Oletko sinäkin erityisherkkä?

Mikä helvata on muuten indigolapsi? Voin sitten seuraavan kerran päteä töissä ( työskentelen lasten parissa) kun on jotkut erityiset vanhemmat puheilla.

 

Ai joku olikin jo linkittänyt. Voi tsiisus!

 

Mä olen joskus ajatellut ryhtyä joksikin enkeli-yksisarvis-kristalliterapeutiksi, jotta voisin kupata rahaa tuollaisilta taajuusväreilyhörhöiltä.

 

Mielenipahoitin

 

[QUOTE="jjjj";30738336]Mä olen joskus ajatellut ryhtyä joksikin enkeli-yksisarvis-kristalliterapeutiksi, jotta voisin kupata rahaa tuollaisilta taajuusväreilyhörhöiltä.[/QUOTE]

Kalevalainen jäsenparannus voisi olla vaihtoehto sekin.

Mutta riemastuttava on myös se mainos yhdessä päivälehdessä, missä kokenut selvännäkijä-ennustaja ratkaisee ongelmasi, erityisesti ihmissuhteisiin liittyvät, jo yhdellä soitolla.

Huono bisnes kyllä, kun jo yhdellä soitolla ratkeaa. Psykoanalyytikot kun käyttävät ratkomiseen aikaa tuntikausia viikossa, ja viikkoja viikkojen perään kunnes niistä muodostuu vuosia. Omalleni kannoin rahaa varmaan isomman auton verran...

 

Juu, nuo kristallilapsihömpät menee täälläkin yli hilseen.

Mutta olis ihan oikeasti fiksua erotella new age-hömpät ja aidot, pitkien tutkimusten ja diagnoosien takana olevat piirteet/ongelmat/häiriöt. Vaikka tekisi kuinka mieli vähätellä esim. ADD/ADHD:ta, aistiyliherkkyyksiä/sensorisen integraation haasteita, erilaisia allergioita jne., kannattaa ymmärtää että ne ovat joillekin todellisuutta ja arkea.

Ihmiset kokee maailman eri tavoin ja tarvitsevat käsitteitä sen kokemuksen määrittelyyn.

 

Juu, nuo kristallilapsihömpät menee täälläkin yli hilseen.

Mutta olis ihan oikeasti fiksua erotella new age-hömpät ja aidot, pitkien tutkimusten ja diagnoosien takana olevat piirteet/ongelmat/häiriöt. Vaikka tekisi kuinka mieli vähätellä esim. ADD/ADHD:ta, aistiyliherkkyyksiä/sensorisen integraation haasteita, erilaisia allergioita jne., kannattaa ymmärtää että ne ovat joillekin todellisuutta ja arkea.

Ihmiset kokee maailman eri tavoin ja tarvitsevat käsitteitä sen kokemuksen määrittelyyn.

Niin ei kai tässä viitattukaan siihen, ettei vaikka narsistista persoonallisuushäiriötä olisi olemassa. Jos yhtään käyttäisit ajatusta, hoksaisit ytimen.

 

No meil on noi kaikki.
Eilen mä huomasin, et enkeli oli jättänyt sulankin merkiksi siitä kuinka erikoista sakkii ollaan. Kaikilla lapsilla ADD ja kristallilapsii toki molemmat. Ruuaks syödään vaan raakaruokii.

No oottehan te hirveen erikoisii, ku tehän syötteki vaan sinisii perunoita.

 

Meillä on myös sähköallergia, koko kylän kaikissa rakennuksissa joku ptotyphorum joka justiin meille aiheuttaa oireita, kaksi lapsista joutuu asumaan isän kanssa teltassa metsässä ettei altistu matkapuhelinsäteilylle ja sitte kaikilla meillä tietty on migreeni, kaikki mahdolliset allergiat ja pälvikalju.

Ja vain paula tietää mille kaikille lisäaineille olemme myös erittäin allergisia.

