Heräät aamulla siihen, kun seiniltä ja katosta valuu tuntematonta ainetta. Yrität huutaa, mutta kehosi on halvautunut, etkä pysty liikuttamaan suutasi.
Toisena aamuna tuntematon musta hahmo tuijottaa sinua muutaman kymmenen sentin päästä. Jälleen kehosi on halvautunut.
Pelkäät mennä seuraavana yönä nukkumaan.
Unihalvaus on tuttu tuntemus monelle suomalaiselle, mutta harva tietää, mistä ilmiö johtuu.
Moni myös pitää asian visusti omana tietonaan välttääkseen hullun leimaa. Se on kuitenkin turhaa, sillä asialle on selkeä tieteellinen selitys. Jopa puolet aivan terveistä ihmisistä kokee ilmiön ainakin kerran elämässään, useimmiten nuorena tai nuorena aikuisena.
Unia tutkinut psykiatrian dosentti Hannu Lauerma Turun yliopistosta sanoo, että unihalvauksessa ihmisen tajunta havahtuu unesta, mutta motoriikka ei toimi.
"Nukahtaessa lihaksisto rentoutuu voimakkaasti. REM-univaiheessa rentoutuminen syvenee vielä entisestään. Sen aikana käsitellään asioita, jotka liittyvät ihmisen omaan motoriikkaan."
Voimakaskin fyysinen toiminta unessa näkyy REM-unen aikana nukkuvassa ihmisessä esimerkiksi vain käden pienenä liikkeenä. Syvä rentoutustila suojelee unennäkijää.
Normaali heräämisen mekanismi saattaa joskus pettää, jolloin tajunta herää, mutta REM-unen halvaustila jää päälle.
Pallea jatkaa automaattista hengitystään, minkä lisäksi myös silmät liikkuvat, mutta muuten ihminen on ikään kuin halvautuneena.
"On luonnostaan pelottava tunne olla lukittuna omaan kehoonsa. Unihalvauskohtauksessa ihminen ei tajua, että tunne menee nopeasti ohi, vaan kuvittelee, että se on jatkuva olotila."
Unihalvaus ei ole sairaus. Se on myös vaaraton. Yleensä halvaustila kestää vain pari minuuttia ja menee ohi, jos joku toinen ihminen koskettaa tai puhuttelee kokijaa.
Toistuvana ilmiönä unihalvaus on harvinainen. Unihalvaukseen liittyy usein hallusinaatioita, jotka saattavat olla näkö-, kuulo- tai kosketusharhoja. Usein harhat liittyvät samanaikaisesti useampaan aistiin.
Yleisimpiä harhoja ovat valoharhat, pelko, pahansuopien olentojen aistiminen ja painon tunne vartalon päällä. Pelon kokemukset ovat kulttuurisesti sidottuja.
"Esimerkiksi Euroopassa sanan painajainen alkuperä on siinä, että paha henki tulee istumaan rinnan päälle. Keskiaikaisessa kirjallisuudessa tämä on hyvin yleistä. Vielä nykyäänkin monet kokevat painoa rinnan päällä."
Osa unihalvauskohtauksen saaneista kokee myös tulleensa ufon sieppaamaksi. Ilmiö selittää siis osan kaappauskokemuksista.
Myös näkö- ja ääniharhat ovat yleisiä. Monet kuulevat askelia, epäselvää puhetta tai sysäyksittäistä melua. Myös ihmisten ja varjojen näkeminen huoneessa on yleistä, mihin liittyy usein tunne pahan läsnäolosta.
Unihalvauksen syytä ei ole tarkkaan selvitetty. Se liittynee aivosillan alueella sijaitsevien motoristen hermosolujen virhetoimintaan.
Unihalvauksella on myös selvä yhteys narkolepsiaan, keskushermostoperäiseen sairauteen, joka aiheuttaa tahatonta nukahtelua. Narkoleptikoilla unihalvauskohtaukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin muilla.
Paras tapa välttää unihalvauskohtaus on Lauerman mukaan säännöllinen yöuni.
"Yleensä häiriöitä on vähemmän, kun viettää tylsää elämää."
Altistavia tekijöitä unihalvaukselle ovat nukkuminen selällään, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön muutos, ahdistuneisuus ja masennus.
Mikäli unihalvaus alkaa pahasti haitata elämää, Lauerma suosittelee hakeutumaan unihäiriöihin perehtyneen psykiatrin tai neurologin juttusille.
Vaivaksi asti toistuvia unihalvauskohtauksia voidaan hoitaa harvoin käytetyllä masennuslääkkeellä, joka vaikuttaa REM-unen mekanismeihin. Yleensä lääkehoitoa ei tarvita. Joissakin harvoissa tapauksissa diagnoosi täytyy varmistaa unilaboratoriotutkimuksissa.