Olin juuri seminaarissa jossa tohtori sanoi ettei ole pystytty todistaa huudatus-unikoululla olevan lapselle haittaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huhuu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huhuu"

Vieras
Että lasta voidaa huudattaa vaikka koko yö ilman minkäänlaisia traumoja yms. ja vanhemman ei tarvitse lapsen luokse mennä kertaakaan. Ja ennen ei ollut tietoakaan lasten uniongelmista, mutta nykyään vanhemmat on peloteltu lapseen jäävistä traumoista ettei lasta uskalleta huudattaa öisin.
 
Teknisesti ottaen saattaa pitää paikkansa, ettei todisteita ole. Mutta se tarkoittaa vain sitä, että ei ole tehty tutkimuksia, joissa toinen vauvaryhmä olisi huudatettu ja toinen jätetty huudattamatta ja sitten vertailtu näiden myöhempää elämää.
 
Voi nyt vaan sitten omalla kohdallaan miettiä, että jos itse jotuisi jonnekin pimeään huoneeseen avuttomana sänkyyn huutamaan, että miltä se tuntuisi kun kukaan ei reagoisi mitenkään. Miksi se olisi vauvalle yhtään erilaisempaa? Oikeastaan on varmasti vielä pahempaa kun ei ymmärrä miksi ei hänen kutsuunsa vastata. Ei sitä ole helppo todistella että siitä aiheutuu tai on aiheutumatta traumoja. Järkyttävää kidutusta se on minun mielestäni.
 
Miksi niitä lapsia pitäisi sitten huudattaa? Esikoinen meni tassutusunikoululla omaan huoneeseen 9 kk ikäisenä ja kuopus 4,5 v ikäisenä alko nukkumaan kokonaisia öitä omassa sängyssään. Kumpaakaan ei ole tarvinnut huudattaa ja omissa sängyissään nukkuvat.
 
Tämä taitaa olla taas sarjassamme "asioita, joita ei tieteellisesti pystytä todistamaan, koska lapset eivät ole koe-eläimiä".

No, niin tai näin. En tiedä, olisiko huudattamisesta haittaa lapselleni. Mutta tiedän että siitä olisi haittaa minulle.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
En mä ole tätä mitenkään puolustellut, mutta kirjoitin vain mitä se tohtori sanoi. En henk.koht pystyisi jättää lastani huutamaan omaan huoneeseen, mutta tämän jälkeen pystyn ottaa rennommin ettei joka kerta kun lapsi inahtaa tarvitse tuttia mennä laittamaan.
 
Juu, ei sitä todistettu ole, koska sellainen tutkimus olisi epäeettinen. Vanhemmistaan erossa olevan lapsen fysikkassa kuitenkin tapahtuu selviä muutoksia, jotka on kyetty todistamaan, ja olisi hyvin omituista olettaa, että itku ja huuto saisi esim. stressihormoneja jotka voivat muovata aivoja pitkäaikaisestikin, muuttumaan.

Ja mitä psykologian tutkimus sanoo, on että vahva tunne aiheuttaa pahimmillaan ja parhaimmillaan pysyviä hermorata muutoksia jopa kerrasta.
Henk.koht en ottaisi riskiä, että tuntien huutaminen ei nyt sattuisi aiheuttamaan tätä minun lapselleni.
 
Huudattaminen ja huudattaminen ovat kaksi eri asiaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia ja hysteerisiä, lapsi ei saa itkeä, ei kokea pettymyksiä, häneen ei saa sattua, eikä häneltä voi vaatia - pakottamisesta puhumattakaan. Elämässä on kuitenkin pettymyksiä, kipua, pakkoa, velvollisuuksia.
 
[QUOTE="viiraska";26146908]Huudattaminen ja huudattaminen ovat kaksi eri asiaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia ja hysteerisiä, lapsi ei saa itkeä, ei kokea pettymyksiä, häneen ei saa sattua, eikä häneltä voi vaatia - pakottamisesta puhumattakaan. Elämässä on kuitenkin pettymyksiä, kipua, pakkoa, velvollisuuksia.[/QUOTE]

Mutta alle 1 vuotiaalla ei ole/ei pitäisi olla/ei saa olla mitään noista!!

