Oletko tehnyt abortin?

En ole tehnyt, enkä tule tekemään.

Abortti on kuitenkin mielestäni jokaisen oma asia ja ei ole mielestäni murha. Nyt oman raskauden myötä kuitenkin kyseenalaistan sen, että abortteja tehdään vielä niinkin pitkällä raskautta kuin tehdään Suomessa. Eri asia on siis mielestäni abortoida vaikkapa rv 7 kuin rv 17 (jolloin itse tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet). Ja juu, raja pitäisi olla se rv 12 muissa kuin lääketieteellisissä syissä, mutta eipä se ihan niin taida olla vaan erityisluvan saa ilmeisesti aika helposti.. Toisekseen en hyväksy myöskään aborttia ehkäisykeinona ja mielestäni aborttiin toista kertaa päätyvän pitäisi maksaa toimenpide kokonaisuudessaan omasta pussista, jollei kyseessä ole raiskaus tai sitten ne lääketieteelliset syyt.

 

Koska syntyneen ja syntymättömän edut ovat tässä asiassa ristiriidassa, on välttämätöntä tehdä valinta sen suhteen, kumman etua ajetaan toisen kustannuksella. Itse ajattelen syntyneen ihmisen edun ja elämän menevän syntymättömän edelle etenkin tapauksissa, joissa syntyneen ihmisen elämä on vaarassa raskauden vuoksi.

Ajattelen, että jokaisella on oikeus syntyä toivottuna. Jos nainen kokee taloudellisen tilanteensa niin kestämättömäksi, ettei mielestään kykene elättämään lasta, mutta kuitenkin haluaisi jatkaa raskautta toisenlaisessa tilanteessa, on tietenkin kaikkien etujen mukaista että naista autetaan ja raskaus saa jatkua, mikäli nainen näin toivoo. Muussa tapauksessa keskeytys; ydinkysymys on se, tahtooko nainen pitää lapsen vai ei.

Jos sikiön on voitu todeta olevan äidin kannalta ei-toivottua sukupuolta, raskaus on jo niin pitkällä että keskeytys on moraalisesti melko kyseenalainen. Keskeytyksen syy on eettisesti kestämätön, mutta tässäkin tapauksessa kannatan keskeyttämisen mahdollisuutta, ellei äiti sitten näe adoptioon antamista mahdollisuutena. Joka tapauksessa nainen, joka näkee abortin vaihtoehtona mikäli lapsi on väärää sukupuolta, ei mielestäni vaikuta järin sopivalta vanhemmaksi.

Isän tahto raskauden suhteen ei saa käydä yli äidin tahdon. Raskaus on prosessi, joka tapahtuu äidin kehossa ja on loogista, että äidillä on sen suhteen täysi veto-oikeus.

Kiitos.
1. Miksi syntyneen etu menee edelle? Onko sulla mitään perusteluja? Eihän näillä kahdella oo muuta eroa kuin ikä.

2. Minusta oikeus elää on paljon tärkeämpi kuin syntyä toivottuna. Sehän on vain ekstraa. Tunnetko ketään epätoivottuna syntynyttä? Eikö olis aiheellista tässä nyt sitten kysyä asianomaisen mielipidettä? Eikös toi nyt vaan oo sitä: "helppo sanoa, jos ei ole...."

3. Lapsen sukupuolen saa toki selville hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Tämä ei vaan Suomessa ole tapana. Mutta vastauksesi oli looginen.

4.Tämäkin oli looginen. Tällaisille mielipiteille ei voi mitään, jos ihminen ei tunnusta alkiolle ja sikiölle mitään ihmisarvoa, niin se johtaa siihen, että asiaa käsitellään vain naisen näkökulmasta.

Tällaisen katsantokannan omaava ihminen on minusta pelottava, mutta enemmän minua häiritsee paljon isomman kansanjoukon ristiriitaiset puheet asiasta. Heissä on toivoa.

