J
V
"Viltsu"
Vieras
Kyse taitaa enemmänkin olla siitä kuten minulla aikoinaan kun ensimmäisiä kertoja olin tuon anopin kahvipöydässä että en ollut ehkäpä tottunut niin suoraan kehujen kalasteluun
ja jos sen kohteliaasti jätät huomioimatta (ajatellen että nyt jollakin pääsi sammakko suusta)
kun ensinnäkin aika tökeröähän tuollainen on,
niin aletaan jankuttamalla jankuttamaan ja koita siinä sitä kuivaa pullankänttyä vetää ilman että tukehdut (sen saadessassi nyt viimeistään väärään kurkkuun)
kun joudut avaamaan suusi köhien että juu oikein hyvää toosi hyvää kiitos kiitos
Jos on mielestään suber gyber hyper hyväleipuri ja tekee maailman parhaimmat leivokset voi niitäkehuja kalastella hiukan sivistyneemmälläkin tavalla kuin kehua itseään suoraan ja jankuttamalla niin kauan kunnes toiselle on jo lähinnä kiusallista olla kehumatta sitä.
Myös hyvä kotileipuri/kokki ym osaa ottaa niin kehut kuin negatiivisen palautteen rakentavana ja jankuttaminen tietää vain leipurin huonoa itsetuntoa jolla ei oikeasteen ole mahdollisuuksia koskaan kehittyä hyväksi kun ei kukaan uskalla ikinä sanoa totuutta.
Juuri näin! Fiksu ihminen ei kerjää kehuja.
Ä
"äiti88"
Vieras
S
"sinä"
Vieras
Jollain lailla mä näen välillä jo pelottavia piirteitä joidenkin äitien täydellisyydentavoittelussa lasten kakkujen suhteen.
Mukava syödä semmoista pikkutarkkaa ja ällömakeaa muovailuvahaveistosta jota joku hermokimppu äiti on muovannut hikisissä sormissaan klo 4 aikaan aamusta.
Eikö ne lapsen synttärit tule vähemmällä vaivalla.
Mukava syödä semmoista pikkutarkkaa ja ällömakeaa muovailuvahaveistosta jota joku hermokimppu äiti on muovannut hikisissä sormissaan klo 4 aikaan aamusta.
Eikö ne lapsen synttärit tule vähemmällä vaivalla.
Ä
Äxdee
Vieras
Ite oon kans nähny monenmoisia kakkuja, ja vaikka menee aiheen viereen, niin ite kyllä mieluummin söisin kakkua joka näyttää siltä, että se on syötäväksi tarkoitettu. Joitakin puhuttelee edelleen enemmän perinteisennäköiset kakut joissa on päällä kermavaahtoa, hedelmiä, marjoja ja vaikka karkkejakin. Kakkukimalle on yks epäilyttävimmistä asioista, mitä oon nähny. Mahtaako sitte kakkakin kimallella?
V
"Vieras"
Vieras
Musta se ihan kuuluu asiaan,e ttä juhlissa kehutaan tarjoiluja ja kakkua. Ihan hyvä opettaa lastakin arvostamaan äitinsä vaivannäköä. Ei sitä tuntikausia tarvi hämmästellä, mut pitää jotain ystävällistä sanoa.
Alkuperäinen kirjoittaja Äxdee;29104018:
Samaa mieltä, vaikka itse leivontaa olen harrastanutkin ja niitä marsipaanimössöjä muovaillut. Vaikka lapsellehan se kakku tietysti tehdään ja hänen toiveidensa mukaan.
Mutta jos itse saisin valita, niin mieluummin upottaisin hampaani tähän:
kuin tähän:
...Vaikka hauskemmalta tuo alempi näyttääkin lapsen silmissä.
Mutta kun miettii sitä hien ja tuskan määrää mikä tuohon alemman stressikakun tekemiseen on liittynyt, niin voin sanoa että itse en tuommoisia enää jaksa tehdä, mutta tehköön se joka jaksaa...
