Oletko koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään MIKSI?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
entä oliko ystäviesi elämä tuollaista ennen lapsia? Asuiko kaikki 85% oikeasti pientaloissa kaupunginlaidalla, pihoissa kahluualtaat ja trampoliitit, ajelivat farmariautoilla jne. Kenelle he silloin hankkivat niitä reimatecceja ja meandi:ta?
En ihan kyllä ymmärrä kysymyksen pointtia, mutta ei tietenkään. Tämä "massautuminen" on tapahtunut lastensaannin myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"

Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.

ei ole farmaria, ei koiria, ei valkoisia sohvia, ei thaimaan matkoja. eri reimatecia tai meandi-vaatteita (yök)
olen miettinyt miksi olen mennyt naimisiin.koska olin tyhmä ja nuori enkä ollut vielä ajatellut omilla aivoilla. kristillinen usko alistaa naista ja olen sen jälkeen eronnut kirkosta. (en miehestä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"

meillä:
100v talo maalla
oma iso piha, 28 ha
tila-auto, sprintteri, maasturi
koiria ja eläimiä useampi
perhejuhlat omin menoin
lomatkat kotimaahan
ruskea sohva ja valkokangas
lapsilla remua ja hankkian haalareita ;)

 
ja siitä talosta, syy sille on se, että en luota suomalaiseen rakentamiseen, puolet taloista hometaloja. itse tekemällä voi valvoa että kukan ei kastele taloa pilalle rakennusvaiheessa, että kukaan ei ole suihkuttanut taloa pilalle käyttämällä suihkua ja kuivaamalla pyykkiä ym. kosteutta niin paljon että ei ehdi kuivua. sen vuoksi uusi, itse rakennettu. (ei mitään luksusta eikä ole iso talo)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
entä oliko ystäviesi elämä tuollaista ennen lapsia? Asuiko kaikki 85% oikeasti pientaloissa kaupunginlaidalla, pihoissa kahluualtaat ja trampoliitit, ajelivat farmariautoilla jne. Kenelle he silloin hankkivat niitä reimatecceja ja meandi:ta?
En ihan kyllä ymmärrä kysymyksen pointtia, mutta ei tietenkään. Tämä "massautuminen" on tapahtunut lastensaannin myötä.

no tuon takia minä en varsinaisesti koskaan halunnut lapsia. koska katsoin jo nuorena opiskelijana että niille piti olla ihan kaikki. siis älyttömän saastuttavaa elämää.

nyt periaatteessa meilläkin se pieni talo on, mutta eihän se saastuta sen enempää kuin samankokoinen kerrostalo, itseasiassa vähemmän usein.

ja kaikki lapsiperheet eivät hanki kahta autoa. tai ollenkaan autoja.
 
Tajuan just mitä tarkoitat, koska muisatn ajatelleeni lapsiperheiden elämästä just noin opiskleijana. jotenkin niin banaalia, totaalisen totaalisen banaalia.

ja me emme koskaan missään vaiheessa päättäneet tehdä lapsia, vaan esikoinen oli vahinko... ja sille teimme sisaren.

ja kun omaa asuntoa alimme harkita, talo itse tehtynä ei ole kalliimpi kuin uusi kerrostalokämppäkään...

mutta ymmärrän tosi hyvän mitä ajat takaa. on surullista että suurin osa juoksee materian perässä miettimättä yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
entä oliko ystäviesi elämä tuollaista ennen lapsia? Asuiko kaikki 85% oikeasti pientaloissa kaupunginlaidalla, pihoissa kahluualtaat ja trampoliitit, ajelivat farmariautoilla jne. Kenelle he silloin hankkivat niitä reimatecceja ja meandi:ta?
En ihan kyllä ymmärrä kysymyksen pointtia, mutta ei tietenkään. Tämä "massautuminen" on tapahtunut lastensaannin myötä.

Pointti oli just se, että se mitä kutsut "massautumiseksi" on tapahtunut mielestäsi lastensaannin myötä. Eikö mieleesi ole tullut, että moni luettelemistasi asioista on sellaisia, jotka oikeasti helpottavat lapsiperheen arkea tai ovat muuten sellaisia, joita lapsiperheen on helpompi valita? Minä esimerkiksi kovin haaveilen kaupunkilomista Eurooppaan, mutta mun tarvii vain kuvitella 2 sek meidän koko perhettä tällä hetkellä samalle matkalle ja olenkin jo varaamassa matkaa Kanarialle. Näin se menee, tietyt valinnat osuvat paremmin lapsiperheelle kuin toiset.
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?
 
ei osunut, paitsi ehkä saattaa olla reimat oottamassa kasvua tuolla varastossa siskolta ja piha on, mutta vuokralla asutaan joten ei oma (eikä tod. niitä trampoliineja). Erilaisuus ei ole itseisarvo, mutta sopuli ei pidä olla, vaan ajatella kaikki omilla aivoillaan (/arvoillaan). Ei siinä sitten mitään jos farkku on paras vaihtoehto tai tykkää valkoisesta väristä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?

