Oletteko koskaan törmänneet sellaiseen

..että joku lähipiiristänne alkaa odottaa esikoistaan ja sitten alkaa hänen suunnaltaan muiden äitien toimintatapojen ja elämien arvostelu.
Puhutaan kovasti tyyliin "kyllä minä olen sitten sellainen ja tällainen äiti,kun minun lapseni syntyy".

Mitä ajatuksia se teissä on herättänyt?

 

onhan se hyvä haaveilla. vaikea sitä ilman on saavuttaa yhtään mitään, vaikka se huvittavaa tai säälittävää tai raivostuttavaakin voi olla.

 

Kaikki tuntemani arvostelee jossain määrin, olipa esikoinen vatsassa tai ei.
Riippuu vähän mitä herättää.

 

En ole törmännyt, mutta itse kyllä ajattelin silloin että olen sellainen ja tällainen äiti. Mutta eihän silloin ollut mitään aavistustakaan, että miltä se äitiys ihan oikeasti tuntuu ja mitä se on. Ei sitä voi etukäteen suunnitella paljonkaan, kun ei ole edes kokemusta asiasta.

 

Itse olin varmaan aikoinani tuollainen. Nyt kun olen 10 vuotta katsellut maailmaa adhd-lapsen äidin näkökulmasta niin ihan huvittaa kuinka naivi olinkaan silloin. Olin täysin kokematon ja silti tunnun tietävän lapsen kasvatuksesta kaiken.

 

Olen joo. Kyseinen henkilö tosin tiesi kaiken raskaana olosta, synnytyksestä ja lastenhoidosta jo ennen kun oli itse edes raskaana...ja tiedon määrä senkun vaan kasvoi kun hän alkoi odottamaan lasta.

Nyt sillä on oma lapsi. Ja ei, ei synnyttänyt tätä luomuna (arvosteli raskausaikana muita siitä että nämä myrkyttävät lapsensa puudutteilla) vaan sai epiduraalin muutamia kertoja, kunnes mentiin sektioon. Ei myöskään imettänyt kuin pari viikkoa, kun "maitoa ei vaan tullut", vaikka muille tiesi aikaisemmin kertoa että kyllä sitä tulee jos vaan imettää. Lapsi ei nuku perhepedissä vaan omassa huoneessaan, vaikka muita aikoinaan arvosteli siitä että lapsi pistetään muualle nukkumaan, yms. Ihan vaan pari kertaa on tehnyt mieli kuittailla sille asioista, mutta olen ollut hiljaa ja hihitellyt pikkuriikkisen itsekseni.

 

Jep. Itseeni. Nuo asiat alkoivat kiinnostaa jossai määrin, siis lapsiin liittyvät, kun itse odotin esikoista, ja olin niin tyhmä, että kun näin miehen siskon lapsille ostetut pillimehut anoppilassa niin mietin aina että miksi ihmeessä juottavat sokerilitkuja, minä en ainakaan osta omilleni.

en muista mietinkö muuta. tuotakin mietin vain mielessäni. en puhunut ääneen pillimehuista halaistua sanaa.

 

Mua lähinnä huvittaa (anteeksi vain),kun lähipiirissä tänä iltana eräs ihminen facebookissa kertoi kuinka häntä ärsyttää jos jotkut äidit tarvitsevat omaa aikaa ja käyttävät baarissa olemiseen tai juomiseen sen oman ajan.
Hän itse ei tule koskaan turvautumaan alkoholiin jne jne..
Kaikki nämä viikonloppuna omaa aikaa tarvitsevat äidit ovat vastuuttomia eivätkä olleet kypsiä äitiyteen.
Kun lapsen saa on oltava lapsen kanssa.

Mä ihmettelen nyt ääneen,että mikä tekee äidistä joka ei muuten "tarvitse" ja vietä omaa aikaa paisti lauantai iltana vastuuttoman jos lapsella on hyvä hoitaja.
Ja kerran lapsen kanssa on oltava onko nekin äidit täysin vastuuttomia,jotka tekevät vaikkapa viikonloppu iltoina ja öinä töitä ja lapset ovat silloin hoidossa?
Mitkä on sitten niitä oikeita ja hyväksyttäviä tapoja käyttää sitä omaa aikaa?

 

Olen joo. Kyseinen henkilö tosin tiesi kaiken raskaana olosta, synnytyksestä ja lastenhoidosta jo ennen kun oli itse edes raskaana...ja tiedon määrä senkun vaan kasvoi kun hän alkoi odottamaan lasta.

