Oletko koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään MIKSI?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:

Noo, ehkä osin siksi, että KAIKKI eivät halua näitä alunperin ns mainittuja arvoja/asioita elämäänsä pelkästään omasta halustaan. Vaan siksi, että niin moni muukin niitä haluaa/tavoittelee. Ehkä se on halu olla erottumatta massasta/ halu saada onnenosasia tai luulo, että niin elämän kuuluu ollakin.... Tiedä häntä. Ja mitä siihen muuhun rehellisyyteen tulee, niin se ei kuulunutkaan tähän ketjuun :ashamed: Mutta olen täälläkin saanut tuta, että ei pidä olla liian rehellinen, jos silloin poikkeaa liikaa enemmistön mielipiteistä. Ikävä kyllä. Mutta eipä minusta enempää :wave:



Ai juu, mä taas kun enemmin ahattelin, että me lapsiperheet olemmen enemmän uhreja noille kuten taulutv, farmari ja reimatec. Ainakaan mullle ne ei ole koskaan ollut haaveina, mutta kun joko muuta ei ole meidän budjetilla ollut tarjolla tai yksinkertaisesti se on ollut patas vaihtoehto. Muut mulle olisi kelvannut kyllä, jos järkeviä vaihtoehtoja olisi ollut. Omasta kokemuksesta väittäisisin, että omakotitalokin on suuren osan haaveissa ilman ulkoista vaikutusta, mutta monelle lapsiperheelle vaihtoehdot siihenkin parhaat on juuri sielä kaupunginlaitamilla.

No,MINÄ voin puhua vain omasta puolesta. EI ole yhtä ainoaa totuutta. Minulle EI okt ollut ikinä haave; ei omasta eikä muiden painostuksesta. Se oli pakon sanelema juittu. Ei oikein oltu ns kelpoja kerrostaloon, liikaa melua. Muuten minusta kt olis oiva vaihtoehto asua. Ja minulla ei ole varaa Reimateciin, farmariin eikä taulutelkkaan., mutten ees halua niitä.
:xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
- ydinperhe
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin/ateismi menoin
- taulu-tv

Nuo yllämainitut osuivat minun perhe-elämääni. Ydinperhe on nykypäivänä normaalia ja erittäin yleistä. Perhejuhlat kuuluvat elämäämme, lapsemme on kastettu ja kuulumme hänen kanssaan kirkkoon, mies on täysin ateisti, eikä tahdo kirkkohäitä, saatika Papin aamenta. Taulu-tv ostettiin vanhan kuvaputken tilalle, sehän on jo nykypäivää. Lassien ulkoilupuvun ostin lapselle alennusmyynnistä, muutoin olisi kauppaan jäänyt. Tulevaisuudessa työssäkäyvänä ihmisenä, aion ostaa lapselleni hyvää, kohtuuhintaista ja kenties Reimateciä. Nämä kaikki ovat olleet tietoisa valintoja, omilta vanhemmilta "opittuja" asioita ja elämänasenteita. Minun mielestäni ap, tämän kysymysken olisi voinut esittää jo vuosikymmeniä sitten.
 
Ap:n luettelemat jutut eivät kuulosta siltä, millaisena minä elämäni haluan nähdä ja kokea. Ymmärrän kyllä ihmisten kaipuun kulttuurisesti määriteltyihin ideaaleihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"

Mulla ja mun lapsella ei ole mitään tässä listassa mainittua...:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ap:n luettelemat jutut eivät kuulosta siltä, millaisena minä elämäni haluan nähdä ja kokea. Ymmärrän kyllä ihmisten kaipuun kulttuurisesti määriteltyihin ideaaleihin.

Miksiköhän tätä ideaalien tavoittelua ei kukaan näistä "kaipaajista" halua myöntää ääneen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ap:n luettelemat jutut eivät kuulosta siltä, millaisena minä elämäni haluan nähdä ja kokea. Ymmärrän kyllä ihmisten kaipuun kulttuurisesti määriteltyihin ideaaleihin.

Miksiköhän tätä ideaalien tavoittelua ei kukaan näistä "kaipaajista" halua myöntää ääneen?

Ei kai kukaan hihku riemusta tajutessaan elävänsä juuri niin kuin markkinavoimat ohjaavat elämään. Varsinkin kun tuntuu, että näille ihmisille kaikenlainen itsensä analysointi vaikuttaa olevan äärimmäisen epämukavaa. (mikä näkyy hyökkäävässä reaktiossa: mitäs pahaa siinä on, jos minä elän näin..."