 

En ole tehnyt, mutta jos tilanne vaatisi, tekisin.

 

En ole tehnyt mutta, jos nyt tulisin raskaaksi niin tekisin.

 

Kiitos.
1. Miksi syntyneen etu menee edelle? Onko sulla mitään perusteluja? Eihän näillä kahdella oo muuta eroa kuin ikä.

Sitäpaitsi, jos se äiti kuolee siihen synnytykseen, niin ei voi silti sanoa, että lapsi olisi tappanut äidin. Äiti sen sijaan olisi tapattanut lapsen, keskeytykseen päätyessään.

 

Kiitos.
1. Miksi syntyneen etu menee edelle? Onko sulla mitään perusteluja? Eihän näillä kahdella oo muuta eroa kuin ikä.

2. Minusta oikeus elää on paljon tärkeämpi kuin syntyä toivottuna. Sehän on vain ekstraa. Tunnetko ketään epätoivottuna syntynyttä? Eikö olis aiheellista tässä nyt sitten kysyä asianomaisen mielipidettä? Eikös toi nyt vaan oo sitä: "helppo sanoa, jos ei ole...."

3. Lapsen sukupuolen saa toki selville hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Tämä ei vaan Suomessa ole tapana. Mutta vastauksesi oli looginen.

4.Tämäkin oli looginen. Tällaisille mielipiteille ei voi mitään, jos ihminen ei tunnusta alkiolle ja sikiölle mitään ihmisarvoa, niin se johtaa siihen, että asiaa käsitellään vain naisen näkökulmasta.

Tällaisen katsantokannan omaava ihminen on minusta pelottava, mutta enemmän minua häiritsee paljon isomman kansanjoukon ristiriitaiset puheet asiasta. Heissä on toivoa.

Kirjoitin jo aiemmin, että syntyneen ja syntymättömän etu on väistämättä ristiriidassa ja valinta sen suhteen, kumman etu painaa enemmän, on väistämätöntä tehdä. Valitsen syntyneen siksi, että syntynyt ihminen on elänyt kauemmin ja hänellä on pitempään jatkunut kokemusmaailma. Mikäli valitaan ajaa syntymättömän etua syntyneen kustannuksella, on loogista tehdä näin kaikissa tapauksissa. Myös niissä, joissa raskauden jatkuminen uhkaa vakavasti syntyneen terveyttä ja henkeä. Hyvin kyseenalaista, sillä uhattuna on näissä tapauksissa myös sikiön henki ja mikäli molemmat kuolevat, menetetään kaksi sen sijaan, että olisi menetetty vain yksi.

Itse asiassa tunnen erään ei-toivottuna syntyneen. Hänen lapsuutensa oli kärsimystä täynnä. Kyse on lähisukulaisestani.
Lähes jokainen meistä joutuu arvottamaan elämää. Onko jonkin muun lajin edustajan elämä vähäisempi kuin ihmisen ja miksi näin on? On toisen ihmisen tappaminen itsepuolustukseksi oikeutettua? Etiikkaa on monenlaista ja keskustelua voidaan jatkaa loputtomiin.

Ajattelussani vaikuttavat vahvasti myös käytännölliset seikat. Jos abortti kiellettäisiin kaikkialla maailmassa huomenna ja kaikki alkunsa saavat lapset saavat syntyä, seurauksena on inhimillinen ja ekologinen katastrofi. Etenkin inhimillinen. Ihanassa utopiassa kaikille lapsille löytyy rakastava koti, joka vuosi miljoonille ei-toivotuille lapsille. Nykyisille ja niille lukemattomille, jotka abortin tultua laittomaksi syntyvät maailmaan. Se on utopia.

Jos (kun) alkiolla ja sikiöllä ei toistaiseksi todella ole ihmisoikeuksia lakimme mukaan, miksi asiaa pitäisi mielestäsi lähestyä sen paremmin miehen kuin naisenkaan näkökulmasta?

