Oletko miettiny omaa äitiäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viblsp
  • Ensimmäinen viesti
Viblsp
Alkuperäinen kirjoittaja ProStroke:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukatse:
Mä mietin usein, että miten pärjään, jos isäni kuolee :| En kestäisi sitä.
Elämä jatkuu. Menetin oman isäni 3kk sitten ja edelleen on paha olla, välillä. Ikävä on kova. Joskus tunnen vahvan tunteen, että isä on lähellä....
Mä aina ajattelin että isä ei voi kuolla ennen kun mulla on kaikki hyvin (isän tyttö), kai mulla sitten on kaikki hyvin.
:hug: Sanoja ei löydy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Alkuperäinen kirjoittaja Juu ei:
Harvoin tulee äitiä mietittyä,se lähti kun olin 8kk ikäinen ja jätti meidät lapset isälle.
Isä kuoli kun olin 15v ja sen jälkeen meitä ei ollutkaan enää kuin sisarrukset jäljellä,äiti ei ole koskaan ollut äiti.
Miten tuosta selviää? Syytätkö itseäsi? Millainen isä sulla on? Miten kasvatti?
Piti ihan kirjautua kun nyt taas näyttää et tänne jään ainakin hetkeksi
:p

Niin...miten tuosta selviää *hmmm*. Aika parantaa,ensimmäisen puolivuotta elin kuin usvassa,elämältä oli pudonnut pohja pois....Tukea ja turvaa tuli isoveljeltä joka merkattiin ihan papereihin mun huoltajaksi/holhoojaksi.Sen kanssa asuin siihen että täytin 18v.

Syytänkö itseäni?Mistä? Siitäkö että isä kuoli?
No juu...itsesyytökset eivät auta,tilanne ei muutu miksikään mutta aina on se "entä jos..."
Isä jo edellisenä iltana valitteli rintakipuja mut ei suostunut lääkäriin.Se valvoi yöllä kylmähiki päällä ja minä sille kävin pauhaamassa et ala nukkumaan ja se vain sanoi et kun ei voi.Aamuyöstä heräsin kun se rojahti mun sängylle ja sanoi "soita ambulanssi,multa lähtee taju" ja samalla se jo kaatui lattialle,veti muutaman kerran henkeä ja siinä se oli.Ambulanssi tuli mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.Aortta oli revennyt.
Olen jossitellut sitä et mitä jos olisinkin vaatinut isää menemään jo illalla lääkäriin,olisiko kohtalo ollut eri...

Isä oli hellä ja huolehtiva,parempaa ei ikinä olisi voinut kuvitellakkaan ja hyvin se kai kasvattikin,siltä hoitui jopa nämä "naisten jutut".Siinä meni kuukautisten alkaminen ja rintaliivi ostokset isän kanssa ilman sen kummempia....

Jos taas äitin lähtöä meinasit niin...no...kasvoin siihen että mulla ei ole äitiä :/
 
TheUnforgiven
Jaa-a mun äiti ei ole oikeesti välittänyt musta paskan vertaa vaikka kännissä soittaakin ja sanoo rakastavansa..ohjeita olen saanut juu esimerkiksi sen että vaikka ex- onkin alkoholisti niin ei teidän kannata erota pitää ajatella lasta! hyvä ohje..tosi hyvä onneksi en kuitenkaan kuunnellut vaan muutin exän luota pois kuukausi sitten ja aivan vain lapseni ja itseni takia..hänen mielestään on normaalia että mies haluaa juoda joka toinen päivä..joo ja koskaan en siltä mitään ole saanut ja jos joskus lapsena olen saanut muistuttaa hän minua vielä tänäkin päivänä jos en maksa hänen ruokiaan yms niin että: kuule minä olen antanut sinulle lapsena 20e jee..jee..se olikin ainut mitä siltä olen saanut..kiitos joo siitä..sori vuodatusta mutta ärsyttää..t.juuri äitinsä kauppatavarat maksaneena
 