Melkein kaikki nuo listassa luetellut asiat ovat epäekologisia vaihtoehtoja. Lisäksi ne nivoutuvat toisiinsa tavalla, joka pakottaa ihmisen kuluttamaan enemmän ja enemmän luonnonvaroja vaikka sitten velkarahalla. (jos asuu lähiössä, on pakko hankkia auto jne.

Niin, mulle sattui noista pyöreä nolla, mutta toivon kyllä saavani 2-3 lasta. Ja taulutelkkari meille kai ostetaan sitten, kun kuvaputkimalli poksahtaa.
 
En oikeastaan tajunnut koko avauksen pointtia.
Omalta kohdaltani yhteneväisyyksiä tuohon listaan löytyi kaksi. Avioliitto ja taulutelevisio.
Enkä näe kumpaakaan minään valtavirran sanelemana ratkaisuna elämässämme. Ainakaan avioiliittoa, me koimme sen meille luontevaksi tavaksi elää perhe-elämää lasten kanssa. Ennen lasten syntymää elimme avoliitossa. Tuota miksi ydinperhe oli listattu listaan, en oikeastaan edes käsittänyt.
Ei ydinperhe sinällään ole minusta välttämättäkään mikään itseisarvo, minusta perheellä on arvo, oli se perheen rakenne mikä hyvänsä- eikä sekään ole sen suurempi arvo ( siis statuksella mitattuna, jos sitä voisi sillä edes mitata) kuin perheettömyys.

Taulutelevisio meillä on pääosin siksi, että hankkiessamme uutta televisioita, ei kaupan valikoimissa tainnut juuri muuta ollakaan. Vanha televisiomme alkoi tulla elämänsä ehtoopuolelle ( tosin se toimii yhä, joskin toisessa taloudessa) ja mies halusi jo uuden. Uskoisin, että tähän haluun, saattoi jonkinlaisena piilovaikuttemina ehkä ollakin se, että oli ihaillut kavereillaan isoja tv-vastaanottimia. Mutta yksittäisen tv-hankinnan perustella en ketään luokitettelisi valtavirrassa olijaksi. Ai niin, onhan meillä kolme lasta.
Mutta sitäkään valintaa, ei ainkaan markkinavoimat ole ohjanneet.

Tai äh, yhtä tyhjää puhetta koko vastaukseni.

Esitän vaan yhden kysymyksen

- jos kokee asian kyseenalaistamisen jälkeekin ns. valtavirrassa elämisen itselleen ja perheelleen hyväksi tavaksi elää, miksi elää sen vastaisesti
.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos ap lasket tuttujasi yhteen, niin montako tällaista perhettä sinä tunnet?
Ihan aidosti uteliaana kysyn minäkin: minusta tämä on todella mielenkiintoinen ja sitä paitsi täysin tuulesta temmattu stereotypia.

Ap vastaa: ainakin 85% tuttavaperheistä on tällaisia, tai ainakin tavoittelevat tällaista elämää. En tunne yhtään lapsiperhettä, joka asuisi ahtaasti kerrostalossa keskustassa, eläisi ilman autoa ja tekisi ostoksensa marketin sijaan vaikkapa Herkussa. Liekö mahdotonta. Tuttavani ovat kolmekymppisiä ja akateemisia.

Mullapa on tällaisia ystäväperheitä, tosin hekin toivoisivat saavan asunnon kaupungin laidalta, koska lasta ei voi päästää pihalle isojen teiden takia, talvisin on aina mustaa ja saaste aiheuttaa pidemmän päälle allergioita. Samalla rahalla saa rivarin rauhalliselta pientaloalueelta, jossa asuu kaikki kaveriperheet lapsineen.
 
- avioliitto ja ydinperhe: mitä miettimistä tässä on?
- lapsia 2: tuntui sopivalta määrältä
- omakotitalossa melkein maalla: mies ei tykkää asua rivarissa tai kerrostalossa, haluaa omaa rauhaa
- farmariauto: näitä peräti kaksi koska työ vaatii niin
- ristiäiset evankelis-luterilaisin menoin: sen takia kun kuulutaan kirkkoon ja haluttiin liittää lapset seurakuntaan siltä varalta että haluavat mennä rippileirille
- taulu-tv: edellinen telkkari hajosi joten vuosi sitten ja tarvittiin uusi, ihan vain siksi


 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"

Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.


