Oli jotenkin nolo kun äiti kerjäsi kehuja lapseltaan juhlissa

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="Vieras";29104082]Joo samaa mieltä. En tykkää yhtään tuollaisista värejä ja pöpöjä, sormiröhnää ja hikeä tursuavista kakun irvikuvista, jotka on ylimakeaa sokerimassaaa tai marsipaania. Kiitos ei myös liivatteille!

OSTAKAA ÄIDIT LAPSILLENNE MUOVAILUVAHAA JA KEHUKAA, niin tulevaisuus on parempi![/QUOTE]

Leipoessa voi käyttää ohuita suojakäsineitä... Jos siis joutuu kovasti "pyörittelemään" sormissa jotain massaa.... Tai ainakin aina leivotaan (ja laitetaan ruokaa) puhtailla käsillä. Niitä pestään siinä leipomisen lomassa välillä.

 

[Peyote]

Tää on selkeesti joku luonnekysymys.

Minä kun saatan mennä miehellekin, kun tulee töistä että "katso kuinka hienoja porkkanasämpylöitä tein! Oon ihan hajalla kun tuli haavakin sormeen kuorimaveitsestä ja arvaa paistoinko näitä koko illan kun taas tuli tehtyä taikinaa kymmenelle. Ootko nyt muru iloinen kun kerrankin leivoin? Halusin tehdä sinulle jotain herkkua kun tuut rankan päivän jälkeen kotiin! Eikö tuoksukin ihanalta!"

En minä mitään kehuja tuolla kerjää. Kunhan puran innostustani ja iloani siitä, että toinen on niin onnellisen näköinen, kun on nälkä ja lempisämpylät tuoksuu (molemmat käydään töissä ja minä lisäksi opiskelen niin ei tule oltua kodinhengettärenä kovin usein).

Uskon kuule aapee tuon kuvailemasi äidinkin vain purkaneen omaa iloaan siitä, että lapsi ilostui ja vaikeatekoinen kakku onnistui.

Ja meillä mieskin hokee vaan juujuujuu, muttei ole yhtään vaivautunut vaan sämpylän syötyään suukottaa ja kehuu.

Kehutaanko sinua aapee koskaan? Miksi omakehu on niin herkkä paikka? Osaatko ottaa kehuja vastaan? Uskallatko pyytää arvostusta ilmaisemalla selkeästi, kun jossain onnistut? Mikä sinun oikein on kun tuollaisesta ahdistut?

Toi sun tyylis ei kuulosta kehun kerjäämiseltä tai ahdistavalta. Joskus kumminkin joutuu tilanteeseen, jossa tosiaan on semmonen vaivaantunut tunnelma kun joku kehuskelee kovasti.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="Viltsu";29103847]
No sitten kun kaikki vieraat oli paikalla ja oli aika alkaa kynttilöiden puhallukseen, niin tää äiti ottaa lapsen syliinsä ja alkaa höpistä että "katso kuinka hienon kakun äiti on sulle tehnyt! Vähän meinaa nyt äitiä väsyttää kun viime yönä leivoin ja aikaisin aamulla heräsin koristelemaan! Ootko sä nyt iloinen kun äiti teki sulle näin hienon kakun? Äiti halusi että pikku M***a tulisi OIKEIN iloiseksi! Nyt puhalla kynttilät oikein reippaasti!".

Mulle tuli vaan aika paha olo tuosta tilanteesta. Niin kuka siellä olikaan päivänsankari, se lapsi, jolle ois varmaan ollu ihan sama, minkälainen kakku oli, vai se äiti, joka suureen ääneen hehkutti kuinka hän oli uurastanut lapsen eteen ja että olihan lapsi nyt varmasti oikein onnellinen kun hänellä on niin hyvä äiti...