Nyt sillä on oma lapsi. Ja ei, ei synnyttänyt tätä luomuna (arvosteli raskausaikana muita siitä että nämä myrkyttävät lapsensa puudutteilla) vaan sai epiduraalin muutamia kertoja, kunnes mentiin sektioon. Ei myöskään imettänyt kuin pari viikkoa, kun "maitoa ei vaan tullut", vaikka muille tiesi aikaisemmin kertoa että kyllä sitä tulee jos vaan imettää. Lapsi ei nuku perhepedissä vaan omassa huoneessaan, vaikka muita aikoinaan arvosteli siitä että lapsi pistetään muualle nukkumaan, yms. Ihan vaan pari kertaa on tehnyt mieli kuittailla sille asioista, mutta olen ollut hiljaa ja hihitellyt pikkuriikkisen itsekseni.

Tuttu tunne,kun tekisi mieli näpäyttää,mutta mitäpä silläkään voittaisi.

 

..niinpä niin, saahan sitä haaveilla totuus paljastuu kun se vauva on maailmassa...

 

yleensä ne suurimmat tietämättömyyden pätijät eivät oikeasti tiedä yhtään mistään mitään, paljon ääntä, hyvin vähän asiaa ja toimintaa...

 

joo ja ne on aina tippunu kovaa ja korkeelta pilvilinnoistaan kun se vauvaarki on koittanu

 

Ei onneksi ole niin epäkohteliaita omaan napaan tuijottajia lähipiirissä, oli lapsia sitten 1 tai 5.

 

Tottahan toki. Useitakin

 

Juu, hyvin ahkera oli arvostelemaan muita ja myös omaa äitiään ennenkuin oli edes raskaana. Nyt on juuri saanut vauvan ja on aivan hukassa. Paniikki suorastaan päällä, kun ei se menekään ihan niin sen vauvan kanssa, kun oli suunnitellut ja arvellut.

 

Sitä samaa arvostelua tässäkin ketjussa on, vai onko...

 

Sitä samaa arvostelua tässäkin ketjussa on, vai onko...

Minä vain kysyin onko muilla ollut lähipiirissä tällaista.
Mun mielestä on käsittämätöntä,että ihmiset yksinkertaisesti eivät edes yritä ajatella asiaa,kuin yhdeltä kantilta.

Aamulla,kun katsoin keskustelua joka nämä ajatukset saivat mun päässäni heräämään oli viimeinen viesti "toiset ovat luotuja äideiksi ja toiset taas eivät. Onneksi me kuulumme siihen porukkaan ketkä ovat luotuja äideiksi. ".

Kyllä sylettää,että varsinkin ne joilla on parin kk ikäinen vauva tai vasta vauva mahassa kokevat olevansa oikutettuja tuomitsemaan useampien lasten vanhemmat,joilla useampi vuosi kokemusta,osalla erityislasten hoidosta,osalla yksinhuoltajan arjesta jne..

Kyllä tulee mieleen siskoni joka aikoinaan paasasi mulle siitä,kuinka huono ja vastuuton äiti olen,kun eroan.Vastuulliset ihmiset,kun eivät tee lapsia elleivät ole 100 varmoja,että voivat elää ainakin lasten täysi-iikäisyyteen saakka yhdessä.
Kumma vain,että siskolta pääs tää unohtumaan,kun erosi omasta miehestään oman lapsensa ollessa alle vuoden ikäinen.

 

Tuttu juttu... Luultavasti lukenut liikaa mammapalstoja ja luulee nyt tietävänsä ihan kaiken ja pätee nyt lukemillaan "totuuksilla"... Eiköhän ne mielipiteet ala muuttua siinä vaiheessa kun muksu on maailmassa.

 

Kyseisen keskustelun aloittanut ihminen oli myös kirjoittanut näin:
"Ja tottakai isän vastuu pitää olla ehdoton ykkönen, ei olis yh jos isät ottais vastuunsa. Tai olis varmaa mut tahattomia kuten et on isä kuollu mm. Sellassiakin tiedän.."

Mitäpä ajatuksia tämä teissä herättää?
Onko vastuullinen isä=isä joka jää suhteeseen jossa voi pahoin(vaikka saattaisi masentua tms ja seuraukset saattaisivat vaikuttaa koko perheeseen)

 

anteeksi, olin itse juuri tuollainen. olen vieläkin

lapsi niin pieni, etten tiedä mitä on edes uhmiksen kanssa. mut nyt jo oon "huonompi" äiti, kun kuvittelin olevani.