Hmm...aloinpa oikein miettiä näitä, sillä jokunen osui ja upposi. Syy avioliittoon ja ydinperheeseen on selviö: rakastan miestäni ja olen mielestäni sangen onnekas että olen voinut erittäin helposti pitää sen kasassa. Tosin tuntuu että nykyään ydinperhe alkaa valitettavasti olla harvinaisempaa herkkua kuin erinäiset muut vaihtoehdot.

2 lasta meillä on varmaan siksi että ei edes mietitty ainoastaan yhtä lasta, vaan alusta asti oli selviö että lisää saa tulla jos tulee. Toinenkin oli kuitenkin kovan työn takana ja raskaus sangen vaikea. Ikääkin alkaa jo olla, joten lapsiluku jää todennäköisesti tähän.

Rakennetaan tällä hetkellä pienen kaupungin laitamille, mutta kuitenkin ihan landelle. Meillä tosin on iso piha, sillä tontti on 5000 m2. Trampoliini on ollut isomman poikamme harras toive jo vuosia, mutta rivariin ei voitu sitä hankkia. Joten eiköhän se nyt hommata kun on piha mihin se laittaa. Kahluuallas saattais muuten olla sangen mieluisa tuolle pienemmälle pojalle.

Niin ja rakentamaan alettiin kun ensin alkoi vanha kämppä käydä pieneksi ja yhtäkkiä kohtalon oikusta unelmiemme tontti tupsahti syliimme. Omakotitalo olisi ollut joka tapauksessa valintamme, ihan jo siitä syystä että rahat ei olisi riittänyt isompaan rivariin (omakotitaloissahan neliöhinnat on huomattavasti edullisemmat).

Meillä on kaksi autoa, sillä esimerkiksi lähikauppaan on matkaa 11 km. Tänne muutettuamme toinen auto oli pakko hankkia. Kieltämättä tuollainen farmari kelpaisi, sillä saisin sinne huomattavasti helpommin mahtumaan rattaat ja tavarat. Nyt on tavallisessa seatissa vähän ahdasta.

Olemme eläinrakkaita, joten mielestäni on selviö että on lemmikkejä. Pidämme molemmat kovasti koirista, ehkä siksi että myös molempien omissa perheissä on koiria ollut. Meillä on nyt yksi koira ja toinen todennäköisesti vielä hankitaan. Lisäksi meillä on pelastettu orpo kissa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä otetaan vielä lisää eläimiä kunhan päästään muuttamaan. Miksei matelija tai vastaava? Ihan vaan siksi että niiden kanssa ei voi samalla lailla hellitellä ja touhuta kuin esim. koirien tai kissojen. Pidän kyllä niistäkin, ainoastaan hiiriä pelkään (enkä niitäkään häkissä).

En ole pienimmässäkään määrin uskonnollinen, mutta rakastan perinteitä. Siksi meidät on vihitty kirkossa ja lapsilla on ollut kastejuhlat perinteisin menoin. Mitä enemmän on perinteitä ja traditioita, sitä enemmän tunnen oloni turvalliseksi ja onnelliseksi. Ehkä siksi että kaikesta huolimatta äitini koitti myös pitää yllä meidän omia perinteitä. Vaikka kaikki oli omassa perheessäni täydellisen persiillään, niin tiesin että vappuna paistetaan munkkeja ja pääsiäisenä oli aarrekartta. Näin myös omilla lapsillani ja lisäksi perhe-elämä EI ole persiillään (mistä olen joka ainoa päivä kiitollinen).

Me haaveillaan perheen kanssa että päästäis matkalle. Aivan sama minne, kunhan vaan päästäis. Tähän mennessä ei olla tarpeeksi jaksettu panostaa asiaan, vaan aina on tullut jotain tärkeämpää vastaan. Mutta kyllä me vielä joskus päästään.

Meillä on vanha telkkari, mutta mies ilmoitti että uuteen taloon ostetaan taulutelsu. Mä en ole noista asioista kiinnostunut, mutta kaiketi mieheni on minimimäärissä teknisten vempaimien perään ja siksi tollanen kait on nyt hankittava. Vaalea (beessi) sohva meillä on siksi että bongasin sangen ihanan sohvaryhmän kierrätyskeskuksesta ja samalla päästiin vanhoista ruskeista nahkahirvityksistä eroon. Rakastan sisustuksessa neutraaleita värejä. Mulle tulee niistäkin turvallinen olo. On jotenkin niin raikasta, kaunista ja harmonista. Taas jotain ihan muuta kuin vanhempieni kodissa.