 

Lisään vielä, että maailmastahan löytyy esimerkkejä valtioista, joissa raskaudenkeskeytys on aina ja ehdottomasti laiton. Kohdunulkoinen raskaus on näissä maissa kuolemantuomio odottavalle äidille. Käsittämätön linjaus sikälikin, että munanjohtimeen kiinnittyneellä alkiolla ei joka tapauksessa ole mahdollisuutta kehittyyä ja syntyä eikä keskeytyksen kieltämisellä pelasteta alkiota, tapetaan alkion lisäksi kantajakin. Eettisesti oikein? Hell no.

 

Kirjoitin jo aiemmin, että syntyneen ja syntymättömän etu on väistämättä ristiriidassa ja valinta sen suhteen, kumman etu painaa enemmän, on väistämätöntä tehdä. Valitsen syntyneen siksi, että syntynyt ihminen on elänyt kauemmin ja hänellä on pitempään jatkunut kokemusmaailma. Mikäli valitaan ajaa syntymättömän etua syntyneen kustannuksella, on loogista tehdä näin kaikissa tapauksissa. Myös niissä, joissa raskauden jatkuminen uhkaa vakavasti syntyneen terveyttä ja henkeä. Hyvin kyseenalaista, sillä uhattuna on näissä tapauksissa myös sikiön henki ja mikäli molemmat kuolevat, menetetään kaksi sen sijaan, että olisi menetetty vain yksi.

Itse asiassa tunnen erään ei-toivottuna syntyneen. Hänen lapsuutensa oli kärsimystä täynnä. Kyse on lähisukulaisestani.
Lähes jokainen meistä joutuu arvottamaan elämää. Onko jonkin muun lajin edustajan elämä vähäisempi kuin ihmisen ja miksi näin on? On toisen ihmisen tappaminen itsepuolustukseksi oikeutettua? Etiikkaa on monenlaista ja keskustelua voidaan jatkaa loputtomiin.

Ajattelussani vaikuttavat vahvasti myös käytännölliset seikat. Jos abortti kiellettäisiin kaikkialla maailmassa huomenna ja kaikki alkunsa saavat lapset saavat syntyä, seurauksena on inhimillinen ja ekologinen katastrofi. Etenkin inhimillinen. Ihanassa utopiassa kaikille lapsille löytyy rakastava koti, joka vuosi miljoonille ei-toivotuille lapsille. Nykyisille ja niille lukemattomille, jotka abortin tultua laittomaksi syntyvät maailmaan. Se on utopia.

Jos (kun) alkiolla ja sikiöllä ei toistaiseksi todella ole ihmisoikeuksia lakimme mukaan, miksi asiaa pitäisi mielestäsi lähestyä sen paremmin miehen kuin naisenkaan näkökulmasta?

Minä äkkiseltään ajattelin, että se synnytys on se mihin se kuolemanvaara liittyy, joten pitää miettiä tuota asetelmaa, jossa raskauden jatkuminen on kuolemanuhka. Mutta sen käsitit väärin, että syntymättömän etu olisi ensisijainen mun mielestä. Kyllä ajattelin molempien etua, tehden eron tappamisen ja luonnollisen kuoleman välille.

Niin siitä lähisukulaisestasi.. Päätyikö hän siis itsemurhaan (ikäänkuin jälkiaborttina) vai jatkaako elämää? Onko hänen elämänsä nyt mielestäsi elämisen arvoista?

Minusta alkiolla ja sikiöllä pitäisi olla ihmisoikeudet, on vaikea ymmärtää, millä perusteella heidät on rajattu pois.

Jos tavoitteena on vain väestönkasvun hillitseminen, voinemme keksiä tosiaan vaikka minkälaisia rajauksia. Minä uskon silti, että arvoilla on väliä.