Oonko mä vaan outo vai kalskahtiko tuo muiden korvaan?[/QUOTE]

Itse asiassa, mun mielestä tuossa lauseessa ei ole mitään kamalan tuomittavaa. Tämä saattaa olla ko äidin tapa puhella ja höpöttää. En huomannut tuossa mitään suurta syyllistämistäkään.
Itse en ehkä noin sanoisi. Ei ole mun tyylistä. Totean vain onnistuessani, että nyt olen tyytyväinen. Tai nyt onnistui. Mutta meitä on niin moneksi. Kaikista eniten inhottaa se tapa jossa haukutaan omaa luomusta tai leipomusta vaikka se olisi kuinka upea ja hieno. nSilloin tulee sellainen olo, että nyt kalastellaan kehuja. Ja niitä on pakko antaa....

 

[säpäle harmaana]

Leipoessa voi käyttää ohuita suojakäsineitä... Jos siis joutuu kovasti "pyörittelemään" sormissa jotain massaa.... Tai ainakin aina leivotaan (ja laitetaan ruokaa) puhtailla käsillä. Niitä pestään siinä leipomisen lomassa välillä.

Niinpä. On se jännä, että tuollaiset koristellut ja massalla kuorrutetut kakut ovat joidenkin mielestä sormiröhnineen ällöttäviä, mutta se sormirönhä ei sitten tunnu missään, jos pilkotaan koristeeksi tai täytteeksi mansikoita, persikoita, raastetaan suklaata tms. Se kakkupohja halkaistaankin yleensä niillä röhnäkäsillä jne.

 

[kaalimaan vartija]

Niinpä. On se jännä, että tuollaiset koristellut ja massalla kuorrutetut kakut ovat joidenkin mielestä sormiröhnineen ällöttäviä, mutta se sormirönhä ei sitten tunnu missään, jos pilkotaan koristeeksi tai täytteeksi mansikoita, persikoita, raastetaan suklaata tms. Se kakkupohja halkaistaankin yleensä niillä röhnäkäsillä jne.

Näinpä...

Ja nyt lievästi pöpökammoisena yritän unohtaa kaikki asiasta tulleet mielikuvat...

 

[Peyote]

Niinpä. On se jännä, että tuollaiset koristellut ja massalla kuorrutetut kakut ovat joidenkin mielestä sormiröhnineen ällöttäviä, mutta se sormirönhä ei sitten tunnu missään, jos pilkotaan koristeeksi tai täytteeksi mansikoita, persikoita, raastetaan suklaata tms. Se kakkupohja halkaistaankin yleensä niillä röhnäkäsillä jne.

Mä ymmärrän, että koristelut inhottaa, jos ne on jotenkin sellaisen tosi kömpelön näköisiä niin että niistä tulee se mielikuva siitä että niitä on pyöritelty kauan ja aina uudestaan ja uudestaan. Jos ne on esimerkiksi hirveän paksuja tai jotenkin valuvia. Esimerkiksi jos ruusut näyttää lapsen tekemiltä muovailuvahaisilta, niin onhan ne vähän hikisiä...

Mutta...

Moni kumminkin haluaa kakkuun ne kynttilät joita sitten räkätautinen päivänsankari puhaltaa.

 

[kaalimaan vartija]

Mä ymmärrän, että koristelut inhottaa, jos ne on jotenkin sellaisen tosi kömpelön näköisiä niin että niistä tulee se mielikuva siitä että niitä on pyöritelty kauan ja aina uudestaan ja uudestaan. Jos ne on esimerkiksi hirveän paksuja tai jotenkin valuvia. Esimerkiksi jos ruusut näyttää lapsen tekemiltä muovailuvahaisilta, niin onhan ne vähän hikisiä...

Mutta...

Moni kumminkin haluaa kakkuun ne kynttilät joita sitten räkätautinen päivänsankari puhaltaa.