 

Niin ei kai tässä viitattukaan siihen, ettei vaikka narsistista persoonallisuushäiriötä olisi olemassa. Jos yhtään käyttäisit ajatusta, hoksaisit ytimen.

Juu, tajusin ketjun ytimen. Oon vaan asiasta jossain määrin eri mieltä. Se on hieman ankeaa vaikkapa sitten aistiyliherkän lapsen vanhempana kertoa, että mitä kuuluu ja mistä kenkä puristaa, kun vastaanotto on lähes pelkästään tätä mitä tästäkin ketjusta saa lukea (lukuunottamatta ammattilaisia ja perheitä, joissa on kokemusta aiheesta). Ei ole mitenkään harvinainen asenne nääs tällaisilta vitsailijoilta, että "Joo, onhan ADHD:ta olemassa, mutta ei SUN lapsellasi voi sellaista olla." On kovasti mielipiteitä ja paljon vähemmän tietoa.

Tarkoitan sanoa, että nämäkin ketjut kumpuavat tietynlaisista asenteista. Ihminen paljastaa aika paljon itsestään silloin, kun heittää "vaan läppää".

 

Olen herkkä, mutta en erityisherkkä. Exä ei ole narsisti eikä lapsella ole mitään diagnoosia. Veljeni oli sihtikurkku, olenko nyt pelastettu kiitos veljeni?

 

Juu, tajusin ketjun ytimen. Oon vaan asiasta jossain määrin eri mieltä. Se on hieman ankeaa vaikkapa sitten aistiyliherkän lapsen vanhempana kertoa, että mitä kuuluu ja mistä kenkä puristaa, kun vastaanotto on lähes pelkästään tätä mitä tästäkin ketjusta saa lukea (lukuunottamatta ammattilaisia ja perheitä, joissa on kokemusta aiheesta). Ei ole mitenkään harvinainen asenne nääs tällaisilta vitsailijoilta, että "Joo, onhan ADHD:ta olemassa, mutta ei SUN lapsellasi voi sellaista olla." On kovasti mielipiteitä ja paljon vähemmän tietoa.

Tarkoitan sanoa, että nämäkin ketjut kumpuavat tietynlaisista asenteista. Ihminen paljastaa aika paljon itsestään silloin, kun heittää "vaan läppää".

Olet jo päättänyt millaisia me olemme, joten turha kai tässä on alkaa asiasta vääntämään? Olen joskus sellaisten kanssa vääntänyt, mutta se on osoittautunut aivan turhaksi. Sinä päätit jo, piste

 

Olet jo päättänyt millaisia me olemme, joten turha kai tässä on alkaa asiasta vääntämään? Olen joskus sellaisten kanssa vääntänyt, mutta se on osoittautunut aivan turhaksi. Sinä päätit jo, piste

Vai pitäisikö asian mennä niin päin, että jos aloitat ketjun aiheesta jonka tiedät nostavan joiltakin niskavillat pystyyn, sun pitäisi kestää se että kritiikkiä tulee ja olla valmis ehkä vähän avaamaan omia ajatuksiasi?

Mun pointtini ei ole se, että tietäisin kokonaisuudessaan millainen ihminen sinä esimerkiksi olet (varmasti ihan tavallinen vahvuuksinesi ja sokeine pisteinesi). Mun pointti oli siinä, että harvoin on vain "pelkkiä vitsejä". Ihmisen ajatuksissa ja asenteissa on aina jotain, joka ohjaa vitsailemaan juuri tietyistä aiheista ja juuri tietyllä tavalla.

Käännetään näin päin: miltä susta tuntuisi, jos alettaisiin heittää läpänderiä jostakin aiheesta, jonka kanssa olet kamppaillut useamman vuoden ja joka on vienyt sulta voimavaroja enemmän kuin niitä liikenisi? Istuisitko kiltisti vieressä hekottelemassa että hahhah, onpa hassua, pitäähän sitä huumoria ymmärtää? Vai sanoisitko kenties, että vitsit eivät ole niin hauskoja kuin vitsailija kuvittelee? Suuttuisitko jopa kenties, siitä huolimatta, että "eihän tällä läpällä sua tarkoitettu vaan niitä toisia"?