No musta taas lapsettomien pariskuntien elämä on paljon paljon heterogeenisempaa kuin lapsiperheiden. Esimerkiksi harrastukset ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat todella paljon. Yksi tykkää golfata, toinen purjehtii, joku matkustelee aina kun aikaa irtoaa, kolmas viihtyy kotona, joku juoksee ultramatkoja, toiset puolestaan panostavat uraan, yhdet muuttaa ulkomaille, toiset taas sieltä takaisin. Porukkaa tulee ja menee. Asumismuodotkin vaihtelevat hurjasti. Samoin se, onko auto, moottoripyörä vai kulkeeko julkisilla. Tai jopa kävellen. Valinnat tehdään puhtaasti oman kiinnostuksen pohjalta, ei siksi että "muillakin on".
 
Kolme osui ja upposi.
Sohvan pitää olla valkoinen ja ulkomaanmatkoja mahdollisimman monta.
Mutta naimisiin en mene enkä omakotitaloon muuta.
Mulla on vielä kaikenlaisia seikkailuja suunniteltu elämälle eikä tämä niin sanotusti ollut vielä tässä.
 
[avioliitto,3lasta,maatila ja -talo,tila-auto,ei tramppista, kahluuallas oli, pari kissa ei enää koiraa, perhejuhlia kyllä mutten kaipaa ulkomaille vain lappiin,ei valkoista sohvaa, taulu-tv kyllä, reimaa ja taitaa tota toistakin olla kuopuksella.. eli ihanan tavallinen...
mä taas miettisin miksi ei olis? näähän on ihan normaaleja asioita mitä aikuisilla on

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?

No musta taas lapsettomien pariskuntien elämä on paljon paljon heterogeenisempaa kuin lapsiperheiden. Esimerkiksi harrastukset ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat todella paljon. Yksi tykkää golfata, toinen purjehtii, joku matkustelee aina kun aikaa irtoaa, kolmas viihtyy kotona, joku juoksee ultramatkoja, toiset puolestaan panostavat uraan, yhdet muuttaa ulkomaille, toiset taas sieltä takaisin. Porukkaa tulee ja menee. Asumismuodotkin vaihtelevat hurjasti. Samoin se, onko auto, moottoripyörä vai kulkeeko julkisilla. Tai jopa kävellen. Valinnat tehdään puhtaasti oman kiinnostuksen pohjalta, ei siksi että "muillakin on".

uskon, että suurin osa ajattelee, että lapsille on parasta pysyvyys elämsäsä. siksi ei liikuta ympäri eurooppaa asuntovaunulla.

ja trampoliini taas on tärkeä liikunnan vuoksi niillä pienillä pihoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
"trampoliini taas on tärkeä liikunnan vuoksi niillä pienillä pihoilla"

*yrittää nousta naurultaan lattialta ylös*

miten teillä lapset liikkuvat? kuljetatte autolla 10 kilsan päähän urheilukentälle? ovat tiellä autojen seassa potkulautailemassa? minusta tramppa on varteenotettava vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
"trampoliini taas on tärkeä liikunnan vuoksi niillä pienillä pihoilla"

*yrittää nousta naurultaan lattialta ylös*

miten teillä lapset liikkuvat? kuljetatte autolla 10 kilsan päähän urheilukentälle? ovat tiellä autojen seassa potkulautailemassa? minusta tramppa on varteenotettava vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?

No musta taas lapsettomien pariskuntien elämä on paljon paljon heterogeenisempaa kuin lapsiperheiden. Esimerkiksi harrastukset ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat todella paljon. Yksi tykkää golfata, toinen purjehtii, joku matkustelee aina kun aikaa irtoaa, kolmas viihtyy kotona, joku juoksee ultramatkoja, toiset puolestaan panostavat uraan, yhdet muuttaa ulkomaille, toiset taas sieltä takaisin. Porukkaa tulee ja menee. Asumismuodotkin vaihtelevat hurjasti. Samoin se, onko auto, moottoripyörä vai kulkeeko julkisilla. Tai jopa kävellen. Valinnat tehdään puhtaasti oman kiinnostuksen pohjalta, ei siksi että "muillakin on".