vieras
Kyllä mä olen miettinyt. Varsinkin silloin, kun äitini teki kuolemaa, ja sanoi, että eihän hän uskalla kuollakaan, kun murehti niin, miten mun käy (oli silloin vähän vaikea jakso muutenkin elämässä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
en ole ollu yhteydessä pariin vuoteen kys. henkilöön,viina vei..ja vie edelleen.
aina olis pitäny sille alkossa käydä kun ei ite jaksanu jne. ja kun en siihen hommaan suostunu niin poikkas välit.
eipä siinä,mä en taida mitään tässä menettää...päinvastoin.
eipä kys. henkilöstä ole kuuulnut vaikka senkin korviin on mennyt että olen saanut pojan.ei kuulem kiinnosta eikä' hän ole mummo.
koko lapsuus meni miten meni,tää parin vuoden takainen oli vaan piste iin päälle,joten en kutsuisi häntä enää edes äidiksi :ashamed:
voi hyvänen aika sentään :eek: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
jep..mulla on pikkuveli joka viettää peruskoulun päättäjäisiä ilman äitiä :snotty:
surettaa jo pelkästään veljen puolesta.
mutta hyvä että maailma on täynnä hyviä äitejä jotka lasten ollessa aikuisia "jatkavat äidin roolia" :D
mullakin on semmonen varaäiti,hyväs ystävän äiti pitää mustakin huolta :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Jos äitiys ei lopu lapsen tullessa täysi-ikäiseksi niin kasvatuksessa on ollut puutteita!
Mihin äitiyden muka pitäis kadota?

Uskoisin, että suurin osa meistäkin on saanut erittäin puutteellisen kasvatuksen :whistle:
Niin onkin, enhän mä ole kenenkään kasvatusta kehunutkaan :LOL:

Ja Rukoilijasirkalle myös että onhan se äiti lapsensa biologinen äiti vielä kuoleman jälkeenkin. Äidin ROOLISTA pitäisi osata luopua lasten aikuistuessa! Ts. lapset pitää kasvattaa niin hyvin etteivät ne tarvitse äitiä enää aikuisina!
 
tossuliini
Mun äiti kuoli v. 2002 eli tulee loppusyksystä 6 v ja olen miettinyt häntä monesti vaikka onkin mullan alla. Mutta ei mulla ikäkriisiä ole ollut koskaan, en jaksa ajatella ikääni sillä tavalla. Ite annan neuvoja jos niitä pyydetään, en muuten. Vanhempi tyttö asuu omillaan ja meillä on välit todella hyvät. Me ollaan äitejä aina vaikka lapset olisi minkä ikäisiä tahansa mutta se on eri asia miten siihen suhtautuu kun lapset muuttaa omilleen asumaan ja rupeavat perustamaan perhettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Jos äitiys ei lopu lapsen tullessa täysi-ikäiseksi niin kasvatuksessa on ollut puutteita!
Mihin äitiyden muka pitäis kadota?

Uskoisin, että suurin osa meistäkin on saanut erittäin puutteellisen kasvatuksen :whistle:
Niin onkin, enhän mä ole kenenkään kasvatusta kehunutkaan :LOL:

Ja Rukoilijasirkalle myös että onhan se äiti lapsensa biologinen äiti vielä kuoleman jälkeenkin. Äidin ROOLISTA pitäisi osata luopua lasten aikuistuessa! Ts. lapset pitää kasvattaa niin hyvin etteivät ne tarvitse äitiä enää aikuisina!
Mitä tarkoitat sillä, ettei enää tarvitse äitiä?
Olen samaa mieltä siinä, että laskut täytyy osata maksaa itse, täytyy pystyä elättämään itsensä aikuisiässä ilman äidin lompakolla käymistä, ei saa olla liian avuton, jne. Mutta tottakai äidiltä voi kysyä neuvoa ja mielipidettä siinä missä puolisolta tai ystäviltäkin (tai palstalaisilta :D ), oli ikää sitten 11 v taikka 51 v! Neuvon kysyminen & ajatusten vaihtaminen ei tarkoita sitä, etteikö osaisi itse päättää ja olla vastuussa omasta elämästään...
 
Varsinkin nyt kun mulla itellä on lapsi ollaan lähennytty jos niin voi sanoa. Läheisiä aina mut nyt soitellaan ja nähdään lähes päivittäin. Jos ei pariin päivään kuulu jompikumpi soittaa onko jotain hätänä:) Mulla ei oikeestaan ole tosiystävää, ja olenkin miettinyt onko tää huono homma että jotenkin laitan äitini sen puuttuvan ystävän asemaan, kun loppupeleissä äiti ei voi olla ystävä. Tavallaan jos joku ymmärtää mun pointin.

Mulla oli exän kans tosi vaikeita asioita joista äidilleni puhuin ja hain apua kun ei muitakaan ollut ja se kaduttaa nyt vaikka ilman äitiä en silloin olisi näin hyvin selvinnyt. Ihan kaikki asiat ei äidille silti kuulu.

Mutta parempi näin kuin et mulla ei ois ketään ystävää :D
Se pelottaa ja ehkä ikäkriisin vuoksi mietityttää et mitä sit ku äitiä ei enää ole..

