P
paskapää
Vieras
Meillä on iso talo, johon ollaan just muutettu. Vauva syntyy parin kuukauden päästä. Olen laittanut merkille sellasia turvallisuuspuutteita mihin pitää puuttua viimeistään sitten, kun vauva alkaa lähteä liikkeellä. Vauva on jo vatsassa aika vilkas, epäilen että lähtee aikaisin liikkeelle.
Alakertaan menee jyrkät kiviset portaat. Ovi sinne on vähän rikki, eli kahvan jousi ei toimi, eli ovi ei mene "kunnolla kiinni", vaan vain kiinni, "kieli" ei kloksahda paikalleen, oven saa auki kun vähän sormilla vetäsee oven alahelmasta.
Ei vaadi siis mitään kahvan kääntämistä.
Ja se ovi on aina auki !
Olen sanonut siitä miehelle: pitää opetella jo nyt menemään niin, että sulkee oven perässään!
Nalkutin siitä viikonlopun.
Sanoin, että hankin siihen semmosen portin, joka läpsähtää takaisin kiinni, eli sitä ei voi jäättä / unohtaa auki. Miehen mielestä se kuulosti ihan turhalta.
Sanoin, etten ota sitä riskiä, että vauva ryömii ja putoaa päälleen kiviportaista, se on menoa sitten vauvalle.
Kuten sanottu, talo on ISO. Kun minä olen yhdessä nurkassa tekemässä jotain, vaikkapa auttamassa isompaa lasta vessa-asioilla, en millään ennätä, enkä edes näe mitä juuri liikkeelle lähtemään oppinut vauva tekee.. Koti on siis saatava niin turvalliseksi, että se vauva pystyy aikanaan liikummaan ilman vaaraa.
Ilmeisesti minä vaadin liikaa. En tiedä sitten miten käytönnössä arkeni kotona hoidan, jos en kahden perään repeä..
Viikonlopun olen sitten teatraalisesti ja mielenosoituksellisesti hakannut tätä ovea kiinni kun muut -mies ja hänen viikonloppulapsensa - jättivät sen auki.
Tänään vitutti kaikki edelleen liittyen viikonloppuun ja karjuin miehen paikalle. siitä ovesta.
Että siinä vaiheessa kun tämä vauva putoaa noista portaista minä lähden etkä sen jälkeen näe.
Mies veti herneet nenäänsä, karjui ja huusi ja poltti päreensä ihan kokonaan, olin kuulemma tosi rumasti hänelle sanonut - kun sanoin samasta asiasta aikuiselle sadannennen kerran, ja että vastuu on hänekin!
MIes paukautti alakerran oven kiinni, se on nyt lukossa eikä siihen ole olemassakaan avainta.
Pääsen suihkuun ja pyykkikoneelle jos kierrän ulkokautta, epäsiistin pannuhuoneen läpi.
Autotallinkin kautta pääsee, mutta se ovi on niin raskas nostaa, etten jaksa, - olen raskaana ja minulta "puuttuu" tietyt lihakset, esim. vatsalihakset. Yllättäen.
MIes lähti asioilleen, viipyy koko päivän.
EN tiedä milloin menen seuraavan kerran kaupnkiin, milloin ostan sen portin.. ja asennan itse? KUn en osaa porakonetta käyttää.
Yläkerrasta puuttu kaide ja portti, onneksi ipana on iso (3 1/2 v) eikä putuoa. Alakertaan on kuitenkin kaide laitettava, portti tai jotain, ettei tämä vauva aikanaan karkaa rappusia ylöspäin. Ne on kapeat ja jyrkät.
Mies pitää tätäkin jonain hätävarjelun liioitteluna. Ovi ei estä mitään: senkin kahva on rikki samalla tavalla kuin kellariin menevän oven kahva.
Ilmeisesti minun pitäisi sitten keskittyä silmät selässäkin seuraamaan, että missä konttaava taapero on, seuraavat 2 vuotta siitä kun vauva syntyy ja liikkumaan oppii..
On nimittäin kokemusta vilkkaasti lapsesta, esikoinen oli ja on semmonen, vaikka oli esikioinen, ainoana siis pitkään, en kerinnyt perässä pysymään, mm. roskiksen purki kokonaan lattialle alle vuoden ikäisenä.. ja paljon muuta, ja asunto oli tavallinen pikku kaksio. Tämä on mieletön herovoton lukaali, jos olen eteisessä pukemassa kuravaatteita 4-vuotiaalle, en tiedä mitä keittiöössä tapahtuu. JOs olen keittiössä, en näe mitä muualla talossa tapahtuu..