Mieti näitä harrastuksia ja erilaisia asumismuotoja yhdistettynä lapsiperheeseen. Pieni vauva kulkee vielä mukana ja vauvaperhe voi asua vaihtelevasti, mutta kun lapset kasvavat, niin kasvavat myös heidän tarpeensa. Konkreettinen tilan ja tekemisen tarve muiden tarpeiden ohella. Ei vanhempi sellaisessa tilanteessa "tule ja mene", jos on valinnut lapsiperhe-elämän. Sekin on valinta, joka esim. meille pitkään kouluttautuneille aikuisille on erittäin tietoinen. Se valinta johtaa muihin valintoihin ja tuntuu jotenkin hassulta, että joku tätä kuviota vähemmän tunteva ottaa esimerkiksi Reimatecin. No, minä voin kertoa, että se on vaate joka lämmittää lastani ylisuurissa hoitoryhmissä, joissa hoitajilla ei ole aikaa käydä nostamassa lastani minuutin välein pois märästä maasta, kun äidillä menee joskus vähän pidempään palaverissa. Sitä ei tarvitse joka ilta pestä, kun alkuyö menee jo kuitenkin ruuanlaitossa ja seuraavan päivän valmistelussa. Näin hoitovapaalla on kelvannut ihan kirpparivaatteet, kun äidillä on sitä aikaa. Nämä ovat NIIN arkisia valintoja, että ne eivät todellakaan kerro minusta tai perheestä sinänsä yhtään mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kerrotko miten nuo jutut on teidän perheessä? Erittelyä siitä miten teidän ratkaisut eroo noista esittelemistäsi vaihtoehdoista ja miksi näin.

No, olemme lapseton keskustapariskunta. Ei autoa, ei trampoliinia. Jotenkin tökkii tehdä oikeastaan mitään vain siksi, että niin on tapana tehdä. Ja tuntuu, että "tapa" on nimenomaan yleensä näiden luettelemieni asioidn taustalla. Turvallisia valintoja, joita ei joudu koskaan kenellekään perustelemaan. Ei edes itselleen.

Samaa mielta. Meilla on yhden lapsen perhe, asumme metropolin keskustassa, auto on mutta sportti-malli, Thaimaassa kylla lomailemme :).

Minusta tuntuu etta talla palstalla on enemman alempaa keski-luokkaa, joten nuo kohdat eivat senkaan puolesta osu kaikkiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?

No musta taas lapsettomien pariskuntien elämä on paljon paljon heterogeenisempaa kuin lapsiperheiden. Esimerkiksi harrastukset ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat todella paljon. Yksi tykkää golfata, toinen purjehtii, joku matkustelee aina kun aikaa irtoaa, kolmas viihtyy kotona, joku juoksee ultramatkoja, toiset puolestaan panostavat uraan, yhdet muuttaa ulkomaille, toiset taas sieltä takaisin. Porukkaa tulee ja menee. Asumismuodotkin vaihtelevat hurjasti. Samoin se, onko auto, moottoripyörä vai kulkeeko julkisilla. Tai jopa kävellen. Valinnat tehdään puhtaasti oman kiinnostuksen pohjalta, ei siksi että "muillakin on".

No onpas hienoa. Tekeekö se ihmisestä jotenkin siistimmän, persoonallisemman tms, jos se välttelee aloituksessa tekemiäsi pointteja? Tai toisin päin, eikö voi olla persoonallinen, harrastaa juttuja jne vaikka esittämäsi kohdat osuisikin?

Minusta ainakin ihmisessä voi olla todella mielenkiintoisia puolia, vaikka hän asuisikin ok-talossa ydinperheensä kanssa ja he hyppelisivät tramppiksella päivät :) Ja toisin päin: erikoisuuksia tavoitteleva lapsetonkin voi olla hemmetin tylsä. Erikoisuuden tavoittelijoitakin on tosi suuri lauma ihmisiä, jotka yrittävät joka kohdassa väen väkisin tehdä erikoisia, "omanlaisia" valintoja, ja tekevät niin tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kanssa. Joillekin sekin on tylsä itseisarvo, että yrittää tehdä kaiken aina eri tavalla kuin muut, koska "niin kuuluu tehdä". Kauhealla suoritusvimmalla etsitään uusia elämyksiä, riuhdotaan elämässä sinne tänne kyseenalaistamatta, miksi.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että kunkin pitäisi itse miettiä omilla aivoillaan mikä sopii itselle ja elää tasapainossa valintojensa kanssa. On hirvittävää katsoa, jos joku toimii luontoaan vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Mieti näitä harrastuksia ja erilaisia asumismuotoja yhdistettynä lapsiperheeseen. Pieni vauva kulkee vielä mukana ja vauvaperhe voi asua vaihtelevasti, mutta kun lapset kasvavat, niin kasvavat myös heidän tarpeensa. Konkreettinen tilan ja tekemisen tarve muiden tarpeiden ohella. Ei vanhempi sellaisessa tilanteessa "tule ja mene", jos on valinnut lapsiperhe-elämän.

Jännä juttu, että lapsiperheiden valinnat ovat kaventuneet niin kamalasti viimeisen 30 vuoden aikana. Minun lapsuudenperheessäni nimittäin asuttiin (nykystandardein mukaan) ahtaasti keskustassa, reissattiin autolla ympäri eurooppaa, oltiin ja mentiin ihan eri tavalla kuin nykyään. Emmekä todellakaan olleet ainoita, jotka näin tekivät. Nykyään lapsiperheet linnoitautuvat niihin suburbianeliöihinsä ja vanhemmat viettävät iltansa kuskaamalla lapsia harrastuksiin. Omat harrastukset saavat jäädä.

Tämä lähti nyt kyllä ihan sivupoluille.
 

Similar threads

Yhteistyössä