Oletko ollut ihastunut / rakastunut toiseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nolottaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

jep jep... alkaa itselläkin jo huolestuminen kun on ollut niin pitkään.

Tapaatteko te usein? Kauanko ihastuksesi on kestänyt? Vieläkö rakastat omaa puolisoasi?

Olemme hyviä kavereita, joten tulee tavattua aika usein... mutta rakastan omaani, joten se tekee tästä aika kiperää. Mitään asialle en kyllä aio tehdä kun en halua pilata heidän suhdetta enkä omaani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

jep jep... alkaa itselläkin jo huolestuminen kun on ollut niin pitkään.

Tapaatteko te usein? Kauanko ihastuksesi on kestänyt? Vieläkö rakastat omaa puolisoasi?

Olemme hyviä kavereita, joten tulee tavattua aika usein... mutta rakastan omaani, joten se tekee tästä aika kiperää. Mitään asialle en kyllä aio tehdä kun en halua pilata heidän suhdetta enkä omaani.


Onko teillä ihastus molemminpuolista? Oletteko koskaan jutelleet aiheesta?

Me olemme keskustelleet asiasta, tosin tuntuu päätyvän aina suudelmiin nuo keskustelut , ja sitten ei taas tiedä milloin nähdään ja sata asiaa jää sanomatta :( Tämä on ihan hirveää...Mut itsepä olen soppani keittänyt. Vaikka en tätä kaivannutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

jep jep... alkaa itselläkin jo huolestuminen kun on ollut niin pitkään.

Tapaatteko te usein? Kauanko ihastuksesi on kestänyt? Vieläkö rakastat omaa puolisoasi?

Olemme hyviä kavereita, joten tulee tavattua aika usein... mutta rakastan omaani, joten se tekee tästä aika kiperää. Mitään asialle en kyllä aio tehdä kun en halua pilata heidän suhdetta enkä omaani.


Onko teillä ihastus molemminpuolista? Oletteko koskaan jutelleet aiheesta?

Me olemme keskustelleet asiasta, tosin tuntuu päätyvän aina suudelmiin nuo keskustelut , ja sitten ei taas tiedä milloin nähdään ja sata asiaa jää sanomatta :( Tämä on ihan hirveää...Mut itsepä olen soppani keittänyt. Vaikka en tätä kaivannutkaan.

En tiedä toisen tunteista ja oikeastaan parempi etten tiedäkkään, jottei tapahdu mitään. En halua että menee siihen ettei tiedä mitä tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.

Näin juuri!! Olen kovasti miettinyt mikä ihmeen tarkoitus tällä voi olla, sillä pahimmassa tapauksessa asian esille tulo tuhoaisi kaksi perhettä kokonaan, ja jättäisi ikuiset arvet miesten välille. Minut varmaan kivitettäisiin hengiltä...En ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.

Näin juuri!! Olen kovasti miettinyt mikä ihmeen tarkoitus tällä voi olla, sillä pahimmassa tapauksessa asian esille tulo tuhoaisi kaksi perhettä kokonaan, ja jättäisi ikuiset arvet miesten välille. Minut varmaan kivitettäisiin hengiltä...En ymmärrä.

Sanon vain, että sinun pitää miettiä todella mitä tehdä. Jos rakastat miestäsi niin kannattaa lopettaa toinen juttu ennen kuin se ehtii alkaakkaan... olkaa tosin ystäviä mutta normaalilla tavalla. Näin minä olen sen miettinyt. Ystävyyttäkään en halua lopettaa koska kuten sanoin meillä on hauskaa yhdessä, mutta pakko tyytyä olemaan ihastunut ja sillä selvä. Kyllä se ihastuminen siitä laantuu. Pakkohan sen on laantua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.

Näin juuri!! Olen kovasti miettinyt mikä ihmeen tarkoitus tällä voi olla, sillä pahimmassa tapauksessa asian esille tulo tuhoaisi kaksi perhettä kokonaan, ja jättäisi ikuiset arvet miesten välille. Minut varmaan kivitettäisiin hengiltä...En ymmärrä.

Sanon vain, että sinun pitää miettiä todella mitä tehdä. Jos rakastat miestäsi niin kannattaa lopettaa toinen juttu ennen kuin se ehtii alkaakkaan... olkaa tosin ystäviä mutta normaalilla tavalla. Näin minä olen sen miettinyt. Ystävyyttäkään en halua lopettaa koska kuten sanoin meillä on hauskaa yhdessä, mutta pakko tyytyä olemaan ihastunut ja sillä selvä. Kyllä se ihastuminen siitä laantuu. Pakkohan sen on laantua.

Kyllä minä rakastan miestäni. Toisaalta en kuitenkaan tunne pettäväni häntä ollessani tuon toisen miehen kanssa, sillä niin oikealta se tuntuu. Mutta ehkä meidän aikamme on jossain toisessa elämässä...

Ja kyllä varmasti laantuu, tosin koville ottaa. Parhaimmillaan olemme olleet näkemättä 4kk, sitä ennen 3kk viime talven aikana, eikä erokaan tehnyt tehtäväänsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.

Näin juuri!! Olen kovasti miettinyt mikä ihmeen tarkoitus tällä voi olla, sillä pahimmassa tapauksessa asian esille tulo tuhoaisi kaksi perhettä kokonaan, ja jättäisi ikuiset arvet miesten välille. Minut varmaan kivitettäisiin hengiltä...En ymmärrä.