On se hyvä että taas pidetään totuutena yhden tyypin mielipidettä, kunhan se vaan sopii omiin tekoihin/tekemättä jättämisiin
 
[QUOTE="viiraska";26146908]Huudattaminen ja huudattaminen ovat kaksi eri asiaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia ja hysteerisiä, lapsi ei saa itkeä, ei kokea pettymyksiä, häneen ei saa sattua, eikä häneltä voi vaatia - pakottamisesta puhumattakaan. Elämässä on kuitenkin pettymyksiä, kipua, pakkoa, velvollisuuksia.[/QUOTE]

Iso kysymys lieneekin se, millä tavalla vauvaa pitäisi pienenä kohdella, että hän sitten isona jaksaisi elämän kaikkia kipuja ja pettymyksiä.
 
[QUOTE="vieras";26146796]Miksi niitä lapsia pitäisi sitten huudattaa? Esikoinen meni tassutusunikoululla omaan huoneeseen 9 kk ikäisenä ja kuopus 4,5 v ikäisenä alko nukkumaan kokonaisia öitä omassa sängyssään. Kumpaakaan ei ole tarvinnut huudattaa ja omissa sängyissään nukkuvat.[/QUOTE]

Mä voisin kysyä, miksi pitää pitää jotain tassutusunikouluja? Meillä molemmat lapset on alusta lähtien (synnäriltä kotiin päästyä ) nukkuneet omassa huoneessaan omassa sängyssään ilman mitään kommervenkkejä, senkun on laitettu nukkumaan. Ei ole tarvinnut tassutella kumpaakaan, eikä kumpikaan ole huutanut.
 
[QUOTE="vieras";26146978]Mä voisin kysyä, miksi pitää pitää jotain tassutusunikouluja? Meillä molemmat lapset on alusta lähtien (synnäriltä kotiin päästyä ) nukkuneet omassa huoneessaan omassa sängyssään ilman mitään kommervenkkejä, senkun on laitettu nukkumaan. Ei ole tarvinnut tassutella kumpaakaan, eikä kumpikaan ole huutanut.[/QUOTE]

Onneksi olkoon! Kaikilla ei mene noin, vaikka teillä on mennyt.
 
No ei varmaan ole pystyttykään todistamaan, koska ei ihmisvauvoilla voida tehdä sellaisia kokeita, että koeryhmää huudatetaan yöt läpeensä ja verrokkiryhmä nukutetaan normaalisti! "Ei ole pystytty todistamaan" ei tarkoita samaa, kuin että huudatusnukuttamisesta ei olisi haittaa.
 
Tottahan se on, että tutkimusten mukaan mitään pysyviä traumoja edes huudatusunikoulu ei aiheuta. Vanhemmille varmaan parempi kuitenkin toteuttaa tassuttelu-unikoulu, ettei jää äidille tai isälle niitä traumoja. :)
 
Huudatuskin on vähän monitulkintainen asia. Yksi ajattelee että lapsi ei saisi inahtaakaan, heti pitää olla lohduttamassa tai hyssyttämässä. Itse ajattelen niin että lapsen huutoon pitää kyllä vastata muttei sen tarvitse sillä sekunnilla tapahtua. Eli jos nyt satun istumaan vessassa kun lapsi herää uniltaan niin en juokse housut kintuissa makkariin vaan lapsi saa kyllä huutaa hetkisen ennen kuin ehdin paikalle. Jos olen viereisessä huoneessa juuri tekemässä jotain niin saatan huikata että äiti tulee kyllä kohta. Ei minua aina edes tarvita, joskus saattaa unissaan mölistä ja kun ovelta varovasti kurkkaan niin poika itse asiassa onkin jo nukahtanut uudelleen, olisi vain herännyt suotta jos olisin heti höökännyt ottamaan syliin.
 
Ylisuojelevuudella voi myöskin tahattomasti viestiä lapselle että huutaminen on paha asia ja sillä saa vanhemmat ihan pois tolaltaan. Itse pyrin aina suhtautumaan rauhallisesti, vaikka lapsi huutaa niin en menetä omia hermojani vaan hyssyttelen rauhallisesti ja jos on selkeästi kiukkukränästä kyse niin annan lapsen huutaa pahan olonsa pois - jätän vaikka oven auki niin että lapsi kuulee minun olevan lähellä, tai istun itse lastenhuoneen lattialla lukemassa - ja sitten kun veto alkaa hiipua niin otan syliin ja laitan nukkumaan / vien syömään tai mitä nyt sitten onkin ohjelmassa.
 
