kyllä se opiskeluaikana tiukkaa tekee, että pärjää.. meidän ei mieheni kanssa (opiskelimme yhtä aikaa) tarvinnut lainaa ottaa, josta suuri kiitos miehelleni joka teki töitä koko opiskelun ajan ja minä sen lisäksi koko loma-ajat ja keikkahommia lisäksi. Lapsia ei ollut, joten siihen vaikea ottaa kantaa. Tosin uskon, että olisimme pärjänneet esim. mieheni työssäkäynnillä opiskeluaikana vaikka lapsi olisi ollut.
Opiskeluaikainen elämä vaatii järjestelyä: meitä helpotti se jo paljon pariskuntana, että asuimme kaksiossa kahden ja saimme asumiskulut jaettua. Moni ystävä teki siis saman; kun eivät olleet valmiina soluun, muuttivat jo tutun kanssa kaksioon jakaen asumiskulut ja ruokakulut. Tuli edullisemmaksi. Itselleni ja miehelleni oli helppoa tinkiä opiskelijaelämästä, kun baareissa juokseminen ei ollut juttumme. Toisaalta hauskat ystävien illat järjestyivät nyyttäri meiningillä: kaikki toivat jotain, ja iltaa istuttiin meillä tai muualla. Vältyttiin sisäänpääsymaksuilta jne.
Opiskelun vaativuudesta: kai se on osaltaan niin, että kaikki laittavat itselleen vaatimustason. Mieheni mottona oli, että yrittää pärjätä mahdollisimman hyvin siihen nähden että pakko käydä samalla töissä. Insinööriksi valmistui ennen aikojaan, kun sai sitten työkokemuksen harjotteluksi hyväksiluettua. Ei vitosen yleisarvosanalla, mutta niitäkin todistuksessa oli. Minulle taas tärkeää oli hyvät paperit ja töitä siis tein vain satunnaisesti ja loma-ajalla...
Opiskelija taas tekee jotain rahansa eteen ja silti saa vähemmän rahaa, velaksi pitäisi elää.
