Oletko sinäkin erityisherkkä?

Joo ja etenkin nää kaikki nettitestit joiden mukaan ihmiset diagnosoi millon mitäkin erikoista itselleen ja jakelevat netissä, sitten kymmenen kaveria tekee saman testin ja kahdeksan näistä ihan innoissaan huutelee kuinka hekin ovat nyt kristalleja, timantteja, sulkia ja jouluvaloja.

Ei naurata kenenkään kamppailu oikeasti jouluvalona.

paitsi on ainakin kirkkaat värit.

 

Ehkä tässä tarkoitettiin sitä kun pienestäkin poikkeamasta ihmisten keskellä diagnosoidaan joku tauti. Sitten lääkärit turhautuu näihin plasebo ilmiöihin ja eivät jaksa enää paneutua niihin jotka oikeasti apua tarvitsevat? ja ei ole aikaa etsiä sitten niitä oikeita syitä? asenteellisuus voi tarttua myös lääkäreihin ja perehtyminen käsillä olevaan potilaaseen lopahtaa ?

Mmm... Tuokin on ilmiö, josta ei ole kokemusta. Meidän perheessä prosessi meni niin että kahden vuoden aikana on ollut kahdeksan eri oman alansa asiantuntijaa arvioimassa lasta, ja jokainen otti tilanteen kyllä todesta - siis maltillisesti ja lempeällä asenteella, mutta todesta. Ei mikään heppoinen eikä nopea prosessi, mutta ongelma ei johtunut koskaan ammattilaisten asenteista. Ainoastaan "maallikoiden" mielipiteistä. Vieläkään asiasta ei ole helppoa puhua edes omille sukulaisille: yksi erittäin yleinen vastaus on juuri tuo sun ensimmäinen lauseesi.

Kyselin muuten neuvoja ja toisten kokemuksia tältä palstaltakin siihen, että miten nää arvioinnit ja toimintaterapiat jne. etenee. Arvaapa vaan, montako "vitsiä" sain vastaukseksi? Okei, virhe kysellä täältä. Mutta välillä on aika yksinäinen olo.

 

Niin no jos joku nauraisi vaikka itse epilepsialle, pitäisin sitä hieman eri asiana kuin naureskelua siitä, että joku diagnosoi sellaisen itselleen nettitestillä ja seuraavaksi facebookissa on joka neljäs jakanut tämän uuden diagnoosinsa jonka on laumassa mennyt itselleen diagnosoimaan. Sellainen naurattaisi tätä entistä epileptikkoakin, vaikka itse sauraudessa ei mitään hauskaa ollutkaan.

...ja no suutahtaahan voisin tietyssä mielentilassa melkein mistä tahansa, se nyt onkin minun oma ongelmani eikä koko maailman tarvitse siksi hiljentyä ympärilläni, että Pin on nyt nälkäinen ja häntä suututtaa kun joku sanoi Pinin mielestä väärän sanan jonka Pin sitten ymmärsi ärsyyntyneenä ihan toisella tavalla kuin se oli tarkoitettu. Näitä esimerkkejä löytäisin varmaan palstaltakin kun tuppasin olemaan aika herkkäperse melkein pari vuotta valvoskelleena.

Jos nyt joku ihan oikeasti ymmärsi tämän niin, että haa haa onpa hauskaa kun jonkun mies on ollut narsistinen niin ei, ei todellakaan ollut siitä kyse. Ei kannata vetää tästä mitään kauhean syvällisiä päätelmiä tarkoituksena loukkaantua vaikka väkisin.

Jonkun kannattaisi miettiä mikä on syynä jos jatkuvasti ilkeilee ja naljailee tuntemattomille ihmisille, tarkoituksena satuttaa. Ja kun joku vihjaa että nyt olisi syytä olla hiljaa ja pyytää anteeksi, niin ei mene perille vaan asia ohitetaan olankohautuksella katumusta tuntematta...

 

Mmm... Tuokin on ilmiö, josta ei ole kokemusta. Meidän perheessä prosessi meni niin että kahden vuoden aikana on ollut kahdeksan eri oman alansa asiantuntijaa arvioimassa lasta, ja jokainen otti tilanteen kyllä todesta - siis maltillisesti ja lempeällä asenteella, mutta todesta. Ei mikään heppoinen eikä nopea prosessi, mutta ongelma ei johtunut koskaan ammattilaisten asenteista. Ainoastaan "maallikoiden" mielipiteistä. Vieläkään asiasta ei ole helppoa puhua edes omille sukulaisille: yksi erittäin yleinen vastaus on juuri tuo sun ensimmäinen lauseesi.

Kyselin muuten neuvoja ja toisten kokemuksia tältä palstaltakin siihen, että miten nää arvioinnit ja toimintaterapiat jne. etenee. Arvaapa vaan, montako "vitsiä" sain vastaukseksi? Okei, virhe kysellä täältä. Mutta välillä on aika yksinäinen olo.

olin just menossa nukkumaan mut ootas. Siis eikö sulla oo kettään lähimmäistä joka ei vähättele tilannetta?

mun on pakko sanoo et en oo ihan varma onko tää nyt sama asia mutta tunteen herkkyys mulla todettiin ja yli innokkuus sitä sitten psygologit koitti lastenlinassa
saada tasapainoon eli tunteet normaaliksi ja innokkuus pois . onhan se tottakin että kun oikeasti on jotain vialla niin se pikkulapsimainen olankohautus ja huomioon ottamattomuus tuntuu siinä tilanteessa julmalta. esim voi olla kerran yks vanha immeinen sanoi että minä olen joutunut 9 vuotiaana pommitusten kohteeksi.

