Olen kyllä mielestäni kaunis, isot vihreät silmät (kissansilmät kuulemma) sydämenmuotoiset kasvot, sensuellit huulet (tosin alahuuli on sellaien turbohuuli, saa minut kuulemma näyttämään vähä möksähtäneltä joskus), Korkeat kulmet ja poskipäät, hymykuopat ja pisamia naamassa. Lisänä räikeänpunaisena leuhottava melkein peppuun asti ulottuva tukka. Vartalo on mitä on, ylipainoa on, mutta onneksi se on jakautunut suht tasaisesti. Lantio on leveä ja muhkea, peba on kuulemma ihana ja tissitkin c-kuppia. Vyötärökin löytyy ylipainosta huolimatta, johtuen varmaan tuosta leveästä lantiosta. Lisäksi olen sellainen juuri ja juuri 160c, pitkä, joten pikku pyöreys on kuulemma vain söpöä.
Että sellainen pakkaus, itse olen kyllä tyytyväinen. Hampaita voisi vähän operoida kun etuhampaat ja kulmahampaat eroavat toisistaan melko paljon. Kulmahampaat ovat oikeasti kunnon torahampaat
mutta mikäs siinä, tuo persoonallisuutta peliin. Ja miksi korjata mitään mikä ei ole rikki. Painoa pitäisi pudottaa terveyssyistä, vaikka olisin iloinen ja tuntisin itseni todella hyvännäköiseksi ja seksikkääksi näinkin.
Jokaisen pitäisi (tämä on sitten vain oma mielipiteeni, herneytyjät huom.) opetella tykkäämään itsestään sellaisena kuin on, siis tykkäämään _itsestään_! On ihan turhaa elää minkäänlaista "sitten joskus"-elämää. "sitten kun olen laihtunut, teen sitä ja tätä, sitten kun raha-asiat ovat kunnossa teen niin ja näin" jne, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan =) Meillä on tämä elämä vain tässä ja nyt, eletään sitä.
Niille ihmisille joille olette tärkeitä, ei merkkaa se, oletko tiputtanut viisi kiloa tai syönyt kulhollisen popkornia, heille merkkaa se, mitä sinä olet, ei se miltä näytät. Poikkeukset erikseen koska niitäki toki löytyy.