Hei, nyt lopetatte !! Mä en voi kohta mielikuvien takia syödä mitään kakkuja vähään aikaan... |O

 

["mie"]

Minusta lasten synttäreistä on nykyään tullut myös joku kilpavarustelu-juttu. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa kelapsi ne kermakakut hedelmillä/marjoilla, ehkä jotain karkkeja oli kakun päällä lasten synttäreillä. Nykyään pitää olla jos jonkinlaista Angry Birds-kakkua, Salama McQueen-kakkua, Prinsessaa ja Hello Kittyä...Ja ymmärrän että vähän isommat lapset osaavat noita jo pyytää, mutta eivät varmasti 1-2-vuotiaat. Sitten hiki hatussa väkerrellään noita sokerimönjäkakkuja (toiset tietysti niitä myös tilaavat ihan ammattilaisilta/kakkuharrastelijoilta). Selvästi kyse näyttämisen halusta. Eikä minusta mitään järkeä. Nuo kakuthan ovat siinä kaikkien pällisteltävänä ehkä 5 minuuttia ennen kuin ne tuhotaan suuhun, eikä makukaan aina ole niissä mikään kummoinen.

 

[Peyote]

Hei, nyt lopetatte !! Mä en voi kohta mielikuvien takia syödä mitään kakkuja vähään aikaan... |O

Hihhii

 

[säpäle harmaana]

Mä ymmärrän, että koristelut inhottaa, jos ne on jotenkin sellaisen tosi kömpelön näköisiä niin että niistä tulee se mielikuva siitä että niitä on pyöritelty kauan ja aina uudestaan ja uudestaan. Jos ne on esimerkiksi hirveän paksuja tai jotenkin valuvia. Esimerkiksi jos ruusut näyttää lapsen tekemiltä muovailuvahaisilta, niin onhan ne vähän hikisiä...

Mutta...

Moni kumminkin haluaa kakkuun ne kynttilät joita sitten räkätautinen päivänsankari puhaltaa.

(kaalimaan vartijalle lisää mielikuvia)

 

[säpäle harmaana]

Hei, nyt lopetatte !! Mä en voi kohta mielikuvien takia syödä mitään kakkuja vähään aikaan... |O

Jaa ehditkin jo vastaamaan..

 

[Peyote]

[QUOTE="mie";29104713]Minusta lasten synttäreistä on nykyään tullut myös joku kilpavarustelu-juttu. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa kelapsi ne kermakakut hedelmillä/marjoilla, ehkä jotain karkkeja oli kakun päällä lasten synttäreillä. Nykyään pitää olla jos jonkinlaista Angry Birds-kakkua, Salama McQueen-kakkua, Prinsessaa ja Hello Kittyä...Ja ymmärrän että vähän isommat lapset osaavat noita jo pyytää, mutta eivät varmasti 1-2-vuotiaat. Sitten hiki hatussa väkerrellään noita sokerimönjäkakkuja (toiset tietysti niitä myös tilaavat ihan ammattilaisilta/kakkuharrastelijoilta). Selvästi kyse näyttämisen halusta. Eikä minusta mitään järkeä. Nuo kakuthan ovat siinä kaikkien pällisteltävänä ehkä 5 minuuttia ennen kuin ne tuhotaan suuhun, eikä makukaan aina ole niissä mikään kummoinen.[/QUOTE]

Ootko aatellut, että monet vaan tykkää tehdä niitä? Varsinkin kotiäideillä ei varmaan hirveen paljoo ole tilaisuuksia itsensä ilmaisuun ja luovuuteen, niin kakku on yksi sellainen. Ei se ole näyttämistä, vaan saattaa olla ihan hupia.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="mie";29104713]Minusta lasten synttäreistä on nykyään tullut myös joku kilpavarustelu-juttu. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa kelapsi ne kermakakut hedelmillä/marjoilla, ehkä jotain karkkeja oli kakun päällä lasten synttäreillä. Nykyään pitää olla jos jonkinlaista Angry Birds-kakkua, Salama McQueen-kakkua, Prinsessaa ja Hello Kittyä...Ja ymmärrän että vähän isommat lapset osaavat noita jo pyytää, mutta eivät varmasti 1-2-vuotiaat. Sitten hiki hatussa väkerrellään noita sokerimönjäkakkuja (toiset tietysti niitä myös tilaavat ihan ammattilaisilta/kakkuharrastelijoilta). Selvästi kyse näyttämisen halusta. Eikä minusta mitään järkeä. Nuo kakuthan ovat siinä kaikkien pällisteltävänä ehkä 5 minuuttia ennen kuin ne tuhotaan suuhun, eikä makukaan aina ole niissä mikään kummoinen.[/QUOTE]