Ja todellakin kasvatan lastani ihan niinkuin äitini mut :LOL:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ProStroke:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukatse:
Mä mietin usein, että miten pärjään, jos isäni kuolee :| En kestäisi sitä.
Elämä jatkuu. Menetin oman isäni 3kk sitten ja edelleen on paha olla, välillä. Ikävä on kova. Joskus tunnen vahvan tunteen, että isä on lähellä....
Mä aina ajattelin että isä ei voi kuolla ennen kun mulla on kaikki hyvin (isän tyttö), kai mulla sitten on kaikki hyvin.
:hug: Otan osaa.
Mun isä hoitaa mun veljenkin asiat (mielenterveysongelmia) ja mietin sitäkin, että mitä sitten veljen kanssa, miten mä itse osaan ja kykenen siihen. Se on kaikin tavoin niin tärkeä se isä :heart:

Ja äiti kans.
 
Rukoilijasirkka
Mistä me sitten saadaan hilloja? :eek: Tai pakastemarjoja? :eek: Ennen kun se tulee ihan vanhaksi, mun täytyy mennä opettelemaan hillojen ja mehujen tekoa, ei tästä muuten mitään tule.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava omaskakas:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Jos äitiys ei lopu lapsen tullessa täysi-ikäiseksi niin kasvatuksessa on ollut puutteita!
Mihin äitiyden muka pitäis kadota?

Uskoisin, että suurin osa meistäkin on saanut erittäin puutteellisen kasvatuksen :whistle:
Niin onkin, enhän mä ole kenenkään kasvatusta kehunutkaan :LOL:

Ja Rukoilijasirkalle myös että onhan se äiti lapsensa biologinen äiti vielä kuoleman jälkeenkin. Äidin ROOLISTA pitäisi osata luopua lasten aikuistuessa! Ts. lapset pitää kasvattaa niin hyvin etteivät ne tarvitse äitiä enää aikuisina!
Mitä tarkoitat sillä, ettei enää tarvitse äitiä?
Olen samaa mieltä siinä, että laskut täytyy osata maksaa itse, täytyy pystyä elättämään itsensä aikuisiässä ilman äidin lompakolla käymistä, ei saa olla liian avuton, jne. Mutta tottakai äidiltä voi kysyä neuvoa ja mielipidettä siinä missä puolisolta tai ystäviltäkin (tai palstalaisilta :D ), oli ikää sitten 11 v taikka 51 v! Neuvon kysyminen & ajatusten vaihtaminen ei tarkoita sitä, etteikö osaisi itse päättää ja olla vastuussa omasta elämästään...
Meitä onkin niin moneen junaan. Mä tiedän itse aika helvetin hyvin mitä mä haluan! Itse olen kuitenkin myös vastuussa omista valinnoistani :) Vaikka olen avoin kaikenlaisille näkökulmille niin jostain syystä oma kanta on mulle silti todella selkeä. En siis kyllä kysele neuvoja ulkopuolisilta. Asuinkumppanin mielipiteet täytyy tietysti huomioida, mutta se onkin jo eri asia.
 
vieras
Mulla on vispilä usein samanlaisia ajatuksia ja pelkoja.. Välillä tuntuu, että ollaanko liian läheisiä tai olenko liiaksi kiinni äidissäni kun pääsee joskus tuo ajatus niin ahdistamaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Onkohan tää sitä 30v-kriisiä? Täytin toukokuussa 27v ja siitä asti, kun täytin 25v, on ollut ikäkriisiä.

Miettiikö kukaan muu tuollaisia?
Tuossa kolmenkympin korvilla sitä usein ihminen havahtuu, että oma ja läheisten aika on oikeasti rajallinen. Niinhän se on. Itkusta kaikki alkaa, itkuun kaikki aina palaa. Kuten Trio Niskalaukaus osuvasti sanoi.

Kannattaa elää, kuin jokainen päivä olisi viimeinen.
 
Sanapoliisi
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
en ole ollu yhteydessä pariin vuoteen kys. henkilöön,viina vei..ja vie edelleen.
aina olis pitäny sille alkossa käydä kun ei ite jaksanu jne. ja kun en siihen hommaan suostunu niin poikkas välit.
eipä siinä,mä en taida mitään tässä menettää...päinvastoin.
eipä kys. henkilöstä ole kuuulnut vaikka senkin korviin on mennyt että olen saanut pojan.ei kuulem kiinnosta eikä' hän ole mummo.
koko lapsuus meni miten meni,tää parin vuoden takainen oli vaan piste iin päälle,joten en kutsuisi häntä enää edes äidiksi :ashamed:
voi hyvänen aika sentään :eek: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
jep..mulla on pikkuveli joka viettää perskoulun päättäjäisiä ilman äitiä :snotty:
surettaa jo pelkästään veljen puolesta.
mutta hyvä että maailma on täynnä hyviä äitejä jotka lasten ollessa aikuisia "jatkavat äidin roolia" :D
mullakin on semmonen varaäiti,hyväs ystävän äiti pitää mustakin huolta :saint:
Perskoulun päättäjäiset... sorry...
 
