihan innoissaan, niinkun minäkin. Siinä sitten kävivät suihkussa ja sanottiin molemmille että kylppärin ovi täytyy laittaa kiinni ettei meidän 1v mene sinne ja kaadu. No niinhän siinä sitten kävi että toinen unohti laittaa oven kiinni ja pikkuinen kaatui tietenkin märällä lattialla. Mies istui työpöydän ääressä koneella ja ei huomannut vaikka poika käveli ihan vierestä. No siitä sitten alkoikin huuto, mies meni poikien huoneeseen paiskaten oven selälleen ja karjui siitä kun ovi oli jätetty auki, pikkuinen siinä huusi isänsä sylissä eikä isä suostunut antamaan lasta mulle,vaan huusi mullekkin jotain ja minä siihen kanssa jotain niin sen jälkeen paiskasi oven täysillä kiinnni haistatellen jotain...pikkuinen oli siis kokoajan isänsä sylissä. Mä huusin että kasva kuule aikuiseksi ja jotain...Meni sitten pikkuisen kanssa suihkuun ja pisti pojan sänkyyn ja painui itsekkin nukkumaan. Näki että mä itkin...Nukuin sitten ensimmäistä kertaa suhteemme aikana sohvalla. Ottaa niin päähän jo pojankin puolesta, joka harmitteli ja itki kun oli oven unohtanut oven auki. Sit huomaan muutenkin kuinka mies ei mun pojista juurikaan välitä, omastaan vaan...mun mielestä pitäis kaikkia kohdella samanarvoisesti vaikka uusperhe ollaankin. Ei ole tänään soittanut vaikka yleensä päivisin soittaa monta kertaa, tosin en tiedä vastaisinko. Yleensä jos on ollut jotain riitaa niin soittaa kun ei olis mitään tapahtunutkaan ja asiat jää aina selvittämättä. Mut tämä asia selvitetään tai sit teen jonkun isomman ratkaisun tulevaisuuden suhteen...Kiitos jos jaksoit lukea, jollekkin vaan piti saada kertoa.
 
Voi apua.. Tota päivää mä pelkään niin paljon, että siis mies kohtelee esikoista eri tavalla kun kuopusta :|
Onneksi ei siihen viittaavia merkkejä vielä ainakaan ole ollut ilmassa, mutta mistäs sen tietää..
Mun mielestä silti, jos aikoo viettää elämänsä ihmisen kanssa, jolla on lapsia, niin nekin lapset pitää ottaa omikseen.
 
miehesi ei taida olla kasvanut kunnolla aikuiseksi. Tuollainen käytös mieheltä aiheuttaa kitkaa sisarustenkin välille jos vahingosta ärjytään pää punaisena lapsille...tai siis ei sille "omalle!"
Varmasti oli pojalla paha mieli jo muutenkin!
Minä harkitsisin tarkkaan elämää tuollaisen miehen kanssa. Jaksamista sinulle ja lapsille!
 
Surettaa isompien poikien puolesta :(

Omalle ukolleni olen tehnyt erittäin selväksi, että kerrankin kun asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, niin yhteinen taival päättyy siihen. Ja tämä ei ole mikään uhkaus ja mies tietää sen.

Onneksi mikään ei viittaa siihen, että näin tulisi koskaan käymään.

Pitäisiköhän sinun keskustella miehesi kanssa asiasta? Ymmärtääköhän mies edes, miten toimii?
 
Kyl tää jotenkin pitää saada selvitettyä, tietäis vaan miten. Aina saan muutenkin tapella yhteisestä ajasta kun mies tekee niin paljon töitä ja siihen päälle vielä sillä on kaiken maailman projekteja,autohommia jne. Välillä tuntuu et olis parempi muuttaa poikien kans pois.
 
Mun mielestä toi isommille pojille huutaminen ei vielä ollut niin kova "rikos"(koska tekstistäsi ei tarkkaan selviä mitä mies sanoi), mutta tajusihan se mies sopia isompien kanssa, että asia on ok. Kykkä meilläkin mies välillä menettää malttinsa mun lapseen ja huutaa sille kovempaa mihin lapsi on tottunut, mutta sitten se kyllä juttelee tytön kanssa ja "sopii" asian.
 
Voi poikaparat! Onpa ikävää kun huomaa ettei heistä välitetä.
Onneksi en uuspehekuvioon ole koskaan lähtenyt vaikka eron jälkeen olenkin yhden lapsen saanut.
 
Ei ole mies sopinut poikien kanssa asiasta eikä minunkaan...meni siis heti nukkumaan. Minä sitten juttelin pojan kanssa. Mies on muutenkin kova komentamaan poikia. Joissain määrin se on kyl hyvä asia mut välillä tuntuu kun pitäis olla kun armeijassa...Anteeksi pyyntöä odotan ja juttelua asiasta. Nyt mies on siis töissä ja varmaan tulee myöhään illalla vasta...Mä en suvaitse tollaista käytöstä ja ovien paiskomista ollenkaan...Ahdistaa ja vituttaa!
 