Niin sinusta. Toiset ihan oikeasti tykkäävät leipomisesta. Ja tekevät sitä siis ihan omasta halustaan, omaksi ilokseen.

 

[säpäle harmaana]

Ootko aatellut, että monet vaan tykkää tehdä niitä? Varsinkin kotiäideillä ei varmaan hirveen paljoo ole tilaisuuksia itsensä ilmaisuun ja luovuuteen, niin kakku on yksi sellainen. Ei se ole näyttämistä, vaan saattaa olla ihan hupia.

Niin. Minä väkerrän muutenkin monenlaisia leipomuksia, ihan vain huvikseni. Miksi ihmeessä synttärikakku pitäisi olla sellainen mahdollisimman huomiotaherättämätön? Onhan synttärikattaukseen muutenkin nykyään jos jonkinlaisia härpäkkeitä ja teemoja. Kukin tehkööt niin kuin haluaa ja mihin aika ja innostus riittää. Jos ajatellaan vaikka miten paljon nykyään (ja ennenkin) käytetään aikaa hääjuhlien teemaan, koristeluun, pukeutumiseen (siis aikuisten ihmisten juhlaan) jne, niin onko jotenkin kummallista, että yksi lapsen synttärikakku tehdään vähän vaativamman kaavan mukaan.

 

["hohhoijaa"]

On taas sellainen päivittelyaloitus että huhhuijaa olenpa iloinen ettei mun kaveripiiriin kuulu tuollaisia. Tuliko ap:lle paineita tehdä hieno kakku omale mukelolleen?

 

["vieras"]

[QUOTE="Viltsu";29103847]
Mulle tuli vaan aika paha olo tuosta tilanteesta.[/QUOTE]

"Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin...". Lue Tuomas Kyrön kirja Mielensäpahoittaja.

 

[Peyote]

loukkaannutaankohan muuten astetta hienommista kutsuistakin?

 

[Echo]

Sekin vielä että miten kauan se vahakakku lojuu siinä pöydällä sen näpertelyn aikana. :x
Vaikka kuinka olen tehnyt koristeet valmiiksi niin sen verran siinä kasaamisessa tuhraantuu aikaa että mietin aina että mitenhän ne maitopohjaiset täytteet jakselee siellä kakun välissä...
...plus se aika mitä kakku on tarjolla:sen mitä olen juhlia pitänyt ja missä olen ollut, niin kyllä se kakku on ollut esillä tuntikausia kunnes viimeinenkin tulija on ottanut kakkupalansa ja sen kakun jämän voi pistää takaisin jääkaappiin.

Joidenkin simppelien marsipaanikoristelujen kohdalla ei niin mene kokoamisessa aikaa.

Ahh, tätä angstin määrää.

 

["mie"]

Niin sinusta. Toiset ihan oikeasti tykkäävät leipomisesta. Ja tekevät sitä siis ihan omasta halustaan, omaksi ilokseen.

Ja älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään itsekin hirveästi leipomisesta, mutta en mä nyt mitään kuutta tuntia ala yhteen kakkuun laittaa...Oli sitten harrastus tai ei.

 

["leah"]

Täytyy kyllä sanoa, että omat sukulaiseni ovat kyllä niin vanhanaikaisia, etteivät ymmärrä näitä nyky-sokerimassa- yms kakkuja. Omat isovanhemmat ainakin näyttävät suoraan sanoen pettyneiltä, kun ei ollutkaan sitä perinteistä mansikkakakkua tarjolla. Lasten synttäreillä meillä ainakin on jääneet nuo koristekakut melkoisen paljon syömättä (ehkä 1/3 ottaa), kun taas perinteinen kermavaahtokakku mansikoineen/vadelmineen menee lähes kokonaan tai 2/3 kakusta ainakin, moni ottanut vielä lisääkin.

