Oli jotenkin nolo kun äiti kerjäsi kehuja lapseltaan juhlissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Viltsu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Viltsu"

Vieras
Minun tuttu, mutta ei mitenkään läheinen äiti oli kyllä mielestäni aika uskomaton tässä taannoin lapsen synttäreillä. No on siitä jo kuukausi aikaa.

Ihastelin heillä hienoa synttärikakkua jonka eteen oli selvästi nähty vaivaa, niin äiti sitten sanoi että joo kun lapsi halusi sellaisen niin pitihän se tehdä, vaikka oli kuulema vaikeeta ja monimutkaista. Ihmettelin, et miten ihmeessä parivuotias osaa vaatia hulppeaa kakkua, mutta en sanonu mitään.

No sitten kun kaikki vieraat oli paikalla ja oli aika alkaa kynttilöiden puhallukseen, niin tää äiti ottaa lapsen syliinsä ja alkaa höpistä että "katso kuinka hienon kakun äiti on sulle tehnyt! Vähän meinaa nyt äitiä väsyttää kun viime yönä leivoin ja aikaisin aamulla heräsin koristelemaan! Ootko sä nyt iloinen kun äiti teki sulle näin hienon kakun? Äiti halusi että pikku M***a tulisi OIKEIN iloiseksi! Nyt puhalla kynttilät oikein reippaasti!".

Mulle tuli vaan aika paha olo tuosta tilanteesta. Niin kuka siellä olikaan päivänsankari, se lapsi, jolle ois varmaan ollu ihan sama, minkälainen kakku oli, vai se äiti, joka suureen ääneen hehkutti kuinka hän oli uurastanut lapsen eteen ja että olihan lapsi nyt varmasti oikein onnellinen kun hänellä on niin hyvä äiti...

Oonko mä vaan outo vai kalskahtiko tuo muiden korvaan?
 
Nii ja joo, myöhemmin selvis et se kakkuidea oli syntyny jostain leivontablogista. Äiti oli näyttäny kuvia lapselle ja kyselly että haluatko tuon, haluatko tuon, haluatko tuon.... Et ei voi kyllä tulla sitte sanoon että lapsi vaati extrahienon kakun. Kyllä se kakku oli ihan äidin egon jatke jos multa kysytään. Mun napero täyttää ens vuonna kaks ja teen sille ihan tavallisen kermakakun, no questions asked.
 
[QUOTE="vieras";29103859]muistittehan kehua kakkua? Äiti halusi teiltä vierailta kehut eikä lapselta, jos et ymmärtänyt... X/[/QUOTE]

Mun mielestä se oli sekä-että. Sekä vierailta että lapselta. Lapsi vaan nyökytteli äidin sylissä että juu juu juu.
 
[QUOTE="Viltsu";29103866]Mun mielestä se oli sekä-että. Sekä vierailta että lapselta. Lapsi vaan nyökytteli äidin sylissä että juu juu juu.[/QUOTE]

No hyvä, sittenhän äiti sai mitä halusi! Jotkut vaan on persoja kehuille, aivan sama miten ne saa ja onko ne vilpittömiä kehuja. Meitä on niin moneen junaan. Voithan harventaa käyntejä tuossa perheessä jos ei tyyli miellytä, ei tarvii olla tekemisissä ihmisten kanssa joista ei tykkää.
 
Jotkut äidit nyt tuntuvat olevan sellaisia että jopa kakun pitää olla se hienoin ja upein ja vaikka taitoa ei ole niin sitä väenvängällä väkerretään yötä myöten ja sitten kerjätään kehuja nolosta tekeleestä.

Mutta toivottavasti hän muisti ottaa paljon kuvia että lapsi osaa sitten vanhempana arvostaa hänen vaivannäköänsä.
 
Tulee mieleeni eräs anoppi :D Joka nyt vain sattuu rakastamaan leipomista <3

Hän pahoittaa hyvin paljon mielensä jos kukaan ei kehu hänen leivoksiaan. Hän saattaa myös ensimmäisenä sanoa että
- tervetuloa kahvipöytään syömään minun itse leipomiani herkkuja näitä aina kaikki kehuvat joten pakkohan minun oli nytkin leipoa ja eikös ne olekkin hyviä enkö osaakkin tehdä hyviä?
Jos et heti vastaa kysytään uudelleen *niin noloa*
Ja kun lopulta vastaat se puoliksi palanut kuiva pullankäntty suusta on hän tyytyväinen.
Jos et ota sitä yhtä kuivaa pullankänttyä suuhusi niin siitäkin saat kyllä kuulla kunniasi.
 