 

Minä äkkiseltään ajattelin, että se synnytys on se mihin se kuolemanvaara liittyy, joten pitää miettiä tuota asetelmaa, jossa raskauden jatkuminen on kuolemanuhka. Mutta sen käsitit väärin, että syntymättömän etu olisi ensisijainen mun mielestä. Kyllä ajattelin molempien etua, tehden eron tappamisen ja luonnollisen kuoleman välille.

Niin siitä lähisukulaisestasi.. Päätyikö hän siis itsemurhaan (ikäänkuin jälkiaborttina) vai jatkaako elämää? Onko hänen elämänsä nyt mielestäsi elämisen arvoista?

Minusta alkiolla ja sikiöllä pitäisi olla ihmisoikeudet, on vaikea ymmärtää, millä perusteella heidät on rajattu pois.

Jos tavoitteena on vain väestönkasvun hillitseminen, voinemme keksiä tosiaan vaikka minkälaisia rajauksia. Minä uskon silti, että arvoilla on väliä.

Tämä lähisukulaiseni on yrittänyt kaksi kertaa tappaa itsensä siinä onnistumatta. Kokee itse, ettei elämä ole mielekästä. Mitä merkitystä sillä on, koenko minä hänen elämänsä mielekkääksi ja arvokkaaksi? Hän itse ei koe ja kaiken kokemansa huomioonottaen en hämmästele tätä tunnetta.

Väestönkasvua voidaan ja on erittäin tarpeellista hillitä monin keinoin. Ei tokikaan kaikin keinoin, en lähtisi esim. pakkosteriloimaan ihmisiä tai harjoittamaan raakaa yhden lapsen politiikkaa. Myöntänet kuitenkin, että kodittomia lapsia on maailmassa jo nyt riittävästi, onko heitä tarpeen synnyttää lisää?

Kertoisitko nyt, miksi isän tahto olisi mielestäsi äidin tahtoa tärkeämpi, kun kyse on raskauden jatkamisesta? Kompromissiahan ei voida tehdä, jomman kumman on oltava se, jonka sana painaa.

 

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194831314336/artikkeli/ess+abortit+kasautuvat+tietyille+ihmisille+nailla+on+elamanhallinta+kateissa+.html

 

Minä äkkiseltään ajattelin, että se synnytys on se mihin se kuolemanvaara liittyy, joten pitää miettiä tuota asetelmaa, jossa raskauden jatkuminen on kuolemanuhka. Mutta sen käsitit väärin, että syntymättömän etu olisi ensisijainen mun mielestä. Kyllä ajattelin molempien etua, tehden eron tappamisen ja luonnollisen kuoleman välille.

Niin siitä lähisukulaisestasi.. Päätyikö hän siis itsemurhaan (ikäänkuin jälkiaborttina) vai jatkaako elämää? Onko hänen elämänsä nyt mielestäsi elämisen arvoista?

Minusta alkiolla ja sikiöllä pitäisi olla ihmisoikeudet, on vaikea ymmärtää, millä perusteella heidät on rajattu pois.

Jos tavoitteena on vain väestönkasvun hillitseminen, voinemme keksiä tosiaan vaikka minkälaisia rajauksia. Minä uskon silti, että arvoilla on väliä.

Onko sinun mielestäsi tosiaan täysin verrannollista käytännössä suorittaa passiivinen eutanasia ihmiselle jonka tiedetään kuolevan mikäli raskaus jatkuu, samalla hyvin todennäköisesti passiivinen eutanasia myös sikiölle, kun vaihtoehtoisesti voidaan terminoida alkio/sikiö ja sillä pelastaa olemassa oleva, jo syntynyt, mahdollisesti useampien lapsien äiti, mikä on eettisesti oikeampaa siinä että annetaan ihmisen kuolla, jonka kuolema tuhoaa pahimmillaan monta elämää, toisin kuin alkion/sikiön kehittymisen keskeyttäminen?