[QUOTE="huhuu";26146767] Ja ennen ei ollut tietoakaan lasten uniongelmista, mutta nykyään vanhemmat on peloteltu lapseen jäävistä traumoista ettei lasta uskalleta huudattaa öisin.[/QUOTE]

Tämä on totta että ennen ei ollut tietoakaan uniongelmista eikä monesta muustakaan sairaudesta, saati niiden hoidosta. Musta on vaan hyvä että nyt on tietoa..
 
[QUOTE="huhuu";26146767]Ja ennen ei ollut tietoakaan lasten uniongelmista, mutta nykyään vanhemmat on peloteltu lapseen jäävistä traumoista ettei lasta uskalleta huudattaa öisin.[/QUOTE]

Jaa, jaa, ja missäs puskassa sinä nyt taas olet elänyt. Kyllä niitä uniongelmia ennen oli ihan yhtälailla, mm. sairaalaan vietiin lapsia huudatusunikouluun ennenaikaan kun ei vanhemmat pystyneet. Ja lapsia tainnutettiin viskillä pitkä tovi ennen tätä. Niin kauan on uniongelmia ollut kuin lapsiakin, niistä, niinkuin monesta muustakaan menneestä asiasta ei vaan ole foorumimerkintöjä tai iltalehden uutisia.

Paras esimerkki tämän kaltaisesta ajattelustaoli eräässä toisessa ketjussa tyyppi, joka kysyi, että koska muka äidit olisivat voineet olla lapsensa kanssa kotona päivät pitkät....huoh, suurimman osan evoluutiostamme?
 
[QUOTE="Kifa";26147106]Huudatuskin on vähän monitulkintainen asia. Yksi ajattelee että lapsi ei saisi inahtaakaan, heti pitää olla lohduttamassa tai hyssyttämässä. Itse ajattelen niin että lapsen huutoon pitää kyllä vastata muttei sen tarvitse sillä sekunnilla tapahtua. Eli jos nyt satun istumaan vessassa kun lapsi herää uniltaan niin en juokse housut kintuissa makkariin vaan lapsi saa kyllä huutaa hetkisen ennen kuin ehdin paikalle. Jos olen viereisessä huoneessa juuri tekemässä jotain niin saatan huikata että äiti tulee kyllä kohta. Ei minua aina edes tarvita, joskus saattaa unissaan mölistä ja kun ovelta varovasti kurkkaan niin poika itse asiassa onkin jo nukahtanut uudelleen, olisi vain herännyt suotta jos olisin heti höökännyt ottamaan syliin.[/QUOTE]

No peesi. En itsekään katso olevan ylihysteerinen mitä lapsen itkuun tulee.

On myös täysin eri asia, kykeneekö kukaan tulkitsemaan itkeekö se 6 kk ikäinen vauva nälkäänsä vai tottumuksesta keskellä yötä. Parivuotiaan taaperon kohdalla asia taas on jo ihan eri.

On aika järkyttävää, että neuvolassa tuputetaan tätä ajattelua, että ei se 6 kk ikäinen enää yöllä maitoa tarvitse! Itse en ainakaan ikinä luottaisi siihen, jos joku ulkopuolinen tulisi ilmoittamaan, että "se sinun nuppusesi pärjää kyllä aamuun asti ilman maitoa, kyllä MINÄ tiedän"!

Sitten kolmas asia on se, että näitä huudatus-unikouluja tuntuu olevan moneen lähtöön; siis neuvoja kuinka ja millä aikataululla ne tulisi toteuttaa. Sekin tuntuu olevan ihmisillä ihan hämärän peitossa, mikä on se realistinen aika, minkä esim. puolen vuoden ikäinen pärjää yöllä ilman ruokaa. "Täysi yö" on sen ikäiselle aivan eri asia, kuin vaikkapa 1,5 -vuotiaalle. Sitten ihmetellään, kun ei se oma vauva nukukaan 12 h, niinkuin neuvolassa luvattiin :headwall: Ihan käsittämätöntä, miten vähäisen "koulutuksen" ja informaation turvin vanhemmat laitetaan noita unikouluja pitämään!
 
Suurimman osan evoluutiostamme äiti ei tosin ole todellakaan keskittynyt lapsen paapomiseen ja hyssyttämiseen vaan ruoan hankintaan ja lapsi on sitten kulkenut siinä mukana miten parhaiten taitaa. Suomessakin ennenvanhaan lapset on jätetty vain pari vuotta vanhemman sisaruksen hoteisiin tai kehtoon imemään maidolla täytettyä lehmänsarvea sillä aikaa kun äiti on pellolla tai navetassa.
 