 

[QUOTE="aamuvirkku";26070104]anteeksi, olin itse juuri tuollainen. olen vieläkin

lapsi niin pieni, etten tiedä mitä on edes uhmiksen kanssa. mut nyt jo oon "huonompi" äiti, kun kuvittelin olevani. [/QUOTE]

Miksi sä koet olevasi "huonompi" äiti ,kuin kuvittelit?

Miksi äidit asettaa itselleen niin suunnattomat vaatimukset,etteivät vaan yksinkertaisesti niihin yllä ja sitten tuntevat itsensä huonoiksi?

 

mulle yks lapseton kaveri toistaseks just kerto puhelimessa miten ei ikinä tuu huutamaan lapselleen, olin just kaks sekuntia sitten käskenyt poikaa olemaan koskematta digiboksiin(painelee niitä pirun nappuja) ja iän takia "rangaistuksena" meillä on et mennään pinna sänkyyn rauhottumaan ja miettimään kolttosia. kaverin mielestä se oli tosi kauheaa, et pitäis kuulemma puhua rakentavasti lapsen kanssa. aloin kyl nauraa siihen puhelimeen aika remakasti, miten puhut rakentavasti 1v:n kanssa? jos mä oon nyt vääräs niin kivittäkää pois mut en ainakaan ite huomaa mitään eroa jos vaan seputan pojalle ettei saa koskea, sehän vaan kattoo mua hölmönä ja jatkaa vaan..

muutenhan siis pidän siskon poikaystävän mielestä poikaa liikaa sylissä, sen takia kuulemma sellanen raukkimus on. en tiedä miten lasta voi ikinä sylitellä liikaa?! ja samalla henkilöllä on tosi typeriä mielipiteitä myös toisen siskon lapsista. en muista et kukaan ekaa odottava tai nyt lähiaikoina saanut olis mitään hölmöä höpötellyt, muistan vaan että ite ajattelin että äitiys on niin auvoista ja ihanaa, en kyllä kai jaellu sitä mielipidettä koko maailmalle, mutta nyt ku huomaa et pitäis olla muutaki ku vaan rakastava syli (auktoriteetti) niin on muuten oikeesti välillä sormi suussa. no ei toi mikään täys huligaani oo et kai mä oon jotain ees oikein tehnyt

 

Joo on noita välillä ja naurattamaan se pistää. Miten paljon sinisilmäisyyttä niihin uhmakkaisiin "minähän en KOSKAAN"- juttuihin liittyy. Yksikin kaveri väitti kivenkovaa imettävänsä lastaan ainakin kaksi vuotiaaksi ja lapsi ei mene hoitoon ennenkun on ainakin sen kolme tai vaikka neljäkin. Meillä lapsi opetetaan nukkumaan yönsä eli ei tule huutamaan ikinä yöllä (!? miten tää on mahdollista).

En mä mitään sanonut mutta kun lapsi syntyi, imetys loppui kuukauden jälkeen pahaan rintatulehdukseen (jälkeenpäin ei ollut kuulemma tullu mieleenkään, että hänelle voisi tuollasta edes tulla kun oli kuulemma vanhojen äitien ongelma(!?) )
Lapsella oli koliikki joten valvoessa meni ensimmäiset kolme kk.
Virikehoitoon lapsi meni n.1v ja sitä ennen yöhoidossa useita viikonloppuja (tosin tämän mä tietty ymmärrän, pitää äidin joskus saada nukuttua, mutta tämä äiti vietti ne nukkumisajat hakemassa baarista seuraa)

Mutta tosin myönnän, että olin itsekin tietyissä asioissa erittäin "tietäväinen" mutta ei ne sitten menneetkään niinkun kirjoissa sanottiin. Sen jälkeen en ainuttakaan -näin kasvatat lapsesi- kirjaa lukenut

 

Hmm ja nyt kun sanoin mielipiteeni olenkin täyttä pohjasakkaa.
Nykyään se,ettei ymmärrä,että joku arvostelee tuomitsee ihmisiä ja puuttuu heidän elämäänsä on yhtä kuin ihminen joka yllyttää ihmisiä juomaan.|O

 

Onhan noita joitain ollu, mut eipä ne ole mua haitannu mitä muut omiensa kans meinaavat tehdä. Ei mun lähipiirissä nytkään kaikki toimi samalla tavalla, et en mä lähtis arvosteleen et hähää ootahan sitten, ku sun muksu on sen ja sen ikäinen niin totuus lyö kasvoille hä hää.