 

Minä äkkiseltään ajattelin, että se synnytys on se mihin se kuolemanvaara liittyy, joten pitää miettiä tuota asetelmaa, jossa raskauden jatkuminen on kuolemanuhka. Mutta sen käsitit väärin, että syntymättömän etu olisi ensisijainen mun mielestä. Kyllä ajattelin molempien etua, tehden eron tappamisen ja luonnollisen kuoleman välille.

Niin siitä lähisukulaisestasi.. Päätyikö hän siis itsemurhaan (ikäänkuin jälkiaborttina) vai jatkaako elämää? Onko hänen elämänsä nyt mielestäsi elämisen arvoista?

Minusta alkiolla ja sikiöllä pitäisi olla ihmisoikeudet, on vaikea ymmärtää, millä perusteella heidät on rajattu pois.

Jos tavoitteena on vain väestönkasvun hillitseminen, voinemme keksiä tosiaan vaikka minkälaisia rajauksia. Minä uskon silti, että arvoilla on väliä.

Haluan tähän vielä jatkaa kysymyksellä: Miten luulet että omat lapsesi ja miehesi suhtautuisivat siihen, että sinä uhraisit marttyyrina itsesi raskaudelle josta tietäisit ettet sinä tai lapsi selviä kumpikaan elossa, mutta et suostu keskeytykseen koska haluat mielummin kuolla, viedä lapsiltasi äidin ja samalla tuhota koko perheen?

Luuletko että he kiittäisivät sinua, vai ajattelisivatko he kenties että olit ihan käsittämättömän itsekäs kun laitoit heille täysin olemattoman tyypin heidän edelleen? Tämä on nimittäin minun näkökulmastani itsekkyyttä huipussaan enkä pysty millään tasolla ajattelemaan että sellainen ihminen on hyvä vanhempi joka tekee lapsilleen niin. En vain ymmärrä miksi näin toimisi. En käsitä ollenkaan. Selittäisitkö miksi päätyisit tällaiseen valintaan?

 

Lisään vielä, että maailmastahan löytyy esimerkkejä valtioista, joissa raskaudenkeskeytys on aina ja ehdottomasti laiton. Kohdunulkoinen raskaus on näissä maissa kuolemantuomio odottavalle äidille. Käsittämätön linjaus sikälikin, että munanjohtimeen kiinnittyneellä alkiolla ei joka tapauksessa ole mahdollisuutta kehittyyä ja syntyä eikä keskeytyksen kieltämisellä pelasteta alkiota, tapetaan alkion lisäksi kantajakin. Eettisesti oikein? Hell no.

Ihan samaa mieltä tästä.

 

Ja tosiaan, Chalalla hyvä pointti tuossa.
Raskaudenkeskeytyksen oikeutusta punnittaessa tulisi ottaa huomioon paitsi äidin, myös perheen olemassaolevien lasten etu.

 

Tämä lähisukulaiseni on yrittänyt kaksi kertaa tappaa itsensä siinä onnistumatta. Kokee itse, ettei elämä ole mielekästä. Mitä merkitystä sillä on, koenko minä hänen elämänsä mielekkääksi ja arvokkaaksi? Hän itse ei koe ja kaiken kokemansa huomioonottaen en hämmästele tätä tunnetta.

Väestönkasvua voidaan ja on erittäin tarpeellista hillitä monin keinoin. Ei tokikaan kaikin keinoin, en lähtisi esim. pakkosteriloimaan ihmisiä tai harjoittamaan raakaa yhden lapsen politiikkaa. Myöntänet kuitenkin, että kodittomia lapsia on maailmassa jo nyt riittävästi, onko heitä tarpeen synnyttää lisää?

Kertoisitko nyt, miksi isän tahto olisi mielestäsi äidin tahtoa tärkeämpi, kun kyse on raskauden jatkamisesta? Kompromissiahan ei voida tehdä, jomman kumman on oltava se, jonka sana painaa.