Mun mielestä tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Lapsi halusi sellaisen kakun eikä suinkaan vaatinut. Vaatimisen ap keksi itse. Veikkaan, että ap oli kateellinen kakusta.
 
Tulee mieleeni eräs anoppi :D Joka nyt vain sattuu rakastamaan leipomista <3

Hän pahoittaa hyvin paljon mielensä jos kukaan ei kehu hänen leivoksiaan. Hän saattaa myös ensimmäisenä sanoa että
- tervetuloa kahvipöytään syömään minun itse leipomiani herkkuja näitä aina kaikki kehuvat joten pakkohan minun oli nytkin leipoa ja eikös ne olekkin hyviä enkö osaakkin tehdä hyviä?
Jos et heti vastaa kysytään uudelleen *niin noloa*
Ja kun lopulta vastaat se puoliksi palanut kuiva pullankäntty suusta on hän tyytyväinen.
Jos et ota sitä yhtä kuivaa pullankänttyä suuhusi niin siitäkin saat kyllä kuulla kunniasi.

Mä luulen että tästä mun kaverista kasvaa tuollainen anoppi :D
 
Jos mä tekisin jotain aikaa vievää ja osaamista vaativaa kakkua niin saattaisin kehaista itseäni. En sentään odota muiden kehuja. Kai sitä saa olla tyytyväinen omista tekosistaan. Vai onko se suomalaisille niin vaikea asia?
 
[QUOTE="viera";29103890]Mun mielestä tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Lapsi halusi sellaisen kakun eikä suinkaan vaatinut. Vaatimisen ap keksi itse. Veikkaan, että ap oli kateellinen kakusta.[/QUOTE]

No en ollut. Mä oon vaan eri linjoilla tässä asiassa. Itse tekisin kakun, joka ei vaatisi kohtuuttomasti ponnisteluja ja josta ei tarvi tehä merkintää äidin cv:hen. Tämä kaverini esitteli minulle valokuvista myös kaikki edelliset synttärikakut joita oli leiponut ja olihan ne kaikki hienoja. Mutta en vaan pidä mielikuvasta että äiti tietentahtoen "uhrautuu" ja vielä vuosienkin päästä muistuttaa lapsille kuinka aina on hienot ja upeat kakutkin heille tehnyt vaivoja säästelemättä ja lasten pitää muistaa olla iloisia ja kiitollisia.
 
No voi hyvä luoja :D

Anna toisen nyt olla ylpeä hienosta kakusta, äläkä vikise turhista. On ihmisillä ongelmat....

Meinasin laittaa saman vastauksen.

Ikinä ei saa olla tyytyväinen mihinkään, mitä on saanut aikaiseksi. Vaikka toinen käsi olisi irtoamassa suorituksensa jälkeen ja veri valuisi niskasta on suomalaisuudessa tärkeää vähätellä kaikkea mitä saa aikaiseksi. Ja kiitoksen sanomisessa pitää olla varovainen, ettei toinen vaan ylpistyisi liikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
[QUOTE="Viltsu";29103903]No en ollut. Mä oon vaan eri linjoilla tässä asiassa. Itse tekisin kakun, joka ei vaatisi kohtuuttomasti ponnisteluja ja josta ei tarvi tehä merkintää äidin cv:hen. Tämä kaverini esitteli minulle valokuvista myös kaikki edelliset synttärikakut joita oli leiponut ja olihan ne kaikki hienoja. Mutta en vaan pidä mielikuvasta että äiti tietentahtoen "uhrautuu" ja vielä vuosienkin päästä muistuttaa lapsille kuinka aina on hienot ja upeat kakutkin heille tehnyt vaivoja säästelemättä ja lasten pitää muistaa olla iloisia ja kiitollisia.[/QUOTE]

No mitä sitten?
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
[QUOTE="vieras";29103909]Meinasin laittaa saman vastauksen.