Ja kun yrittää, että mieskin alkaisi jo nyt kiinnittä turvallisuuskysymyksiin huomiota, hän vetää hillittömät raivarit, karjuu ja huutaa ja ovet on auki ja naapurit pihalla.
Alakertaan menee jyrkät kiviset portaat. Ovi sinne on vähän rikki, eli kahvan jousi ei toimi, eli ovi ei mene "kunnolla kiinni", vaan vain kiinni, "kieli" ei kloksahda paikalleen, oven saa auki kun vähän sormilla vetäsee oven alahelmasta.
Ei vaadi siis mitään kahvan kääntämistä.
Ja se ovi on aina auki !
Olen sanonut siitä miehelle: pitää opetella jo nyt menemään niin, että sulkee oven perässään!
Nalkutin siitä viikonlopun.
Sanoin, että hankin siihen semmosen portin, joka läpsähtää takaisin kiinni, eli sitä ei voi jäättä / unohtaa auki. Miehen mielestä se kuulosti ihan turhalta.
Sanoin, etten ota sitä riskiä, että vauva ryömii ja putoaa päälleen kiviportaista, se on menoa sitten vauvalle.
Kuten sanottu, talo on ISO. Kun minä olen yhdessä nurkassa tekemässä jotain, vaikkapa auttamassa isompaa lasta vessa-asioilla, en millään ennätä, enkä edes näe mitä juuri liikkeelle lähtemään oppinut vauva tekee.. Koti on siis saatava niin turvalliseksi, että se vauva pystyy aikanaan liikummaan ilman vaaraa.
Ilmeisesti minä vaadin liikaa. En tiedä sitten miten käytönnössä arkeni kotona hoidan, jos en kahden perään repeä..
Viikonlopun olen sitten teatraalisesti ja mielenosoituksellisesti hakannut tätä ovea kiinni kun muut -mies ja hänen viikonloppulapsensa - jättivät sen auki.
Tänään vitutti kaikki edelleen liittyen viikonloppuun ja karjuin miehen paikalle. siitä ovesta.
Että siinä vaiheessa kun tämä vauva putoaa noista portaista minä lähden etkä sen jälkeen näe.
Mies veti herneet nenäänsä, karjui ja huusi ja poltti päreensä ihan kokonaan, olin kuulemma tosi rumasti hänelle sanonut - kun sanoin samasta asiasta aikuiselle sadannennen kerran, ja että vastuu on hänekin!
MIes paukautti alakerran oven kiinni, se on nyt lukossa eikä siihen ole olemassakaan avainta.
Pääsen suihkuun ja pyykkikoneelle jos kierrän ulkokautta, epäsiistin pannuhuoneen läpi.
Autotallinkin kautta pääsee, mutta se ovi on niin raskas nostaa, etten jaksa, - olen raskaana ja minulta "puuttuu" tietyt lihakset, esim. vatsalihakset. Yllättäen.
MIes lähti asioilleen, viipyy koko päivän.
EN tiedä milloin menen seuraavan kerran kaupnkiin, milloin ostan sen portin.. ja asennan itse? KUn en osaa porakonetta käyttää.
Yläkerrasta puuttu kaide ja portti, onneksi ipana on iso (3 1/2 v) eikä putuoa. Alakertaan on kuitenkin kaide laitettava, portti tai jotain, ettei tämä vauva aikanaan karkaa rappusia ylöspäin. Ne on kapeat ja jyrkät.
Mies pitää tätäkin jonain hätävarjelun liioitteluna. Ovi ei estä mitään: senkin kahva on rikki samalla tavalla kuin kellariin menevän oven kahva.
Ilmeisesti minun pitäisi sitten keskittyä silmät selässäkin seuraamaan, että missä konttaava taapero on, seuraavat 2 vuotta siitä kun vauva syntyy ja liikkumaan oppii..
On nimittäin kokemusta vilkkaasti lapsesta, esikoinen oli ja on semmonen, vaikka oli esikioinen, ainoana siis pitkään, en kerinnyt perässä pysymään, mm. roskiksen purki kokonaan lattialle alle vuoden ikäisenä.. ja paljon muuta, ja asunto oli tavallinen pikku kaksio. Tämä on mieletön herovoton lukaali, jos olen eteisessä pukemassa kuravaatteita 4-vuotiaalle, en tiedä mitä keittiöössä tapahtuu. JOs olen keittiössä, en näe mitä muualla talossa tapahtuu..
Ja kun yrittää, että mieskin alkaisi jo nyt kiinnittä turvallisuuskysymyksiin huomiota, hän vetää hillittömät raivarit, karjuu ja huutaa ja ovet on auki ja naapurit pihalla.