OK, läheisesi on siis yrittänyt itsemurhaa, tuo ei ollut se vastaus jota odotin, koska tilastollisesti reilusti suurin osa niistä, jotka ovat syntyneet ei toivottuina pitävät elämäänsä kuitenkin tärkeämpänä kuin olosuhteita joihin he ovat syntyneet. Yritin vain osoittaa sitä, että meidän pitäisi antaa jokaisen päättää omasta puolestaan.

Kysyit, mitä merkitystä sillä on pidätkö sinä lähisukulaisesi elämää mielekkäänä. Kuitenkin olet sitä mieltä, että sillä on väliä pitääkö raskautunut nainen lapsensa elämää niin mielekkäänä, että antaisi sen jatkua. Toistaen itseäni: minusta jokaisen pitäisi saada päättää omasta puolestasi.

Minä en etsi vastausta väestönkasvun ongelmiin rajaamalla muiden elinoikeuksia. Kodittomat lapset ovat toki surkea asia, jälleen kysyisin heidän omaa mielipidettään tilanteestaan. Tappaminen ratkaisuna on huono.

Taisit lukea rivien välistä. En pidä isän tahtoa tärkeämpänä kuin äidin tahtoa. Lapsen etu ohittaa ehdottomasti molemmat.

 

Onko sinun mielestäsi tosiaan täysin verrannollista käytännössä suorittaa passiivinen eutanasia ihmiselle jonka tiedetään kuolevan mikäli raskaus jatkuu, samalla hyvin todennäköisesti passiivinen eutanasia myös sikiölle, kun vaihtoehtoisesti voidaan terminoida alkio/sikiö ja sillä pelastaa olemassa oleva, jo syntynyt, mahdollisesti useampien lapsien äiti, mikä on eettisesti oikeampaa siinä että annetaan ihmisen kuolla, jonka kuolema tuhoaa pahimmillaan monta elämää, toisin kuin alkion/sikiön kehittymisen keskeyttäminen?

Kyllä erotan luonnollisen kuoleman ja tappamisen. Kahden elämän päättymisen dilemmaa en ole kuitenkaan vielä pohtinut mielestäni tarpeeksi ja tahtoisin aikaa sen miettimiseen. Äkkiseltään tuo kahdenkin luonnollinen kuolema on tietenkin parempi eettisesti kuin ruveta tappamaan ketään, mutta haluaisin tutkia käytännön puolta. Tulisi ainakin muistaa, että ainahan ei käy niin kuin on ennusteltu. Äidit jatkavat elämistään lapset syntyvätkin terveinä, ihmiset paranevat jne.

Ja toisaalta nämä on niin harvinaisia tilanteita, että mielestäni aborttikeskustelu niiden takia ajautuu turhan sivuun itse asiasta. En silti pidä huonona miettiä näitäkään. Joskus vaan toivoisi, että raiskattu nainen laitettaisiin hetkeksi syrjään ja puhuttaisiin tuhansista ja tuhansista tapetuista.

 

Haluan tähän vielä jatkaa kysymyksellä: Miten luulet että omat lapsesi ja miehesi suhtautuisivat siihen, että sinä uhraisit marttyyrina itsesi raskaudelle josta tietäisit ettet sinä tai lapsi selviä kumpikaan elossa, mutta et suostu keskeytykseen koska haluat mielummin kuolla, viedä lapsiltasi äidin ja samalla tuhota koko perheen?

Luuletko että he kiittäisivät sinua, vai ajattelisivatko he kenties että olit ihan käsittämättömän itsekäs kun laitoit heille täysin olemattoman tyypin heidän edelleen? Tämä on nimittäin minun näkökulmastani itsekkyyttä huipussaan enkä pysty millään tasolla ajattelemaan että sellainen ihminen on hyvä vanhempi joka tekee lapsilleen niin. En vain ymmärrä miksi näin toimisi. En käsitä ollenkaan. Selittäisitkö miksi päätyisit tällaiseen valintaan?