Lasten kaverisynttäreille olen sitten näitä koristeellisempia kakkuja tehnyt, moni lapsi ottanutkin uteliaisuudesta kakun palan, mutta syömättä ne ovat sitten lautaselle jääneet. Eli ei ne sokerimassa-/marsipaanimömmöt oikeasti lapsille maistu (paitsi omilleni ) Ennemmin tarjoan siis vaikka jäätelökakkua, uppoaa takuuvarmasti nirsompaankin lapseen.

 

[Echo]

Olen syönyt kerran yhtä erään ulkomaalaisen äidin tekemää kakkua, ja siinä vedettiin lastenkakkumaisuus ihan uusiin ulottuvuuksiin suomalaisia tottumuksia ajatellen: päällinen oli tietty marsipaania, mutta lisäksi jokainen kakun 4-5 kerroksesta oli värjätty erilaisella elintarvikevärillä, sinisellä, vihreällä jne.. Täyte oli mansikkamoussea, jossa ei kyllä mansikkaa ollut nimeksikään eli oliko ilmeisesti kaupan moussejauhetta.

No, taas täytyy sanoa että lapsensa varmasti hurrasi ja se on tärkeintä, mutta melkoinen väriainepläjäys se kakku oli. Mutta kai jos tuommoista tarjoaa siinä perheessä 1-2 kertaa vuodessa niin ei kai se epäterveellistäkään ole, tuleehan sitä karkkejakin syötyä useammin.

 

["vieras"]

Äiti oli tohkeissaan ja innoissaan, pistetään sen piikkiin?

Äiti oli pelkästään typerä, pistetään sen piikkiin.

 

["vieras"]

Mun ex-anoppi ei kyllä osannut leipoa.Esim. pullat oli kivikovia mut auta armias jos ei kehuttu nii oli viikon marmatus

 

["Peyote"]

[QUOTE="mie";29105040]Ja älkää nyt käsittäkö väärin, tykkään itsekin hirveästi leipomisesta, mutta en mä nyt mitään kuutta tuntia ala yhteen kakkuun laittaa...Oli sitten harrastus tai ei.[/QUOTE]

Kuutta tuntia? Miksi siihen meni kuusi tuntia?

 

["Peyote"]

[QUOTE="leah";29105076]Täytyy kyllä sanoa, että omat sukulaiseni ovat kyllä niin vanhanaikaisia, etteivät ymmärrä näitä nyky-sokerimassa- yms kakkuja. Omat isovanhemmat ainakin näyttävät suoraan sanoen pettyneiltä, kun ei ollutkaan sitä perinteistä mansikkakakkua tarjolla. Lasten synttäreillä meillä ainakin on jääneet nuo koristekakut melkoisen paljon syömättä (ehkä 1/3 ottaa), kun taas perinteinen kermavaahtokakku mansikoineen/vadelmineen menee lähes kokonaan tai 2/3 kakusta ainakin, moni ottanut vielä lisääkin.

Lasten kaverisynttäreille olen sitten näitä koristeellisempia kakkuja tehnyt, moni lapsi ottanutkin uteliaisuudesta kakun palan, mutta syömättä ne ovat sitten lautaselle jääneet. Eli ei ne sokerimassa-/marsipaanimömmöt oikeasti lapsille maistu (paitsi omilleni ) Ennemmin tarjoan siis vaikka jäätelökakkua, uppoaa takuuvarmasti nirsompaankin lapseen. [/QUOTE]

Okei... Mun kakkuja ei kyllä oo kukaan jättänyt lautaselle. Ehkä toi sun kokemus kertoo eniten sun kakuista, ei muiden.