Lapsilla on jonkin verran reimatecin ulkovaatteita. Ihan vaan siksi että anoppini on sitä mieltä että niihin pitää panostaa ja vaatteiden pitää olla laadukkaat. Pojat saa siis anopilta aina lahjaksi uudet kuteet ja mä kyllä tyytyväisenä otan ne vastaan. Olen itsekin oppinut arvostamaan vedenpitävyyttä, selviää itsekin pienemmällä vaivalla kun ei tarvi tahia kuravaatteiden jne. kanssa.


Tulipa pitkä selostus. Samalla kun kirjoitin noita, niin huomasin että monet täsmäävyydet johtuu kyllä ihan vaan meistä ja meidän tahdosta. Tuskin esikoinen tahtoisi trampoliinia ellei se olisi muotijuttu, saati mieheni taulutelkkaria. Anoppikin varmasti löytäisi jonkun toisenkin laadukkaan merkin jos tuo reimatec ei olisi hyvä. Eli osittain ollaan toki mainonnan ja valtavirran uhreja. Mutta enimmäkseen syyt johtuvat ihan jostain muusta ja on meidän perheelle niitä parhaita vaihtoehtoja.

Ja mä taas olen aikoja sitten oppinut olemaan haluamatta kaikkea mitä muilla on ja olemaan tyytyväinen omasta tilanteestamme. Enkä voisi olla onnellisempi näin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe OSUU
- 2-3 lasta OSUU
- pientaloasuminen kaupungin laidalla EI
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas EI
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi" OSUU

- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin EI
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan EI
- valkoinen sohva ja taulu-tv EI (KUKA NYT VALKOISTA HALUAA)
- lapsilla Reimateciä ja "meandia" EI (KUN HENKKAMAUKKAA)

Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.


Mä poikkean lähes kaikissa asioissa valtavirrasta, joten en mä yritä mitään. Elän ja teen niin kuin helpoimmaksi näen, eli jos lähes joka kaupassa myydään jotain, en mä lähde tilaamaan Timbuktusta jotain erikoista.

Autoa tarvii et pääsee paikasta A paikkaan B.

Taulutvt on tätä päivää. Kuka nyt ei telkkaria tsiigaa.

Stadissa asutaan kerrostalossa, kauheet riistohinnat noissa omakotitaloissa täällä.

Mitäs muuta....

 
ei mulla ole mitään noista.

paitsi taulutv mutta sekin vaan sen takia että vanha telkkari hajosi eikä kaupoissa enää muita telkkareita ole kuin taulutelkkuja jotka maksaa suunnilleen saman kuin käytetyt kuvaputkitelkkarit (!) paitsi että käytetystä telkkarista ei tiedä koska sekin pamahtaa hajalle ja niissä ei ole takuita
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe -Totesin vasta yli 3-kymppisenä sen olevan sitä mitä haluan, kokeiltuani kaikkea muuta mahdollista
- 2-3 lasta -Niin vaan kävi, että 2.on tulossa, ei sitä kauheesti suunniteltu etukäteen
- pientaloasuminen kaupungin laidalla -Viihtyisämpää kuin kerrostalo-alueella
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas -noista vain piha löytyy
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi" -ei autoa
- eläinrakkaissa perheissä koira -ei lemmikkejä
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin -ei ole syytä viettää niitä jotenkin eri tavalla
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan -ei ole haaveissa
- valkoinen sohva ja taulu-tv¨-Sohva on beige, taulu-tv ihan vaan siksi, että se on hyvä
- lapsilla Reimateciä ja "meandia" -Ei todellakaan kumpaakaan

Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.

En sanoisi, että olen tavoitellut tietoisesti sitä, mitä "kaikilla muillakin on". Enkä koe olevani niin kuin kaikki muutkin, vaikka joissain asioissa elämässäni olen päätynyt "keskiverto"tapaan toimia. On niin paljon muutakin, kuin nuo edellä luetellut asiat, jotka mielestäni kertovat ihmisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä harmaana:
naimisissa olen ja 3 lasta ja kaksi koiraa....muu ei uppoa...

Miksi? hmm, lapset minulle annettiin, naimisiin suostuin vasta kolme vuotta sitten. koirat taas tarvitsivat meitä ja valitsivat meidät.
 

Similar threads

Yhteistyössä