Jos lapsella siis olisi selviytymismahdollisuudet niin en suostuisi tapattamaan häntä. En ole varma ymmärtäisivätkö tätä kaikki perheenjäseneni, mutta uskon, että olisin tehnyt oikein enkä usko että se olisi itsekästä.

 

Olen tehnyt, enkä hetkeäkään ole katunut. Jos olisin sille miehelle lapsen tehnyt olisi elämäni pilalla.

 

Jos lapsella siis olisi selviytymismahdollisuudet niin en suostuisi tapattamaan häntä. En ole varma ymmärtäisivätkö tätä kaikki perheenjäseneni, mutta uskon, että olisin tehnyt oikein enkä usko että se olisi itsekästä.

Kyllä se olisi. Se olisi erittäin itsekästä, eivätkä sinun lapsesi kiittäisi sinua siitä.

 

OK, läheisesi on siis yrittänyt itsemurhaa, tuo ei ollut se vastaus jota odotin, koska tilastollisesti reilusti suurin osa niistä, jotka ovat syntyneet ei toivottuina pitävät elämäänsä kuitenkin tärkeämpänä kuin olosuhteita joihin he ovat syntyneet. Yritin vain osoittaa sitä, että meidän pitäisi antaa jokaisen päättää omasta puolestaan.

Kysyit, mitä merkitystä sillä on pidätkö sinä lähisukulaisesi elämää mielekkäänä. Kuitenkin olet sitä mieltä, että sillä on väliä pitääkö raskautunut nainen lapsensa elämää niin mielekkäänä, että antaisi sen jatkua. Toistaen itseäni: minusta jokaisen pitäisi saada päättää omasta puolestasi.

Minä en etsi vastausta väestönkasvun ongelmiin rajaamalla muiden elinoikeuksia. Kodittomat lapset ovat toki surkea asia, jälleen kysyisin heidän omaa mielipidettään tilanteestaan. Tappaminen ratkaisuna on huono.

Taisit lukea rivien välistä. En pidä isän tahtoa tärkeämpänä kuin äidin tahtoa. Lapsen etu ohittaa ehdottomasti molemmat.

Maailman kodittomilta lapsilta on kyllä kysyttykin, mitä he haluaisivat. Kodin, vastaa suurin osa. Mistä koti heille? Kuinka monelle maailman ei-toivotulle hylätylle sinä olet antanut tai yrittänyt antaa kodin?

Elämän suojeleminen on kaunis ajatus. Me olemme kuitenkin huolenpitoa ja kiintymystä kaipaavia nisäkkäitä, joille turvallinen kiintymyssuhde elämän alusta asti on hyvin tärkeä asia. Valitettavasti kukaan ei voi pakottaa lapsen synnyttänyttä ihmistä huolehtimaan ja rakastamaan ei-toivottua jälkeläistään, joka on olosuhteiden pakosta ollut pakko synnyttää maailmaan. Mitä hänelle tapahtuu, sille ihmiselle, joka ansaitsisi kaiken sen huolenpidon, jonka toivottukin lapsi saa osakseen? Ketä abortinvastustajaa nyt kiinnostaa, mitä hänelle tapahtuu? Ah, hän sai elää <3

Suo anteeksi, mutta minä pidän tavallasi ajattelevia erittäin vaarallisina.

 

Maailman kodittomilta lapsilta on kyllä kysyttykin, mitä he haluaisivat. Kodin, vastaa suurin osa. Mistä koti heille? Kuinka monelle maailman ei-toivotulle hylätylle sinä olet antanut tai yrittänyt antaa kodin?