Täytyy tunnustaa, et mä välillä räjähdän herkemmin miehen lapselle, kuin omilleni.
Johtuu ihan siitä, että lapsi on saanut niin paljon periksi äidillään ja täällä.
Ihan kuin kukaan muu kuin mä en välittäisi, millainen hänestä tulee isona.
Esim äidillään ollessa lapsi päättää AINA siitä mitä syö, jos äiti tai mummo tekee laatikkoa, lapsi sanoo etten syö ja vaatii keittoa. Ja se hälle sit tehdään...
ja täällä kodissa joutuu pitämään tiukat rajat. Siitä tuleekin sota joskus. Lapsi suorastaan haistattelee välillä että et ole mun äiti en tykkää susta jne... ja jos mun lapset saa jotain mitä hän ei saa, alkaa armoton itkuraivari. Hän kuitenkin saa aina oikeasti eniten, ja on todella kiittämätön isäänsäkin kohtaan.
Joskus tuntuu että mitä tahansa teen tai sanon, se on aina väärin.
Kasvatan omat lapseni kunnioittamaan kaikkia aikuisia, saa nähdä mitä miehen lapsesta tulee...
 
No ehkä turhan voimakkaasti reagoi pätöasiaan. Jotenkin tuli sellanen vaikutelma et tosiaan ap:n pojat ovat miehelle vähän "pakollinen riesa" ja oma lapsi on vaan kaikki kaikessa. Siis kyllähän ton ikäset just kävelemään oppineet kaatuilee et tuskinpa tuosta nyt kovin suurta vahinkoa kävi. Ehkä hän vaan halusi päästä sanomaan/huutamaan/valittamaan ap.n lapsille.
 
Täällä yksi uusperheellinen kans ja kuulostaa tuo soittamattomuus juuri meidän elämältä, kun olin kotiäitinä (yksinäinen?) niin vielä riidoista rangaistiin niin, että ei edes soittanut päivällä kuten muuten aina teki - lisäsi vaan riidanhalua.

Meillä mies ei eriarvoista lapsia, mutta minä taidan tehdä niin, kun omat on kuitenkin omia (ainakin ajatuksissa) teoista en ole varma.

Haluaisitko kaverin??? Voisin laittaa yveetä jos kiinnostaa, ollaan etelä-suomesta kans.
 
ei varmaan ole noin kamalaa jos pieni kaatuu lattialla! Keskustelun paikka.

ja kyllä se on aina viimeiseksi aikuisen vastuulla mitä lapset tekee. Ei voi syyttää lapsia siitä asiasta!
 
Laita vaan yv:tä, eilen mietin että kenelle soittaisin, mutta ei löytynyt ketään sellaista kenelle olisin voinut avautua...mun on ehkä vähän itsekkin vaikea puhua omista murheista...juttukaveria kyllä tarttis...
 
Mietin et pitäiskö lähteä lasten kanssa mun vanhemmille yöks, vanhempien kämppä siis on tyhjillään kun he itse ovat mökillä. Sais mieskin vähän ajattelemisen aihetta. Toisaalta pakenen tulevaa jos lähden...
 
Mun mielestä miehen täytyy nyt tehdä aloite keskusteluun ja ei tosiaan ole mitään kuulunut. Mut varmaa on et jos tänään ei jutella niin en myöskään samaan sänkyyn mene nukkumaan...jos vaik tajuis et oikeesti on tosi kyseessä. Ukko pitää mua ihan itsestäänselvyytenä nyt kun on yhteinen muksu...
 
Tässä taas asiaa pähkältyäni taas palaan aiheeseen siitä kuinka mies jättää mun pojat huomioimatta...eilenkin sanoi että kun hänen poikansa vähän kasvaa niin täytyy heti ostaa mopo, mönkkäri tms. Mun pojat on jo siinä iässä että voisivat semmoisilla ajelakkin mielellään mutta ei puhettakaan että niille ostais jotain. Ennen yhteisen poikamme syntymää huomioi poikiani paljon paremmin, vei synttärilahja ostoksille jne. eipä enää tänä vuonna vienyt...en mä tiedä mitä pitäis tehdä/sanoa. Menen aina jotenkin lukkoon kun pitäis jotain sanoa... :headwall:
 
voi kurjuus...
tiedätkös,meillä olis tapahtunu samalla tavalla eli mun aikasemmasta liitosta olevat lapset olis saannut huutia ja kunnolla ja muutenkin toi tarina on kuin olisin sen itse kirjottanut :(
minä olen sanonut suoraan asiasta ja siitä kehittyy sellanen soppa että oksat pois,,meillä on nämä yhteiset ja edelliset molemmilla ja vain ja ainoastaan yhteiset ja herran aikasempi on ykkösiä..multa vaatii huomioimaan mutta kun olin aikani seuraillut tilannetta niin lopetin sen,,huomasi kyllä sen itsekkin kun oltiin vaikka jossain ja piti tuliasia ostaa ostin vain omille,,kysyi että missä pojan tuliainen on,vastasin että jos sille jotain haluut viedeä niin osta ite,,
muuten en kohtele poikaa samalla tavalla kuin mies mun aikasempia koska en pysty siihen,lapsi on viaton eroon ja uusiin ihmisiin vanhempiensa elämässä,mutta tuntuu siltä kuin noilta miehiltä puuttuis jotain aivoista tässä asiassa,

ole rohkee ja sano,tulee aivan sairaan hyvä fiilis itelle :D tavallaan kostaa omien lapsien puolesta se pahanmielen tuottama asia joka teilläkin oli vahinko.
 
En ymmärrä huutamista mutta ymmärrän että pelästyi poikansa puolesta. Voi sattua pahastikin jos lyö päänsä kaakelilattiaan. Tottakai miehesi tulisi kohdella lapsia tasapuolisesti mutta faktahan on se että vain yksi on hänen omansa. Ja omat ovat aina eriarvoisia, valitettavasti.
 

Yhteistyössä