nyt kun äidistä tuli puhetta niin siltä tuli tekstiviesti,uteli minkälaisen todistuksen veli sai..ei kysyny mitään musta tai pojasta.
miksei voi soittaa/laittaa viestiä veljelle suoraan |O
tuli vähän paha mieli :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanapoliisi:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
en ole ollu yhteydessä pariin vuoteen kys. henkilöön,viina vei..ja vie edelleen.
aina olis pitäny sille alkossa käydä kun ei ite jaksanu jne. ja kun en siihen hommaan suostunu niin poikkas välit.
eipä siinä,mä en taida mitään tässä menettää...päinvastoin.
eipä kys. henkilöstä ole kuuulnut vaikka senkin korviin on mennyt että olen saanut pojan.ei kuulem kiinnosta eikä' hän ole mummo.
koko lapsuus meni miten meni,tää parin vuoden takainen oli vaan piste iin päälle,joten en kutsuisi häntä enää edes äidiksi :ashamed:
voi hyvänen aika sentään :eek: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
jep..mulla on pikkuveli joka viettää perskoulun päättäjäisiä ilman äitiä :snotty:
surettaa jo pelkästään veljen puolesta.
mutta hyvä että maailma on täynnä hyviä äitejä jotka lasten ollessa aikuisia "jatkavat äidin roolia" :D
mullakin on semmonen varaäiti,hyväs ystävän äiti pitää mustakin huolta :saint:
Perskoulun päättäjäiset... sorry...

:LOL:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava omaskakas:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Jos äitiys ei lopu lapsen tullessa täysi-ikäiseksi niin kasvatuksessa on ollut puutteita!
Mihin äitiyden muka pitäis kadota?

Uskoisin, että suurin osa meistäkin on saanut erittäin puutteellisen kasvatuksen :whistle:
Niin onkin, enhän mä ole kenenkään kasvatusta kehunutkaan :LOL:

Ja Rukoilijasirkalle myös että onhan se äiti lapsensa biologinen äiti vielä kuoleman jälkeenkin. Äidin ROOLISTA pitäisi osata luopua lasten aikuistuessa! Ts. lapset pitää kasvattaa niin hyvin etteivät ne tarvitse äitiä enää aikuisina!
Mitä tarkoitat sillä, ettei enää tarvitse äitiä?
Olen samaa mieltä siinä, että laskut täytyy osata maksaa itse, täytyy pystyä elättämään itsensä aikuisiässä ilman äidin lompakolla käymistä, ei saa olla liian avuton, jne. Mutta tottakai äidiltä voi kysyä neuvoa ja mielipidettä siinä missä puolisolta tai ystäviltäkin (tai palstalaisilta :D ), oli ikää sitten 11 v taikka 51 v! Neuvon kysyminen & ajatusten vaihtaminen ei tarkoita sitä, etteikö osaisi itse päättää ja olla vastuussa omasta elämästään...
Meitä onkin niin moneen junaan. Mä tiedän itse aika helvetin hyvin mitä mä haluan! Itse olen kuitenkin myös vastuussa omista valinnoistani :) Vaikka olen avoin kaikenlaisille näkökulmille niin jostain syystä oma kanta on mulle silti todella selkeä. En siis kyllä kysele neuvoja ulkopuolisilta. Asuinkumppanin mielipiteet täytyy tietysti huomioida, mutta se onkin jo eri asia.
Musata olis kamalaa jos äiti ei olie enää Äiti.
Se on kuitenkin yksi niitä harvoja ihmisiä keneen tiedän voivani luottaa ihan millon vaan ja minkälaisessa asiassa tahansa. Tiedän että ei ole sellasta juttua missä äiti ei auttas vaikka se kuinka aattelis että typerä oon ja pitäs koittaa tehä fiksumpia valintoja. Vaikka äiti osaakin olla todella ärsyttävä välillä (kukapa ei olisi), niin mä en mistään hinnasta haluaisi sellasta elämää että mun äitini ei olisi Äitini hamaan hautaan asti.

Pidän itseäni vahvana ja mulla on omat mielipiteeni ja tavotteeni ja olen täysin vastuussa valinnoistani, mutta mä kyllä TARVITSEN äitiäni vaikka oonkin pitkälle täysi-ikäinen jo.
 

Yhteistyössä