V
"Vieras"
Vieras
Joo samaa mieltä. En tykkää yhtään tuollaisista värejä ja pöpöjä, sormiröhnää ja hikeä tursuavista kakun irvikuvista, jotka on ylimakeaa sokerimassaaa tai marsipaania. Kiitos ei myös liivatteille!
OSTAKAA ÄIDIT LAPSILLENNE MUOVAILUVAHAA JA KEHUKAA, niin tulevaisuus on parempi!
K
"kkk"
Vieras
Ehka tama aiti vaan tykkasi leipoa jotain haasteellista. Niin minakin haluan. Teen sen omaksi iloksi, en hikipisarat tippuen ja kireassa tunnelmassa. Synttarikakut on mulle iloinen haaste muutamankerran vuodessa. Eika sen kakun tarvi olla allokuorrutettu sokerimassalla tai marsipaanilla ollakseen kaunis ja sankarille mieluinen. Mutta tosiaan unohda koko juttu! Mita se sun napaa kaivelee? Anna aidin hyysata!
V
"vieras"
Vieras
En minkään ymmärrä, miksi kakkujen pitää olla sokerimassakakkuja. Mutta silti jos joku viitsii nähdä vaivaa, niin eihän se minula ole pois. Sokeripäällisen voi jättää syömättä, jos kakkua on "pakko" ottaa.
[QUOTE="kkk";29104213]Ehka tama aiti vaan tykkasi leipoa jotain haasteellista. Niin minakin haluan. Teen sen omaksi iloksi, en hikipisarat tippuen ja kireassa tunnelmassa. Synttarikakut on mulle iloinen haaste muutamankerran vuodessa. Eika sen kakun tarvi olla allokuorrutettu sokerimassalla tai marsipaanilla ollakseen kaunis ja sankarille mieluinen. Mutta tosiaan unohda koko juttu! Mita se sun napaa kaivelee? Anna aidin hyysata![/QUOTE]
Tämä oli ap:lle mutta tekee mieli sanoa tähän väliin, että saahan sitä hyysätä vaikka kuinka jos ei näytä kireää naamaa synttäreillä ja kerjää lapselta kehuja.
Tulee mieleen mun joulusiivous. Kauhealla raivolla paikat putsinkiin, aattona kaikki kiiltää (paitsi kaappien sisukset) mutta äiti hymyilee kireää hymyä, pimahdellen välillä miehelle ja lapsille. :xmas:
Tämä oli ap:lle mutta tekee mieli sanoa tähän väliin, että saahan sitä hyysätä vaikka kuinka jos ei näytä kireää naamaa synttäreillä ja kerjää lapselta kehuja.
Tulee mieleen mun joulusiivous. Kauhealla raivolla paikat putsinkiin, aattona kaikki kiiltää (paitsi kaappien sisukset) mutta äiti hymyilee kireää hymyä, pimahdellen välillä miehelle ja lapsille. :xmas:
J
"Joo"
Vieras
K
kierroksilla
Vieras
Siis aivan kuin minä kun naperot oli pieniä, siivosin vielä kaapitkin ja kaikki vaatteetkin piti silittää.Sitten oli hyvä joulu kun pyykkikori oli tyhjä kaikki pyykit pesty silitetty viikattu kaapit kiilsi ja muilla oli kivaa paitsi ydellä ylikierroksilla olevalla äidillä
K
ketunhäntä pois perseestä
Vieras
[QUOTE="Viltsu";29103940]Ei kukaan tässä ole vähättelemisestä puhunut. Minusta vaan jos äiti istuttaa lapsen päähän ajatuksen tietystä kakusta, jos äiti itse tieten tahtoen ottaa hommakseen tehä tietyn kakun, vaikka se on työläs, niin sitten pitäisi vaan hymyillä sen kakun vieressä iloisena ja ottaa vastaan kehut. Mutta mulle tuli huono fiilis siitä, että äiti jotenkin kalasteli niitä kehuja ja eritoten lapseltaan. Ja moneen kertaan tälle selitti kuinka kova työ kakussa oli. Et se ei ollu vilpitön vaan ketunhäntä kainalossa.[/QUOTE]
Voi jumalauta nyt oikeasti. Musta tuntuu, että sun pitää ruveta olemaan vähän enemmän tekemisissä ihmisten kanssa ja opetella sietämään erilaisia luonteita. Sun mielestäsi tämä kakkuepisodi on "nolo" ja haluat nähdä siinä jotain pahaa. Mitähän se kertoo sinusta?