Ikinä ei saa olla tyytyväinen mihinkään, mitä on saanut aikaiseksi. Vaikka toinen käsi olisi irtoamassa suorituksensa jälkeen ja veri valuisi niskasta on suomalaisuudessa tärkeää vähätellä kaikkea mitä saa aikaiseksi. Ja kiitoksen sanomisessa pitää olla varovainen, ettei toinen vaan ylpistyisi liikaa.[/QUOTE]

:D
Jos kakun tekeminen on noin vaikeaa sanoisin että olisi parempi jättää tekemättä
 
[QUOTE="Viltsu";29103907]No tää tuli nyt mieleen toisen asian kautta. Huoh. Toiset ne ei vaan tajua.[/QUOTE]

Juu, en tajua. Jos mulle olisi tullut ystävän tekemä kakku mieleen kuukauden kuluttua, olisin ajatellut ajatuksen loppuun ja siirtynyt ajattelemaan jotain muuta. En olisi lähtenyt jankuttamaan asiaa keskustelupalstalle. Mutta onnea valitsemallasi (minun mielestäni kummallisella) tiellä!
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Ei kukaan tässä ole vähättelemisestä puhunut. Minusta vaan jos äiti istuttaa lapsen päähän ajatuksen tietystä kakusta, jos äiti itse tieten tahtoen ottaa hommakseen tehä tietyn kakun, vaikka se on työläs, niin sitten pitäisi vaan hymyillä sen kakun vieressä iloisena ja ottaa vastaan kehut. Mutta mulle tuli huono fiilis siitä, että äiti jotenkin kalasteli niitä kehuja ja eritoten lapseltaan. Ja moneen kertaan tälle selitti kuinka kova työ kakussa oli. Et se ei ollu vilpitön vaan ketunhäntä kainalossa.
 
No voi hyvä luoja :D

Anna toisen nyt olla ylpeä hienosta kakusta, äläkä vikise turhista. On ihmisillä ongelmat....

Kyse taitaa enemmänkin olla siitä kuten minulla aikoinaan kun ensimmäisiä kertoja olin tuon anopin kahvipöydässä että en ollut ehkäpä tottunut niin suoraan kehujen kalasteluun
ja jos sen kohteliaasti jätät huomioimatta (ajatellen että nyt jollakin pääsi sammakko suusta)
kun ensinnäkin aika tökeröähän tuollainen on,
niin aletaan jankuttamalla jankuttamaan ja koita siinä sitä kuivaa pullankänttyä vetää ilman että tukehdut (sen saadessassi nyt viimeistään väärään kurkkuun)
kun joudut avaamaan suusi köhien että juu oikein hyvää toosi hyvää kiitos kiitos :D

Jos on mielestään suber gyber hyper hyväleipuri ja tekee maailman parhaimmat leivokset voi niitäkehuja kalastella hiukan sivistyneemmälläkin tavalla kuin kehua itseään suoraan ja jankuttamalla niin kauan kunnes toiselle on jo lähinnä kiusallista olla kehumatta sitä.
Myös hyvä kotileipuri/kokki ym osaa ottaa niin kehut kuin negatiivisen palautteen rakentavana ja jankuttaminen tietää vain leipurin huonoa itsetuntoa jolla ei oikeasteen ole mahdollisuuksia koskaan kehittyä hyväksi kun ei kukaan uskalla ikinä sanoa totuutta.
 
[QUOTE="Viltsu";29103940]Ei kukaan tässä ole vähättelemisestä puhunut. Minusta vaan jos äiti istuttaa lapsen päähän ajatuksen tietystä kakusta, jos äiti itse tieten tahtoen ottaa hommakseen tehä tietyn kakun, vaikka se on työläs, niin sitten pitäisi vaan hymyillä sen kakun vieressä iloisena ja ottaa vastaan kehut. Mutta mulle tuli huono fiilis siitä, että äiti jotenkin kalasteli niitä kehuja ja eritoten lapseltaan. Ja moneen kertaan tälle selitti kuinka kova työ kakussa oli. Et se ei ollu vilpitön vaan ketunhäntä kainalossa.[/QUOTE]

Get over with it <3
 

Yhteistyössä