Elämän suojeleminen on kaunis ajatus. Me olemme kuitenkin huolenpitoa ja kiintymystä kaipaavia nisäkkäitä, joille turvallinen kiintymyssuhde elämän alusta asti on hyvin tärkeä asia. Valitettavasti kukaan ei voi pakottaa lapsen synnyttänyttä ihmistä huolehtimaan ja rakastamaan ei-toivottua jälkeläistään, joka on olosuhteiden pakosta ollut pakko synnyttää maailmaan. Mitä hänelle tapahtuu, sille ihmiselle, joka ansaitsisi kaiken sen huolenpidon, jonka toivottukin lapsi saa osakseen? Ketä abortinvastustajaa nyt kiinnostaa, mitä hänelle tapahtuu? Ah, hän sai elää <3

Suo anteeksi, mutta minä pidän tavallasi ajattelevia erittäin vaarallisina.

Olen samaa mieltä. Kärsimys ei kaunista ketään ja maailma on sitä niin pahasti pullollaan, että inhimillinen velvollisuus itseään ja muita ihmisiä kohtaan on pyrkiä minimoimaan se omalla toiminnallaan kuten parhaiten taitaa.

Tähän kategoriaan laskisin myös paitsi tiettyjen yksilöjen lisääntymisen rajoittamisen esim. varmojen ehkäisymenetelmien saatavuuden varmistamisen radikaalein taloudellisin helpotuksin, myös abortin mahdollisuuden niille jotka tavalla tai toisella eivät ole kykeneviä tai halukkaita lasta synnyttämään ja kasvattamaan.

Adoption pitäisi olla tietyllä tavalla helpompaa Suomessa jotta se voisi olla realistinen vaihtoehto niille jotka sitä todella haluavat, mutta toisaalta ulkomailta adoptoinnin helpottaminen olisi huomattavasti järkevämpää globaalisti sekä Suomen väestöpohjan kannalta ihan geneettisesti ajateltuna.

 

En ole.

Ymmärrän abortin, jos äidin henki on vaarassa raskauden takia tai jos vauvalla on jokin kehityshäiriö.
Mukavuussyistä tehdyt abortit on järjettömiä ja turhia.

 

En ole. Eikä tietenkään se ole murha. Jos nuorena olisi vahinko käynyt, niin olisin varmasti tehnyt abortin.

 

Olen samaa mieltä. Kärsimys ei kaunista ketään ja maailma on sitä niin pahasti pullollaan, että inhimillinen velvollisuus itseään ja muita ihmisiä kohtaan on pyrkiä minimoimaan se omalla toiminnallaan kuten parhaiten taitaa.

Tähän kategoriaan laskisin myös paitsi tiettyjen yksilöjen lisääntymisen rajoittamisen esim. varmojen ehkäisymenetelmien saatavuuden varmistamisen radikaalein taloudellisin helpotuksin, myös abortin mahdollisuuden niille jotka tavalla tai toisella eivät ole kykeneviä tai halukkaita lasta synnyttämään ja kasvattamaan.

Adoption pitäisi olla tietyllä tavalla helpompaa Suomessa jotta se voisi olla realistinen vaihtoehto niille jotka sitä todella haluavat, mutta toisaalta ulkomailta adoptoinnin helpottaminen olisi huomattavasti järkevämpää globaalisti sekä Suomen väestöpohjan kannalta ihan geneettisesti ajateltuna.

Näinpä.
Lisää valistusta, ilmaiset ehkäisyvälineet, hyvinvointia kansalle ja näillä keinoin raskaudenkeskeytysten määrä laskuun. Abortin rajoittaminen, puhumattakaan täydellisestä kiellosta, kaunistaa vain tilastoja mutta synnyttää rutkasti ongelmia.

 

Näinpä.
Lisää valistusta, ilmaiset ehkäisyvälineet, hyvinvointia kansalle ja näillä keinoin raskaudenkeskeytysten määrä laskuun. Abortin rajoittaminen, puhumattakaan täydellisestä kiellosta, kaunistaa vain tilastoja mutta synnyttää rutkasti ongelmia.

Ehdottomasti. Irlannissa suurinta menoliikennettä aiheuttaa poismuutto laman alta ja aborttiturismi..