Sanon vain, että sinun pitää miettiä todella mitä tehdä. Jos rakastat miestäsi niin kannattaa lopettaa toinen juttu ennen kuin se ehtii alkaakkaan... olkaa tosin ystäviä mutta normaalilla tavalla. Näin minä olen sen miettinyt. Ystävyyttäkään en halua lopettaa koska kuten sanoin meillä on hauskaa yhdessä, mutta pakko tyytyä olemaan ihastunut ja sillä selvä. Kyllä se ihastuminen siitä laantuu. Pakkohan sen on laantua.

Kyllä minä rakastan miestäni. Toisaalta en kuitenkaan tunne pettäväni häntä ollessani tuon toisen miehen kanssa, sillä niin oikealta se tuntuu. Mutta ehkä meidän aikamme on jossain toisessa elämässä...

Ja kyllä varmasti laantuu, tosin koville ottaa. Parhaimmillaan olemme olleet näkemättä 4kk, sitä ennen 3kk viime talven aikana, eikä erokaan tehnyt tehtäväänsä.

Noh toivotaan jaksamista molemmille sinulle ja minulle... kyllä tämä tästä. Pakko päästä yli vaikka pahalta tuntuukin. Nyt on mentävä nukkumaan paha mieli pois. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras nainen:
Olen, parhaillaankin. Kun vain saisin vielä selville onko tämä vain ihastusta vai oikeaa rakkautta...Kauanko te muut olette "toipuneet" näistä ihastuksistanne?

samassa jamassa olen.. minulla on vaan mukana se että tämä toinen on ystäväni...

Noh, kyllä minullakin kohteena on ihminen joka on mukana koko perheeni elämässä, ei tosin joka viikko. Sitä en kestäisi. Eli ystäviä mekin kai olemme...Tämä ihastukseni on vain kestänyt nyt jo niin kauan että alan itsekin huolestua.

mikä on pitkään? Onko tunteet vielä molemminpuolisia... täälläpäin nimittäin on... tai ainakin luulen niin...uskon.. ja kaiken lisäksi vielä toivon

Yli vuoden :( Tunteet ovat molemminpuolisia, tiedän sen. Suhdetta meillä ei ole, vielä. En tiedä onko minusta sellaiseen. Pettänyt olen.

Nämä ovat outoja nämä mielen temput. Toisaalta haluaa, mutta toinen puoli sanoo ei. Ei tiedä itsekkään mitä haluaa. Pelottaa jos hommasta ei tulekkaan mitään, mutta entä jos tulee? Meillä on huippuhauskaa yhdessä, mutta niin on puolisonkin kanssa. Olen rikki.

Näin juuri!! Olen kovasti miettinyt mikä ihmeen tarkoitus tällä voi olla, sillä pahimmassa tapauksessa asian esille tulo tuhoaisi kaksi perhettä kokonaan, ja jättäisi ikuiset arvet miesten välille. Minut varmaan kivitettäisiin hengiltä...En ymmärrä.

Sanon vain, että sinun pitää miettiä todella mitä tehdä. Jos rakastat miestäsi niin kannattaa lopettaa toinen juttu ennen kuin se ehtii alkaakkaan... olkaa tosin ystäviä mutta normaalilla tavalla. Näin minä olen sen miettinyt. Ystävyyttäkään en halua lopettaa koska kuten sanoin meillä on hauskaa yhdessä, mutta pakko tyytyä olemaan ihastunut ja sillä selvä. Kyllä se ihastuminen siitä laantuu. Pakkohan sen on laantua.

Kyllä minä rakastan miestäni. Toisaalta en kuitenkaan tunne pettäväni häntä ollessani tuon toisen miehen kanssa, sillä niin oikealta se tuntuu. Mutta ehkä meidän aikamme on jossain toisessa elämässä...

Ja kyllä varmasti laantuu, tosin koville ottaa. Parhaimmillaan olemme olleet näkemättä 4kk, sitä ennen 3kk viime talven aikana, eikä erokaan tehnyt tehtäväänsä.

Noh toivotaan jaksamista molemmille sinulle ja minulle... kyllä tämä tästä. Pakko päästä yli vaikka pahalta tuntuukin. Nyt on mentävä nukkumaan paha mieli pois. :)

Toivotaan niin! Tämä jälkeen tuntuu kyllä kurjalta mennä nukkumaan oman kullan kainaloon, mutta jospa se saisi taas muut asiat unohtumaan. Kiitokset seurasta ja ajatusten vaihdosta :)
 
Kyllä ja olen parhaillaan tämän ihastukseni kanssa avoliitossa. Me kummatkin jätettiin ex-elämä ja muutettiin yhteen. Yhteinen lapsikin on jo ja yhteinen tulevaisuus, joka on vielä salaisuus. ;)
 
Olen. Mutta tunne on tunne ja toiminta on eri asia. En puhunut tunteistani ihastukselleni, pyrin olemaan ihan niin kaveri kuin ennenkin. Ei todellakaan suudeltu eikä muuta. Mitä nyt joskus tuli halattua aika pitkästi ja lujasti.
 

Yhteistyössä