 

Vai pitäisikö asian mennä niin päin, että jos aloitat ketjun aiheesta jonka tiedät nostavan joiltakin niskavillat pystyyn, sun pitäisi kestää se että kritiikkiä tulee ja olla valmis ehkä vähän avaamaan omia ajatuksiasi?

Mun pointtini ei ole se, että tietäisin kokonaisuudessaan millainen ihminen sinä esimerkiksi olet (varmasti ihan tavallinen vahvuuksinesi ja sokeine pisteinesi). Mun pointti oli siinä, että harvoin on vain "pelkkiä vitsejä". Ihmisen ajatuksissa ja asenteissa on aina jotain, joka ohjaa vitsailemaan juuri tietyistä aiheista ja juuri tietyllä tavalla.

Käännetään näin päin: miltä susta tuntuisi, jos alettaisiin heittää läpänderiä jostakin aiheesta, jonka kanssa olet kamppaillut useamman vuoden ja joka on vienyt sulta voimavaroja enemmän kuin niitä liikenisi? Istuisitko kiltisti vieressä hekottelemassa että hahhah, onpa hassua, pitäähän sitä huumoria ymmärtää? Vai sanoisitko kenties, että vitsit eivät ole niin hauskoja kuin vitsailija kuvittelee? Suuttuisitko jopa kenties, siitä huolimatta, että "eihän tällä läpällä sua tarkoitettu vaan niitä toisia"?

Eihän tässä ketjussa kukaan nauranut millekään sairaudelle tai ongelmalle.

 

Eihän tässä ketjussa kukaan nauranut millekään sairaudelle tai ongelmalle.

Lyhyen silmäilyn perusteella mainittiin ainakin aistiyliherkkyydet, ADD, epilepsiakohtaukset, OCD, mielenterveysongelmat, allergikot, narsistit ja sosiopaatit.

Joo, tarkoitus oli vitsailla ihmisistä jotka ap:n ja muiden mielestä itse virhediagnosoivat itsellään ja läheisillään näitä ongelmia.

Ja mun pointtini oli se, että nää vitsit tulee tietyistä asenteista. Ja ne asenteet vaikeuttavat meidän, joiden lapsilla on esimerkiksi sensorisen intgraation häiriö tai vaikka aidosti vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja mielenterveysongelmainen läheinen, mahdollisuuksia puhua omasta elämästämme ja asioistamme. Tällaisen huumorin ongelma ja riski on siinä, että se valuu kuin vesi hanhen selästä niiltä, jotka mahdollisesti tällaista virhediagnosointia harjoittavat. Mutta samalla vitsit osuvat todella kipeään paikkaan sellaisilla, jotka oikeasti kamppailevat yllämainittujen ongelmien kanssa.

 

Minäkin pahoitin mieleni. Olen erityisen herkkä.

Mieheni ei tosin ole narsisti, vaan hieman omalaatuinen ja lujatahtoinen.

Lapseni Kaisla -Pihlaja ja Rokka-Myrsky ovat erityislapsia, joilta ehkä löytyy vaikka mitä diagnoosia, mutta parannamme heidät kristalleilla ja hieronnalla.

 

Vai pitäisikö asian mennä niin päin, että jos aloitat ketjun aiheesta jonka tiedät nostavan joiltakin niskavillat pystyyn, sun pitäisi kestää se että kritiikkiä tulee ja olla valmis ehkä vähän avaamaan omia ajatuksiasi?

Mun pointtini ei ole se, että tietäisin kokonaisuudessaan millainen ihminen sinä esimerkiksi olet (varmasti ihan tavallinen vahvuuksinesi ja sokeine pisteinesi). Mun pointti oli siinä, että harvoin on vain "pelkkiä vitsejä". Ihmisen ajatuksissa ja asenteissa on aina jotain, joka ohjaa vitsailemaan juuri tietyistä aiheista ja juuri tietyllä tavalla.