Mulle tuli nyt huono fiilis siitä, että jotenkin kalastelet täällä tukea tälle omituiselle moitteellesi. Ja vielä moneen kertaan. Et sä et ole vilpitön vaan jne. jne.
Voi jumalauta nyt oikeasti. Musta tuntuu, että sun pitää ruveta olemaan vähän enemmän tekemisissä ihmisten kanssa ja opetella sietämään erilaisia luonteita. Sun mielestäsi tämä kakkuepisodi on "nolo" ja haluat nähdä siinä jotain pahaa. Mitähän se kertoo sinusta?
Mulle tuli nyt huono fiilis siitä, että jotenkin kalastelet täällä tukea tälle omituiselle moitteellesi. Ja vielä moneen kertaan. Et sä et ole vilpitön vaan jne. jne.
Mä leivon vaan lapsille kakut syntymäpäiviksi ja koitan tehdä niistä mahdollisimman hyvännäköiset ja mahdollisimman lasten mieleen. Onhan se kiva saada niistä kehuja, mutta en kuitenkaan mitään kiitollisuutta ym niistä odota, itse ne haluan leipoa.
Sama sitten lahjojen tai muun avun suhteen mitä annan, en minä odota niistä mitään kiitollisuutta tai nöyryyttä. Itse ne olen halunnut antaa ja haluan lahjan tai avun saajan olevan tyytyväinen/onnellinen, en kiitollinen minulle.
Sama sitten lahjojen tai muun avun suhteen mitä annan, en minä odota niistä mitään kiitollisuutta tai nöyryyttä. Itse ne olen halunnut antaa ja haluan lahjan tai avun saajan olevan tyytyväinen/onnellinen, en kiitollinen minulle.
P
Peyote
Vieras
Tivottavasti kaikista vähänkään erilaisista kakuista ei ajatella että ne on neuroottisesti mälvätty jossain hikisissä käsissä rypyt otsalla.
Jos joku on hieno, niin kyllä ihmiset mainitsee. Noloa on mainita itse esimerkiksi tekemästään kakusta, jokainenhan sen näkee siinä pöydällä.
Musta on ihanaa kysyä ennen juhlia minkä aiheen lapsi haluaa. Sitten katsellaan netistä aiheeseen liittyviä kuvia ja jo tehtyjä kakkuja / muita leivoksia. Lapsi itse kertoo mistä asioista tykkää ja niistä ideoin hänelle kakun. Kehuja ei tarvi kysellä kun sen näkee jo lapsen kasvoista että onnistuin ilahduttamaam häntä. Toisinaan kakku vaatii työtä, mutta taitoa on tehdä se hygieenisesti ja oikeasti hyvänmakuiseksi Pari kertaa vuodessa on kiva irroitella ja tehdä jotain muuta kuin aikuisen asiallisia peruskakkuja.
Pari kertaa vuodessa on kiva irroitella ja tehdä jotain muuta kuin aikuisen asiallisia peruskakkuja.
P
Peyote
Vieras
S
säpäle harmaana
Vieras
No näin juuri!