Mä annan sulle virtuaali halin tarkotan sitä

hyvää yötä nuku rauhassa kato ylös tähtiin ja snaijjaat siellä ne pitää sulle seuraa.

nyt meen itekkin goisii aamulla vissiin aikanen herätys.

 

olin just menossa nukkumaan mut ootas. Siis eikö sulla oo kettään lähimmäistä joka ei vähättele tilannetta?

mun on pakko sanoo et en oo ihan varma onko tää nyt sama asia mutta tunteen herkkyys mulla todettiin ja yli innokkuus sitä sitten psygologit koitti lastenlinassa
saada tasapainoon eli tunteet normaaliksi ja innokkuus pois . onhan se tottakin että kun oikeasti on jotain vialla niin se pikkulapsimainen olankohautus ja huomioon ottamattomuus tuntuu siinä tilanteessa julmalta. esim voi olla kerran yks vanha immeinen sanoi että minä olen joutunut 9 vuotiaana pommitusten kohteeksi.

Mä annan sulle virtuaali halin tarkotan sitä

hyvää yötä nuku rauhassa kato ylös tähtiin ja snaijjaat siellä ne pitää sulle seuraa.

nyt meen itekkin goisii aamulla vissiin aikanen herätys.

Kiitos, oot ainakin lämmin ihminen.

Pari läheistä on jotka on alusta saakka kuunnelleet kyseenalaistamatta. Suurin osa ei.

SI-jutut on vähän eri alueella, kuin tunnepuolen jutut mutta totta kai vaikuttavat tunne-elämäänkin. Aika herkkä ja innokas oma lapsi on kans, kuuluu kuvaan, mutta ei ne yritä sitä herkkyyttä ja innokkuutta saada pois. Tasapainottaa olemista vaan, että olis helpompi olla ja pärjätä. Kun sitä lasta ei voi oikeesti eristää mihinkään kuplaan, niin pitää auttaa sitä pärjäämään ja löytämään rauhaakin välillä.

Kauniita unia.

 

[QUOTE="pettynyt";30738785]Jonkun kannattaisi miettiä mikä on syynä jos jatkuvasti ilkeilee ja naljailee tuntemattomille ihmisille, tarkoituksena satuttaa. Ja kun joku vihjaa että nyt olisi syytä olla hiljaa ja pyytää anteeksi, niin ei mene perille vaan asia ohitetaan olankohautuksella katumusta tuntematta...[/QUOTE]

Mistä pinin pitäisi pyytää anteeksi? Siitä että joku muu on naljaillut henkilökohtaisesti lapsen sairaudestako?
Älä Pin vastaa näihin enää - hyödytöntä.

 

Ehkä vaan tuon maallikkodiagnosoinnin kääntöpuoli on se, että toinen maallikko ei välttämättä aina voi erottaa sitä, onko jonkun diagnoosi tms. ihan objektiiviseen aitoon asiantuntija-arvioon perustuva vai henkilön "omassa päässä".

Aika helppoa erotella onko joku jakanut facebookissa jonkun testin johon vielä kommentoi saaneensa siitä uudet diagnoosit vai avautuuko jonkun vanhemmat lapsensa sairaudesta. Turhaan kohdistat vihaasi jonkun typerän vitsailijan vuoksi niihin jotka eivät edes kanssasi keskustele samasta asiasta eli kuten sanoit, et itsekään tunne nettitestitrendejä ja turhaan siis kohdistat tätä ketjua itseesi. Tällainenkin seikka tuli korjattua ketjussa eli enää ei ainakaan kannata olla yhtään tuohtunut. Ketju ei koskenut sinua eikä samassa tilanteessa olevia millään tavalla. Hyvää kevättä ja antoisia päiviä toivon perheellesi.

 

Lyhyen silmäilyn perusteella mainittiin ainakin aistiyliherkkyydet, ADD, epilepsiakohtaukset, OCD, mielenterveysongelmat, allergikot, narsistit ja sosiopaatit.

Joo, tarkoitus oli vitsailla ihmisistä jotka ap:n ja muiden mielestä itse virhediagnosoivat itsellään ja läheisillään näitä ongelmia.

Ja mun pointtini oli se, että nää vitsit tulee tietyistä asenteista. Ja ne asenteet vaikeuttavat meidän, joiden lapsilla on esimerkiksi sensorisen intgraation häiriö tai vaikka aidosti vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja mielenterveysongelmainen läheinen, mahdollisuuksia puhua omasta elämästämme ja asioistamme. Tällaisen huumorin ongelma ja riski on siinä, että se valuu kuin vesi hanhen selästä niiltä, jotka mahdollisesti tällaista virhediagnosointia harjoittavat. Mutta samalla vitsit osuvat todella kipeään paikkaan sellaisilla, jotka oikeasti kamppailevat yllämainittujen ongelmien kanssa.

Älä nyt repee, mä mainitsin ADD:n ja meillä toisella lapsella se varmuudella onkin, mulla myös luultavasti. Mä ainakin tarkotin naureskella sille, että ihmiset niin kauheasti haluaa kaiken lokeroonsa, kaikelle pitää olla nimi ja vielä jotkut nauttii näistä et he voi sanoo että mulla on sitä ja tätä. Se on muodikasta. Kaikkeen muidikkaaseen pitää lähteä mukaan.

 

Indigolapsi on varmaan tuo indigokäärmeen (Drymarchon couperi) poikanen. Tai en tiedä.