Käännetään näin päin: miltä susta tuntuisi, jos alettaisiin heittää läpänderiä jostakin aiheesta, jonka kanssa olet kamppaillut useamman vuoden ja joka on vienyt sulta voimavaroja enemmän kuin niitä liikenisi? Istuisitko kiltisti vieressä hekottelemassa että hahhah, onpa hassua, pitäähän sitä huumoria ymmärtää? Vai sanoisitko kenties, että vitsit eivät ole niin hauskoja kuin vitsailija kuvittelee? Suuttuisitko jopa kenties, siitä huolimatta, että "eihän tällä läpällä sua tarkoitettu vaan niitä toisia"?

Niin no jos joku nauraisi vaikka itse epilepsialle, pitäisin sitä hieman eri asiana kuin naureskelua siitä, että joku diagnosoi sellaisen itselleen nettitestillä ja seuraavaksi facebookissa on joka neljäs jakanut tämän uuden diagnoosinsa jonka on laumassa mennyt itselleen diagnosoimaan. Sellainen naurattaisi tätä entistä epileptikkoakin, vaikka itse sauraudessa ei mitään hauskaa ollutkaan.

...ja no suutahtaahan voisin tietyssä mielentilassa melkein mistä tahansa, se nyt onkin minun oma ongelmani eikä koko maailman tarvitse siksi hiljentyä ympärilläni, että Pin on nyt nälkäinen ja häntä suututtaa kun joku sanoi Pinin mielestä väärän sanan jonka Pin sitten ymmärsi ärsyyntyneenä ihan toisella tavalla kuin se oli tarkoitettu. Näitä esimerkkejä löytäisin varmaan palstaltakin kun tuppasin olemaan aika herkkäperse melkein pari vuotta valvoskelleena.

Jos nyt joku ihan oikeasti ymmärsi tämän niin, että haa haa onpa hauskaa kun jonkun mies on ollut narsistinen niin ei, ei todellakaan ollut siitä kyse. Ei kannata vetää tästä mitään kauhean syvällisiä päätelmiä tarkoituksena loukkaantua vaikka väkisin.

 

Niin no jos joku nauraisi vaikka itse epilepsialle, pitäisin sitä hieman eri asiana kuin naureskelua siitä, että joku diagnosoi sellaisen itselleen nettitestillä ja seuraavaksi facebookissa on joka neljäs jakanut tämän uuden diagnoosinsa jonka on laumassa mennyt itselleen diagnosoimaan. Sellainen naurattaisi tätä entistä epileptikkoakin, vaikka itse sauraudessa ei mitään hauskaa ollutkaan.

...ja no suutahtaahan voisin tietyssä mielentilassa melkein mistä tahansa, se nyt onkin minun oma ongelmani eikä koko maailman tarvitse siksi hiljentyä ympärilläni, että Pin on nyt nälkäinen ja häntä suututtaa kun joku sanoi Pinin mielestä väärän sanan jonka Pin sitten ymmärsi ärsyyntyneenä ihan toisella tavalla kuin se oli tarkoitettu. Näitä esimerkkejä löytäisin varmaan palstaltakin kun tuppasin olemaan aika herkkäperse melkein pari vuotta valvoskelleena.

Jos nyt joku ihan oikeasti ymmärsi tämän niin, että haa haa onpa hauskaa kun jonkun mies on ollut narsistinen niin ei, ei todellakaan ollut siitä kyse. Ei kannata vetää tästä mitään kauhean syvällisiä päätelmiä tarkoituksena loukkaantua vaikka väkisin.

No enpä tuota facebook-itsediagnosointitrendiä ole seurannut sattuneista syistä.

Ehkä vaan tuon maallikkodiagnosoinnin kääntöpuoli on se, että toinen maallikko ei välttämättä aina voi erottaa sitä, onko jonkun diagnoosi tms. ihan objektiiviseen aitoon asiantuntija-arvioon perustuva vai henkilön "omassa päässä".