Minä ainakin tykkään tehdä lapsille heidän toivomansa aiheiset kakut, mutta ei niitä ole kenenkään pakko syödä. En vain oikein ymmärrä näitä kommentteja, että joitakin oikein kovasti ahdistaa se ohut massakerros, jota tulee kakkupalaan vajaa lusikallinen ja jonka senkin voi ihan helposti siirtää sivuun. Joo, itsekään en tykkää marsipaanista, mutta ei se kyllä hyvää kakkua muuten pilaa.
N
noloa
Vieras
Ei ihme että suomessa voidaan huonosti. Omaan työhön ei saa olla tyytyväinen eikä sitä vallankaan saa ääneen sanoa. Pitäs vissiin aina olla liikeellä vituks meni...en mä mitään osaa ja olen ihan paska. Silloin se ei häiritse ketään eikä ole noloa.
Mutta auta armias jos kehut itseä... heti joku alkaa nokkia.
Eikös me kannusrteta lapsia olemaan tyytyväisiä kättensä töihin? Ja jos lapsi kehuu tuotostaan yhdytään kehuihin? Ja sit yhtäkkiä aikuisena ei saakaan tehdä noin....
Mutta auta armias jos kehut itseä... heti joku alkaa nokkia.
Eikös me kannusrteta lapsia olemaan tyytyväisiä kättensä töihin? Ja jos lapsi kehuu tuotostaan yhdytään kehuihin? Ja sit yhtäkkiä aikuisena ei saakaan tehdä noin....
E
"Entinen Ksantippa S."
Vieras
Minusta paljon pelottavampi on se vanhemman sukupolven tapa: väsätään sitä kakkua yötä myöten ja sitten väännellään käsiä pöydässä, miten "tämä on vaan tämmönen kermahattaraunelmakakku kun en minä parempaa osannu, ja onko se nyt edes kunnolla kostunut...
[QUOTE="Viltsu";29103903]No en ollut. Mä oon vaan eri linjoilla tässä asiassa. Itse tekisin kakun, joka ei vaatisi kohtuuttomasti ponnisteluja ja josta ei tarvi tehä merkintää äidin cv:hen. Tämä kaverini esitteli minulle valokuvista myös kaikki edelliset synttärikakut joita oli leiponut ja olihan ne kaikki hienoja. Mutta en vaan pidä mielikuvasta että äiti tietentahtoen "uhrautuu" ja vielä vuosienkin päästä muistuttaa lapsille kuinka aina on hienot ja upeat kakutkin heille tehnyt vaivoja säästelemättä ja lasten pitää muistaa olla iloisia ja kiitollisia.[/QUOTE]
Tai sitten se äiti ei mitenkään erityisesti uhraudu vaan ihan oikeasti tykkää leipomisesta ja leipoo ja tekee itse hienoja leipomuksia. Eli jospa tmä leipominen ja kakkujen tekeminen on äidille enemmänkin harrastus kuin pakko ?
Tai sitten se äiti ei mitenkään erityisesti uhraudu vaan ihan oikeasti tykkää leipomisesta ja leipoo ja tekee itse hienoja leipomuksia. Eli jospa tmä leipominen ja kakkujen tekeminen on äidille enemmänkin harrastus kuin pakko ?
S
sämppy
Vieras
Tää on selkeesti joku luonnekysymys.
Minä kun saatan mennä miehellekin, kun tulee töistä että "katso kuinka hienoja porkkanasämpylöitä tein! Oon ihan hajalla kun tuli haavakin sormeen kuorimaveitsestä ja arvaa paistoinko näitä koko illan kun taas tuli tehtyä taikinaa kymmenelle. Ootko nyt muru iloinen kun kerrankin leivoin? Halusin tehdä sinulle jotain herkkua kun tuut rankan päivän jälkeen kotiin! Eikö tuoksukin ihanalta!"
En minä mitään kehuja tuolla kerjää. Kunhan puran innostustani ja iloani siitä, että toinen on niin onnellisen näköinen, kun on nälkä ja lempisämpylät tuoksuu (molemmat käydään töissä ja minä lisäksi opiskelen niin ei tule oltua kodinhengettärenä kovin usein).