[QUOTE="pop";26147360]Jaa, jaa, ja missäs puskassa sinä nyt taas olet elänyt. Kyllä niitä uniongelmia ennen oli ihan yhtälailla, mm. sairaalaan vietiin lapsia huudatusunikouluun ennenaikaan kun ei vanhemmat pystyneet. Ja lapsia tainnutettiin viskillä pitkä tovi ennen tätä. Niin kauan on uniongelmia ollut kuin lapsiakin, niistä, niinkuin monesta muustakaan menneestä asiasta ei vaan ole foorumimerkintöjä tai iltalehden uutisia.

Paras esimerkki tämän kaltaisesta ajattelustaoli eräässä toisessa ketjussa tyyppi, joka kysyi, että koska muka äidit olisivat voineet olla lapsensa kanssa kotona päivät pitkät....huoh, suurimman osan evoluutiostamme?[/QUOTE]

:D:D Tää oli hyvä!
 
[QUOTE="Kifa";26147450]Suurimman osan evoluutiostamme äiti ei tosin ole todellakaan keskittynyt lapsen paapomiseen ja hyssyttämiseen vaan ruoan hankintaan ja lapsi on sitten kulkenut siinä mukana miten parhaiten taitaa. Suomessakin ennenvanhaan lapset on jätetty vain pari vuotta vanhemman sisaruksen hoteisiin tai kehtoon imemään maidolla täytettyä lehmänsarvea sillä aikaa kun äiti on pellolla tai navetassa.[/QUOTE]

En voi tietää tuhansia ja taas tuhansia vuosia sitten vallinneista kasvatusmetodeista, mutta luulisi, että se vauva on ollut aika lailla läheisessä kontaktissa äitiin valtaosan ajasta. Vaaranahan tuolloin olivat pedot, jotka saattoivat viedä jälkikasvun. Mitenkähän ihminen on päässyt luomakunnan kruunuksi, jos vauvat olisi jätetty kotiluoliin oman onnensa nojaan näiden vuosien aikana?

Afrikassahan nää muksut kulkee näppärästi kantoliinassa.

Mitä tulee sitten tuohon lehmänsarvi-viittaukseen, katsoisin, että suomalainen yhteiskuntakin on melkoisen nuori noin ihmisen koko evoluutioon suhteutettuna.
 
[QUOTE="vieras";26146978]Mä voisin kysyä, miksi pitää pitää jotain tassutusunikouluja? Meillä molemmat lapset on alusta lähtien (synnäriltä kotiin päästyä ) nukkuneet omassa huoneessaan omassa sängyssään ilman mitään kommervenkkejä, senkun on laitettu nukkumaan. Ei ole tarvinnut tassutella kumpaakaan, eikä kumpikaan ole huutanut.[/QUOTE]

No meillä kuopus päätti jo laitoksella, että hän ei nuku kuin äitin vieressä, hankalaa laitoksen kapeilla peteillä. Saipa neiti sitten nukkua vieressä niin kauan kuin halusi, ei ollut sitä ongelmaa niinkuin esikoisen aikoina että piti töihin lähteä, että se yösyöminen piti lopettaa että saan nukkua kunnon yöunet ja aamulla töihin, siksi tassutusunikoulu esikoiselle.
 
[QUOTE="Kifa";26147450]Suurimman osan evoluutiostamme äiti ei tosin ole todellakaan keskittynyt lapsen paapomiseen ja hyssyttämiseen vaan ruoan hankintaan ja lapsi on sitten kulkenut siinä mukana miten parhaiten taitaa. Suomessakin ennenvanhaan lapset on jätetty vain pari vuotta vanhemman sisaruksen hoteisiin tai kehtoon imemään maidolla täytettyä lehmänsarvea sillä aikaa kun äiti on pellolla tai navetassa.[/QUOTE]

Eikä tarviikaan keskittyöä paapomiseen ja hyssytellyyn jos lapsi saa olla äidissä kiinni, mielellään ihokontaktissa ja napata maitoa sillon kun halutaan. Vaan nykyään tosiaan paapotaan ja hyssytellään, kun on niin kiiru toimittamaan muita asioita ennenkuin vauva on siihen valmis.
 

Yhteistyössä