Nuo vitsit alkaa tuntua väsyneiltä ja kuluneilta, koska niiden kohteeksi on itsekin joutunut liian usein väärin perustein. Menet purkamaan aitoa huoltasi haastavasta arjesta SI-lapsen kanssa ja aina on vähintään yksi neroperse pätemässä juuri siihen tyyliin, kuin te vitsailette tässä ketjussa. Ei siinä ole mitään väkisinloukkaantumista. Ei vaan ole hauskaa, ihan oikeasti.

 

No enpä tuota facebook-itsediagnosointitrendiä ole seurannut sattuneista syistä.

Ehkä vaan tuon maallikkodiagnosoinnin kääntöpuoli on se, että toinen maallikko ei välttämättä aina voi erottaa sitä, onko jonkun diagnoosi tms. ihan objektiiviseen aitoon asiantuntija-arvioon perustuva vai henkilön "omassa päässä".

Nuo vitsit alkaa tuntua väsyneiltä ja kuluneilta, koska niiden kohteeksi on itsekin joutunut liian usein väärin perustein. Menet purkamaan aitoa huoltasi haastavasta arjesta SI-lapsen kanssa ja aina on vähintään yksi neroperse pätemässä juuri siihen tyyliin, kuin te vitsailette tässä ketjussa. Ei siinä ole mitään väkisinloukkaantumista. Ei vaan ole hauskaa, ihan oikeasti.

Tämä ei ollut mielestäsi hauskaa, se tuli jo selväksi. Hyvin hyvin selväksi. Kiitos.

 

Tämä ei ollut mielestäsi hauskaa, se tuli jo selväksi. Hyvin hyvin selväksi. Kiitos.

Ja sinä et ole valmis uudelleenarvioimaan omaa toimintaasi ja sen vaikutuksia toisiin tässä ketjusta. Sekin tuli selväksi.

 

Ja sinä et ole valmis uudelleenarvioimaan omaa toimintaasi ja sen vaikutuksia toisiin tässä ketjusta. Sekin tuli selväksi.

Tarkensin vielä niille jotka voisivat tästä potentiaalisesti mielensä pahoittaa, ettei kyse ole siitä mitä joku voisi ymmärtää väärin. Siinä se siis oli tosiaan osaltani.

 

Pyydän mitä syvimmin anteeksi kaikilta aidoilta indigolapsilta

 

Ehkä tässä tarkoitettiin sitä kun pienestäkin poikkeamasta ihmisten keskellä diagnosoidaan joku tauti. Sitten lääkärit turhautuu näihin plasebo ilmiöihin ja eivät jaksa enää paneutua niihin jotka oikeasti apua tarvitsevat? ja ei ole aikaa etsiä sitten niitä oikeita syitä? asenteellisuus voi tarttua myös lääkäreihin ja perehtyminen käsillä olevaan potilaaseen lopahtaa ?

 

Pyydän mitä syvimmin anteeksi kaikilta aidoilta indigolapsilta

........... vakavoidun! :|

 

Ehkä tässä tarkoitettiin sitä kun pienestäkin poikkeamasta ihmisten keskellä diagnosoidaan joku tauti. Sitten lääkärit turhautuu näihin plasebo ilmiöihin ja eivät jaksa enää paneutua niihin jotka oikeasti apua tarvitsevat? ja ei ole aikaa etsiä sitten niitä oikeita syitä? asenteellisuus voi tarttua myös lääkäreihin ja perehtyminen käsillä olevaan potilaaseen lopahtaa ?

Joo ja etenkin nää kaikki nettitestit joiden mukaan ihmiset diagnosoi millon mitäkin erikoista itselleen ja jakelevat netissä, sitten kymmenen kaveria tekee saman testin ja kahdeksan näistä ihan innoissaan huutelee kuinka hekin ovat nyt kristalleja, timantteja, sulkia ja jouluvaloja.

Ei naurata kenenkään kamppailu oikeasti jouluvalona.