Uskon kuule aapee tuon kuvailemasi äidinkin vain purkaneen omaa iloaan siitä, että lapsi ilostui ja vaikeatekoinen kakku onnistui.
Ja meillä mieskin hokee vaan juujuujuu, muttei ole yhtään vaivautunut vaan sämpylän syötyään suukottaa ja kehuu.
Kehutaanko sinua aapee koskaan? Miksi omakehu on niin herkkä paikka? Osaatko ottaa kehuja vastaan? Uskallatko pyytää arvostusta ilmaisemalla selkeästi, kun jossain onnistut? Mikä sinun oikein on kun tuollaisesta ahdistut?
Minä kun saatan mennä miehellekin, kun tulee töistä että "katso kuinka hienoja porkkanasämpylöitä tein! Oon ihan hajalla kun tuli haavakin sormeen kuorimaveitsestä ja arvaa paistoinko näitä koko illan kun taas tuli tehtyä taikinaa kymmenelle. Ootko nyt muru iloinen kun kerrankin leivoin? Halusin tehdä sinulle jotain herkkua kun tuut rankan päivän jälkeen kotiin! Eikö tuoksukin ihanalta!"
En minä mitään kehuja tuolla kerjää. Kunhan puran innostustani ja iloani siitä, että toinen on niin onnellisen näköinen, kun on nälkä ja lempisämpylät tuoksuu (molemmat käydään töissä ja minä lisäksi opiskelen niin ei tule oltua kodinhengettärenä kovin usein).
Uskon kuule aapee tuon kuvailemasi äidinkin vain purkaneen omaa iloaan siitä, että lapsi ilostui ja vaikeatekoinen kakku onnistui.
Ja meillä mieskin hokee vaan juujuujuu, muttei ole yhtään vaivautunut vaan sämpylän syötyään suukottaa ja kehuu.
Kehutaanko sinua aapee koskaan? Miksi omakehu on niin herkkä paikka? Osaatko ottaa kehuja vastaan? Uskallatko pyytää arvostusta ilmaisemalla selkeästi, kun jossain onnistut? Mikä sinun oikein on kun tuollaisesta ahdistut?
P
Peyote
Vieras
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29104586]Minusta paljon pelottavampi on se vanhemman sukupolven tapa: väsätään sitä kakkua yötä myöten ja sitten väännellään käsiä pöydässä, miten "tämä on vaan tämmönen kermahattaraunelmakakku kun en minä parempaa osannu, ja onko se nyt edes kunnolla kostunut...[/QUOTE]
Jep. Ja on miuten tosi ahdistava tilanne, jos se kakku juuri ei edes ole mitenkään hyvä ja sit pitäis kehua kun toinen siinä haukkuu tekelettään. Kiusallista. Mun mielestä on aina vähän kiusallista kehua tai haukkua jotain tekemäänsä niin että muut on sit pakotettuja kehumaan. Voishan sitä vaan sanoo, että tähän oon tyytyväinen.
Tossa aloituksen jutussa ahdistavaa on se, että äiti syyllistää lasta omasta vaivannäöstään.
Onneksi niin pieni lapsi ei ehkä ymmärrä.
Jep. Ja on miuten tosi ahdistava tilanne, jos se kakku juuri ei edes ole mitenkään hyvä ja sit pitäis kehua kun toinen siinä haukkuu tekelettään. Kiusallista. Mun mielestä on aina vähän kiusallista kehua tai haukkua jotain tekemäänsä niin että muut on sit pakotettuja kehumaan. Voishan sitä vaan sanoo, että tähän oon tyytyväinen.
Tossa aloituksen jutussa ahdistavaa on se, että äiti syyllistää lasta omasta vaivannäöstään.
Onneksi niin pieni lapsi ei ehkä ymmärrä.
Similar threads
- vieras
- Aihe vapaa
