Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:
- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"
Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.
Hmm...aloinpa oikein miettiä näitä, sillä jokunen osui ja upposi. Syy avioliittoon ja ydinperheeseen on selviö: rakastan miestäni ja olen mielestäni sangen onnekas että olen voinut erittäin helposti pitää sen kasassa. Tosin tuntuu että nykyään ydinperhe alkaa valitettavasti olla harvinaisempaa herkkua kuin erinäiset muut vaihtoehdot.
2 lasta meillä on varmaan siksi että ei edes mietitty ainoastaan yhtä lasta, vaan alusta asti oli selviö että lisää saa tulla jos tulee. Toinenkin oli kuitenkin kovan työn takana ja raskaus sangen vaikea. Ikääkin alkaa jo olla, joten lapsiluku jää todennäköisesti tähän.
Rakennetaan tällä hetkellä pienen kaupungin laitamille, mutta kuitenkin ihan landelle. Meillä tosin on iso piha, sillä tontti on 5000 m2. Trampoliini on ollut isomman poikamme harras toive jo vuosia, mutta rivariin ei voitu sitä hankkia. Joten eiköhän se nyt hommata kun on piha mihin se laittaa. Kahluuallas saattais muuten olla sangen mieluisa tuolle pienemmälle pojalle.
Niin ja rakentamaan alettiin kun ensin alkoi vanha kämppä käydä pieneksi ja yhtäkkiä kohtalon oikusta unelmiemme tontti tupsahti syliimme. Omakotitalo olisi ollut joka tapauksessa valintamme, ihan jo siitä syystä että rahat ei olisi riittänyt isompaan rivariin (omakotitaloissahan neliöhinnat on huomattavasti edullisemmat).
Meillä on kaksi autoa, sillä esimerkiksi lähikauppaan on matkaa 11 km. Tänne muutettuamme toinen auto oli pakko hankkia. Kieltämättä tuollainen farmari kelpaisi, sillä saisin sinne huomattavasti helpommin mahtumaan rattaat ja tavarat. Nyt on tavallisessa seatissa vähän ahdasta.
Olemme eläinrakkaita, joten mielestäni on selviö että on lemmikkejä. Pidämme molemmat kovasti koirista, ehkä siksi että myös molempien omissa perheissä on koiria ollut. Meillä on nyt yksi koira ja toinen todennäköisesti vielä hankitaan. Lisäksi meillä on pelastettu orpo kissa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä otetaan vielä lisää eläimiä kunhan päästään muuttamaan. Miksei matelija tai vastaava? Ihan vaan siksi että niiden kanssa ei voi samalla lailla hellitellä ja touhuta kuin esim. koirien tai kissojen. Pidän kyllä niistäkin, ainoastaan hiiriä pelkään (enkä niitäkään häkissä).
En ole pienimmässäkään määrin uskonnollinen, mutta rakastan perinteitä. Siksi meidät on vihitty kirkossa ja lapsilla on ollut kastejuhlat perinteisin menoin. Mitä enemmän on perinteitä ja traditioita, sitä enemmän tunnen oloni turvalliseksi ja onnelliseksi. Ehkä siksi että kaikesta huolimatta äitini koitti myös pitää yllä meidän omia perinteitä. Vaikka kaikki oli omassa perheessäni täydellisen persiillään, niin tiesin että vappuna paistetaan munkkeja ja pääsiäisenä oli aarrekartta. Näin myös omilla lapsillani ja lisäksi perhe-elämä EI ole persiillään (mistä olen joka ainoa päivä kiitollinen).
Me haaveillaan perheen kanssa että päästäis matkalle. Aivan sama minne, kunhan vaan päästäis. Tähän mennessä ei olla tarpeeksi jaksettu panostaa asiaan, vaan aina on tullut jotain tärkeämpää vastaan. Mutta kyllä me vielä joskus päästään.
Meillä on vanha telkkari, mutta mies ilmoitti että uuteen taloon ostetaan taulutelsu. Mä en ole noista asioista kiinnostunut, mutta kaiketi mieheni on minimimäärissä teknisten vempaimien perään ja siksi tollanen kait on nyt hankittava. Vaalea (beessi) sohva meillä on siksi että bongasin sangen ihanan sohvaryhmän kierrätyskeskuksesta ja samalla päästiin vanhoista ruskeista nahkahirvityksistä eroon. Rakastan sisustuksessa neutraaleita värejä. Mulle tulee niistäkin turvallinen olo. On jotenkin niin raikasta, kaunista ja harmonista. Taas jotain ihan muuta kuin vanhempieni kodissa.
Lapsilla on jonkin verran reimatecin ulkovaatteita. Ihan vaan siksi että anoppini on sitä mieltä että niihin pitää panostaa ja vaatteiden pitää olla laadukkaat. Pojat saa siis anopilta aina lahjaksi uudet kuteet ja mä kyllä tyytyväisenä otan ne vastaan. Olen itsekin oppinut arvostamaan vedenpitävyyttä, selviää itsekin pienemmällä vaivalla kun ei tarvi tahia kuravaatteiden jne. kanssa.
Tulipa pitkä selostus. Samalla kun kirjoitin noita, niin huomasin että monet täsmäävyydet johtuu kyllä ihan vaan meistä ja meidän tahdosta. Tuskin esikoinen tahtoisi trampoliinia ellei se olisi muotijuttu, saati mieheni taulutelkkaria. Anoppikin varmasti löytäisi jonkun toisenkin laadukkaan merkin jos tuo reimatec ei olisi hyvä. Eli osittain ollaan toki mainonnan ja valtavirran uhreja. Mutta enimmäkseen syyt johtuvat ihan jostain muusta ja on meidän perheelle niitä parhaita vaihtoehtoja.
Ja mä taas olen aikoja sitten oppinut olemaan haluamatta kaikkea mitä muilla on ja olemaan tyytyväinen omasta tilanteestamme. Enkä voisi olla onnellisempi näin
